Sana viikonvaihteeksi 25.8.-26.8.2012 - tyyli on vastaus.

Jokin aika sitten kirjoittelin mukavuusalueista ja tyyleistä sinänsä. Silloin en vielä ollut törmännyt tuohon Charles Bukowskin tokaisuun siitä kuinka tyyli on vastaus kaikkeen. No sanotaan niin, että jos se noin määritellään niin asia on ihan hyväksyttävissä. En viitsi kääntää tuotakaan tekstiä, tehän osaatte kieliä, ettekö osaakin, sivistyneet ihmiset.

Style is the answer to everything.
A fresh way to approach a dull or dangerous thing
To do a dull thing with style is preferable to doing a dangerous thing without it
To do a dangerous thing with style is what I call art

Bullfighting can be an art
Boxing can be an art
Loving can be an art
Opening a can of sardines can be an art

Not many have style
Not many can keep style
I have seen dogs with more style than men,
although not many dogs have style.
Cats have it with abundance.

When Hemingway put his brains to the wall with a shotgun,
that was style.
Or sometimes people give you style
Joan of Arc had style
John the Baptist
Jesus
Socrates
Caesar
García Lorca.

I have met men in jail with style.
I have met more men in jail with style than men out of jail.
Style is the difference, a way of doing, a way of being done.
Six herons standing quietly in a pool of water,
or you, naked, walking out of the bathroom without seeing me.”
(Charles Bukowski)

Sulkeutuen suosioonne!

Lopuksi eräs aiheeseen myös hyvin soveltuva video. Nauttikaa.

Ulos mukavuusalueelta - unohda tyylikysymykset.

Oletteko koskaan saaneet kehotusta tulla ulos mukavuusalueeltanne (mikä se sitten lieneekään?) ja ns. ottaa lisää vastuuta asioista jotka eivät teille mitenkään kuulu? Luultavimmin olette.

Hupaisaa on, että yleensä tällainen liikuttava vetoomus tulee sellaiselta henkilöltä, joka haluaa delegoida sinulle omat velvollisuutensa vedoten omiin kiireisiinsä tai mihin lie. Rakkaat kanssavaeltajat, tämä tarina on tosi. Katselkaa ympärillenne ja ihmetelkää, tämä on yleisempää kuin arvaattekaan. Tuollainen on kyseisiltä tyypeiltä silkkaa henkistä vetelyyttä, ja sitähän tässäkin valtakunnassa uusiutuvan luonnovaran tapaan riittää. Mieleen tuleekin My fair ladyn laulu "With a little bit of luck", jossa kivalla tuurilla joku tekee sinunkin työsi.

En todellakaan kiellä mukavuusalueelta ulostulemisen tärkeyttä. Rajoja tulee ainakin yrittää pistää palasiksi niin taiteessa kuin elämässä yleensäkin. Haluaisin vain ajatella, että se on itsestäänselvyys, jota ei pitäisi erikseen ihmetellä tai odottaa. Tosiasiahan on että luova työ vaatii juurikin tuota ulostuloa ja osaamisalueen laajennusta, ainakin toisinaan, siihen asti kunnes kyseinen työnalla oleva "projekti" on saanut loppupisteensä.

Mikäli tuota ei tapahdu, taiteilijalle syntyy äkkiä ns. tyyli, josta hänet helposti tunnistaa. Onko se sitten hyvä, vai onko siinä tyylissä sitten havaittavissa erilaisia kehityslinjoja ja variaatioita? Kysymys ei ole millään muotoa helppo tai yksiselitteinen. "Paikalleen jämähtänyt" tyyli auttaa tutkijoita ja kriitikoita kulttuurituotteiden ja taideteosten tunnistamisessa, sekä auttaa ostavaa kansanosaa saamaan kokoelmiinsa jotain tuttua ja jo valmiiksi taiteeksi luokiteltavaa, siis arvokasta. Ymmärrettävää tuolta kantilta. Vastaanottajalle tarkasteltava artefakti on objekti, mutta miten on asia taiteilijan kanssa?

No itse asiassa halusin vain ja ainoastaan todeta sen seikan, että taiteilijalle ( oli taiteenala mikä hyvänsä) tuollaisen vaatimuyksen esittäminen ns. vakavalla naamalla on lähinnä naurettavaa sillä ainakin ne taiteilijat, jotka tunnen (itseni mukaanlukien) elävät jatkuvissa prosessinomaisissa "rajatiloissa", jolloin pahimmillaan ei enää kenelläkään ole mukavaa. Se siitä mukavuusalueesta sitten. 

Niinpä päivän mottona  menköön seuraava Picasson, joka muuten oli itse varsinainen tyylittömyyden mestari ,vaikkakin silti tunnistettava, toteamus.  I am always doing that which I can not do, in order that I may learn how to do it.

Sulkeutuen suosioonne - Love Ya all!.

Onko boheemi homeessa - mihin lokeroon taiteilja työnnettäisiin?

Taidekriitikko ja kirjoittaja Brian Sherwin aloitti sivustollaan keskustelua siitä yleisestä taiteilijakuvasta, jollaiseen ainakin suuri yleisö tuntuu jatkuvastri viittaavan. Huoleton ja vastuuton boheemi. Kuka sitä taiteilijakuvaa tarvitsee, mihin ja kuka sitä oikein ylläpitää? Ihan kiinnostava kysymys.

Sherwin toteaa, että suurin osa hänen tuntemistaan taiteilijoista ovat ahkeria ihmisiä. Jotkut heistä työskentelevät kahden tai kolmen työpaikan lisäksi omalla taidestudiollaan keskittyen omiin tekemisiinsä taiteilijana. Hänen tapaamansa taiteilijat ottavat vastuuta perheestään - aikataulujaan soveltaen, kuten muutkin ammattilaiset alastaan riippumatta joutuvat tekemään. Nämä taiteilijat eivät ole viihdekirjallisuudessa ja elokuvissa yleisesti kuvattuja "huolettomia sieluja", vaan vastuullisia kansalaisia ​​- yhteiskunnan tuottavia jäseniä ja ammattilaisia. Näiden luovien ihmisten työt eivät ansaitse Sherwinin mielestä jäädä puristuksiin ulkokohtaisiin stereotypioihin taiteilijoista.

Sherwin kysyy myös, varsin oikeutetustikin kukaties, että kuka on tuottavampi: henkilö yhteiskunnallisesti ajatellen, sellainen joka kuluttaa keskimäärin 4 tuntia joka ilta television ääressä töistä tultuaan vaiko henkilö, joka viettää keskimäärin tuon 4 tuntia joka ilta työhuoneellaan, muiden velvoitteiden lisäksi? Vastaus on ilmeinen ja arvattava. Se työntekijä, joka sattuu olemaan lisäksi taiteilija on paljon tuottavampi kuin "tavallinen" keskiverto aikuinen. Hän lisää kulttuuria, eikä vain kuluta sitä. Ei aivan vähäinen arvo sinänsä, enkä pyri tällä minkäänlaiseen moraaliseen hybrikseen, kunhan totean asian.

Olen juuri kyseisessä kuvailemassani tilanteessa itsekin. Työntekijänä jossain muualla, vaikkakin taidealalla myös näissä "porvarillisissa" (huomaatteko?) sekä näiden lisäksi taidetta tehden. Taiteilija vai museoduunari?
Kuka määrittelee? Kenen ongelma oikeastaan? Itselläni ei ole koskaan ollut minkäänlaisia ongelmia positioida itseäni millään "kentällä", oli kyseessä taide tai sitten jokin muu kyseisellä hetkellä päälle painava "rooli"

Tilanne on tietysti omalaatuisensa, firaabelitaiteilija, firaabeliduunari, mutta en varmasti ole ainoa, joka näin joutuu omalla kohdallaan toimimaan. No valinta on alunpitäenkin ollut omani. Tukisysteemit taiteilijoille ovat mielestäni vähintäänkin erikoiset, eriarvoistavat ja antavat vallan sellaisille instansseille, joille se ei missään nimessä edes tulisi kuulua, taiteilijan kantilta katsottuna. Piiri pieni pyörii. Olenkin halunnut välttää kaikin tavoin pikkusieluisten taidebyrokraattien kabinettivehkeilyjen pelinappulaksi joutumista, ja siitä seuraa se, että omat "taiderahat"on hankittava sitten jotenkin muuten, ja siihen auttaa työpaikka. Muuan toinenkin hyvä puoli ns. ulkonaisen työpaikan omaamisessa kyllä on, nimittäin se, että se laittaa asiat suhteellisesti järjestykseen ja pitää arvot ja merkitykset asioiden välillä tasaapainossa ja järjestyksessä. Vaikka en päivittäin töiden jälkeen 4 tuntia työhuoneellani vietäkään, niin yllättävän paljon sitä kuulkaa saa aikaiseksi jos siellä viettää edes jonkun tunnin viikossa kahtena tai ahkerimpina viikkoina kolmena iltana viikossa.

Ai niin, se boheemi taiteilijakuva. Olen sitä mieltä että kyseinen stereotypia ei oikeastaan ole muuta kuin markkinointitapa, tai ajatus siitä kuinka "taiteilja" käsitteenä kaupataan suurelle yleisölle. Johtuen yksinkertaisesti siitä seikasta, että yleisö tuntuu rakastavan tarinoita. Miksi siis taiteilijat tekisivät poikkeuksen tässä? Pitäähän esimerkiksi levykaupan tuoteetkin jaella jotenkin "omiin" lokeroihinsa, jotta juuri niistä kiinnostunut yleisö ne löytäisi. Tämän päivän boheemitkin ovat siis juuri noita Sherwinin mainitsemia ammattilaisia, jotka saattavat ainostaaan esittää sitä mitä heiltä odotetaan  (näinhän useat ammatti-ihmiset tekevät alasta riippumatta), eli boheemeja.

Sulkeutuen suosioonne!

Jos uskoisin taiteen olevan lahjakkuutta...

Ikuisuuskysymys taidealalla on, paljonko kyseessä on aitoa lahjakkuutta, paljonko työtä ja paljonko silkkaa sattumanvaraista ja onnekasta perimää? Kaikkia löytyy ja kaikkia kaikkia käytetään suvereenisti taiteilijan  tuotannon ja erilaisten myyttien luomiseen.

Tämäkin aihe on varmasti ns. niitä puhkipohdittuja aiheita, mitä taiteen määrittelyihin ja kysymyksiin tulee, ennenkaikkea yleensä silloin puhutaan sen taiteen ns. laadusta, josta jokaisella on sitten se oma mielipiteensä. Positiivinen tai negatiivinen, kannustava tai latistava, riippuen siitä paljonko sanojaa on lapsena sylisä pidetty ja hellitelty. Suomessa useasti kuulee, että ai tuollainen tekele, heh, lapsikin osaisi tehdä tuon. No niin kai sitten, mutta...miksi lapsi ei sitä sitten tee? Lapsella ei liene tarvetta tehdä sitä, koska lapsi tuskin ajattelee asioita ns. taiteena, jonka pitäisi sisältää jotain erikoista olemukseltaan tai atmosfääriltään.

Yleensä tuollaista sanontaa siis käytetään painamaan tekijää alas, ettei hän vain kuvittelisi osaavansa jotain tai kenties luulisi itsestään liikoja. No kaikki tämän tietää kyllä, ainakin rakkaassa suomessamme, joten se siitä.

Se mistä oikeastaan haluaisin tässä nyt "vaahdota" on juuri toisenlainen asenne. Kehuminen, ja ihannointi siinä määrin, että se pahimmassa tapauksessa ns. "tappaa" taiteilijan. "Olet niin lahjakas, en osaisi koskaan tehdä tuota". Se on kuulkaa niin, että liiallinen haliminenkin, vaikka sillä monet sielunvammat ehkäistäänkin, tekee ihmisestä ja ennenkaikkea taiteilijasta hampaattoman, ylinöyrän ja "aseettomankin" Kaikki käy -asenne taiteilijan tuotantoon on eräs pahimpiä mitä hänelle voit tehdä. Jos todella vihaat jotain, niin rakasta hänet kuoliaaksi, jonka jälkeen hänen tuotantonsa onkin suhteelisen mitäänsanomatonta silppua.Jonkinlaista kitkaa tarvitaan aina.

No nyt menee sekavaksi, joten lopetan tämän jankutuksen tähän. Tarkoitan tiivistäen vain, että jos uskoisin taiteen olevan lahjakkuutta, olisin jo pitkällä tai vaihtoehtoisesti luovuttanut jo ajat sitten, vaikka varsin lahjakas, fiksu ja filmaattinen olenkin. Miksikö? Mielestäni kyky luoda taidetta on jotain mikä "ansaitaan" vuosien työllä ja omistautumisella asialle. Taide ei ole syntymälahja, kenellekkään.


Sulkeutuen suosioonne!

Työhuoneella 24.07.2012

Minä olen kyllästynyt olemaan kiltti. Taiteellisesti tai muutenkaan
Minä olen kyllästynyt yltämään ihmisten määrittelemiin mittoihin,
ja kelpaamaan vasta ne täytettyäni. Teidän mittanne eivät osu lähellekkään omiani. Onko vika siis minussa vai teissä? Äh, antaa olla.

Minä olen kyllästynyt olemaan muille mieliksi ja tietämään paikkani systeemissä, ja sen rattaissa, vain ja ainostaan pitääkseni portinvartijat tyytyväisinä. Pyh! Olen kyllästynyt väheksymään omia ajatuksiani ja leikkimään näennäisen alentuvaa niiden edessä, jotka kuulemma tietävät paremmin. Olen kyllästynyt ihmisiin, ja heidän hyväntahtoisiin neuvoihinsa. Mitään merkitsemättömiin puheisiinsa, vain siksi että karuselli pyörisi. Eivät he minua tunne, eivätkä osaa lokeroida tekemisiäni, vaikka niin luulevat. Taitavat jotkut pahimmillaan jopa pelätäkin. Syystä, vai syyttä? Tiedä häntä. Piiri pieni pyörii.

Olen kyllästynyt siihen, että toiset tuntuvat tietävän minua paremmin, mitä osaan ja mitä en.
Mihin kykenen ja mihin taas en. Tämä elämä on minun, tämä sydän on minun, minä tiedän miten se sykkii. Mitä se ajattelee, mitä se tuntee ja ennen kaikkea miten se toimii.

Kiltteys on raskasta. Kiltteys on syvältä. Siinä joutuu väheksytyksi ja helposti kölin alitse vedetyksi. Olla arvostettu ja hyväksytty sellaisenaan, se on ihmisten
keskuudessa harvinaista, ja vielä harvinaisempaa taidekuvioissa, sillä kaikesta täytyy maksaa. Mikään ei ole ilmaista. Sanoit maalaavasi punaisen pallon, teitkin sinisen, senkin huijari, olet kaulaasi myöten kusessa ja meille anteeksipyynnön velkaa, hunsvotti.

Minä olen vain se mikä olen, oma itseni ja jos en sellaisenani kelpaa, sille ei voi mitään.
Teen mitä teen. Luon mitä luon. Ellei kelpaa, antaa olla. En aio ostaa kenenkään hyväksyntää! Minulla on omat ystäväni, en tarvitse sinun kavereitasi.

Sulkeutuen suosioonne! 


Ps. Heitä voltti!

Genius is...

 "Genius is 1% Inspiration, and 99% Perspiration." (Thomas Edison)

Uskoako vai ei? Maailmassa on niin monia eriskummallisia uskomuksia ja "totuuksia"  joista voi olla samaa mieltä tai sitten ei. Jederman ist ein kunstler! Genau, oder nicht. Who cares? Mestaruuteen mennään vain ja ainoastaan kulkemalla sitä kohti, eikä pohdiskelemalla toisten asettamia reunaehtoja. Joka vedossa mestariteos.

Rakkaudella sulkeutuen suosioonne!

Pitäisikö taiteilijan kerätä taidetta?

Lueskelin ja seurailin tuolla netin taikamaailmassa jokin aika sitten keskustelua, ulkomailla - totta kai, siitä pitäisikö taiteilijoiden toimia myös taiteenkeräilijöinä ja mesenaatteina? Hmmm. Kiintoisa kysymys kyllä sinänsä. Mitä mieltä te asiasta olette? Saa kommentoida.

Tunnen itse kuvataiteilijoita, joista osa hankkii itselleen kollegoidensa teoksia ja osa taas ei. Hupaisaa tavallaan on, että ainakaan minä en ollut tullut aikaisemmin edes ajatelleeksi tällaisia kuvioita, joten jotain opettavaista tuolta "verkonperiltäkin" näyttää löytyvän pornon ja provokaatiokirjoitusten lisäksi, mutta se niistä, sillä tämä kirjoitus käsittelee taiteen keräämistä, ja etenkin taiteilijoiden keskinäistä sellaista.

Itse kuulun siihen osaan taiteilijoita, joka mielellään hankkisi ja haluaisi teoksia kollegoiltaan enemmänkin mikäli se olisi vain mahdollista, mutta koska sitä on osansa tässä maailmassa ihan itse valinnut ja "elämänsä pilannut" :-), niin näillä mennään. Pikaisen laskutoimituksen jälkeen havaitsin, että omistan noin kymmenkunta toisten tekemää taideteosta. Luku saattaa heittää muutamalla puoleen tai toiseen. Osa on ihan rahalla hankittu, osa jopa lahjaksi saatu ja osa kuuluu ns. perintöosaani, eli ovat olleet allekirjoittaneella iankaiken.

Tuossa seuraamassani keskustelussa, kyseessä ei siis ole millään muotoa tieteellinen eikä validi otos asiasta, oli myös tiettyä ironiaa. Taiteilijat haluavat lisää ostoja ja useamman ostavan taidetta, mutta samalla ilmenee se seikka että hirveän moni taiteilija ei itse osta taidetta. Voiko siis taiteilijakunta kauheasti valittaa ostojen vähenemistä yleensä, mikäli ei itse aktiivisesti liikuta oman alansa tuotteita, ja lisää näin ollen sen arvoa. Keräilijät, kauppiaat, mesenaatit ja muut taidemaailman "ulkokultaiset" ovat tuon tajunneet jo aikoja sitten.

Eräs naistaiteilija kuittasi asian jotenkin näin vanhaan poliittiseen kliseeseen verraten: Jos et äänestä, et voi valittaa politiikasta. Sama koskee taidemarkkinoita. Älä valita mikäli ihmiset eivät osta taidetta, mikäli et tee sitä koskaan edes itse. Tiukkaa tekstiä, mutta sisältää varmasti tietyn totuuden.

Ollaanpa hetki taas rehellisiä itseämme kohtaan koskien kuluttajien asenteita, mitä taiteen ostamiseen tulee.Keskimääräinen kuluttaja (tää nyt on vain tuommoinen termi, älkää välittäkö) on tyytyväinen Vincent van Goghin julisteeseen olohuoneensa seinällä, tai suomalaisittain vastineena voi toimia erään ankkamaalarin juliste - mikä tahansa massatuotannon teos siis nykyään menettelee. Meidän keskivertokuluttajamme ei näe arvoa alkuperäisessä taiteessa - tai sitä miten alkuperäistaiteen omistaminen rikastuttaisi hänen elämäänsä. Mikäli haluamme tämän seikan muuttuvan meidän taiteilijakunnan sisällä tulee olla osana tätä "länsimaista hapatusta" ja pyrkiä itse vaikuttamaan alkuperäistaiteen arvonnousuun kaiken valtaavan kitsin ja roinan seasta. Vai onko jo aivan liian myöhäistä?

Kuinka sitten toimia? Pyrkiä itsekin taiteilijana hankkimaan ja esillelaittamaan kollegoiden ja ystävien alkuperäisteoksia, eikä ainostaan koristamaan seiniänsä pelkästään omilla teoksillaan. Sikarikkaat ovat keräilijöinä ihan eri asia, heille voi siis surutta myydä sikahinnalla, siitä vain, mutta keskivertokuluttajien ja omien kollegoiden kanssa kannattaa yleensä pysyä kohtuudessa

Liikuttakaa teoksianne!

Kun haluat tehdä taulun.

Jatka maalaamista!

Voisin pitää paria porvaria tallissani.

Yhdysvaltalainen taiteilija Jack White kirjoitti artikkelissaan Sell Like You´re Rich ( Myy kuin olisit rikas) että kukaan taiteenkerääjä ei halua ostaa teoksia "nälkätaiteilijalta". Ihmiset ostavat teoksensa sellaiselta tekijältä joka arvostaa itseään ja omia tekemisiään, ja juuri tästä syystä hekin kehtaavat esitellä kyseisiä teoksia myös julkisesti kanssaihmisilleen. Taiteen ostajat eivät Whiten mukaan juurikaan ole kiinnostuneita "taidetta ruuasta" filosofiasta, vaan se on jokaiselle ostajalle tavallaan ainutkertainen, mutkikas ja tunteellinenkin tapahtuma.

Ihmiset ja taiteenystävät selkeästi rakastavat taiteen snobistista osaa, minkä viimeksi tämä suomalaisen taidekentän G -episodi  selkeästi osoitti, mutta siitä ei sen enempää. Taidetta hankkinut rakastaa ylpeillä tuttavalleen tai ystävälleen silmät ylpeyttä hehkuen, "Olemme ostaneet tämän upean teoksen ollessamme lomalla New Yorkissa, Pariisissa, Berliinissä, Barcelonassa tai Simpeleellä."  Viimeksi mainittu on tietysti vitsi, mutta oikeasti mitä ihmeen väliä sillä sinänsä olisi mistä teos hankitaan mikäli se hankitaan vain oikeista syistä, eli siitä, että teos tekee vaikutuksen ja siitä pidetään, sensijaan että keräilisi pelkkiä "nimiä" kokoelmistaan eriasteisilla kokkareilla. No ihminen on mikä on, eikä se minulle kuulu.

Henkiset asiat näyttelevät siis hyvin suurta osaa taiteen myynnissä ja ostamisessa. Ne koskevat taiteilijoita, jotka myyvät omia teoksiaan niin pienimuotoisissa presentaatioissa kuin menestyneimmissä gallerioissakin.
Omistamisen ja ostamisen atavistinen ylpeys on oltava tuolloin huipussaan. Kukaan mesenaatti tuskin koskaan makeilee ystävälleen, että se köyhä taiteilijaparka näytti niin nälkäiseltä, joten annoin hänelle 20 euroa maalauksesta, jotta voisi mennä sillä vaikka pitsalle ja oluelle. Ehei, ihmiset haluavat olla ylpeitä ostamastaan uudesta taideteoksesta, ja taiteilija vastaavasti sen myynnistä. Siksi älkää loukatko taieilijaa  paskoilla tarjouksilla, vaikka eräs suomalainen taidemarkkina-analyytikko totesi jossain kirjoituksessaan, että etenkin nuoren taiteilijoiden olisi hyvä jakaa erilaisille ns.merkittäville instansseille teoksiaan vaikka ilmaiseksi avittaakseen uraansa. Noh, jotain asioita itsekin nähneenä ja Whitea kompatakseni totean vain, että kukin tehköön mitä haluaa, mutta niitä mitä ilmaiseksi (tai hyvin halvalla) saadaan ei meidän kapitalistis-yhteisöllisessä yhteiskunnassamme yleisesti yhtään arvosteta. Ja sitäpaitsi, paras tapa arvostaa tekijää sekä myös tukea häntä on tehdä reilut kaupat "ilmaisosakkeiden" sijaan. Olen aikaisemminkin todennut, että taideteos ei ole mikään osakekirja, tai jos joku sellaisena teosta pitää ei sitä itselleen edes ansaitse. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, että mesenaattilla on ns. tallissaan taiteilija tai pari, mutta siitä nousee heti mekkala, jos taiteilija pitää omassa tallissaan mesenaattia tai paria, joille voisi ilmoittaa mihin heillä on varaa ja mihin ei! Minäkin voisin pitää mieluusti paria porvaria tallissani.

Sulkeutuen suosioonne! 

Mikään ei korvaa mitään.

Intohimo ei korvaa taitoa, eikä taito intohimoa.
Taiteen tekeminen vaatii molempia.
Taide on matka. Taiteeseen.

Taiteilija se on huonokin taiteilija.

Lupasin palata edellisessa kirjoituksessani ns. ulkoa tuleviin paineisiin ja ulkoa kuuluviin "ääniin", jotka aiheuttavat taiteellista työtä tekevälle mahdollisesti paineita suuntaan tai toiseen. Henkilökohtaisesti ole sitä mieltä, että koko taiteiljan käsite ( ammattina tai miten vain) on hieman abstrakti ja jopa absurdikin konstruktio. Kuka nyt ketäkin tällä asialla sitten laittaa!

Alkuidea tälle pohdinnalle tuli Brian Shervinin artikkelista, tai oikeastaan kysymyksestä "Oletko samaa mieltä väitteen kanssa, että taiteellisen kyvyn puute estää ihmisiä olemasta taiteilijoita?"

Taiteellinen kyky? Taiteellisen kyvyn puute? Mitä hittoa, ja kuinka? Kysehän on vain ja ainoastaan siitä kuka tuon asian nyt mitenkin määrittelee. Shervin halusi siis kysymyksellään tietää, että jos taiteellinen ilmaisuvoima määrittää sen onko joku taiteilija vaiko ei, niin missä menee se kynnys, jossa lakataan olemasta esimerkiksi vain maalari ja muututaan taiteilijaksi. Sekä ihmisten mielipiteen siitä voiko tuolle termille taiteilija, asettaa mitään kiinteitä vaatimuksia, ja jos voi niin minkälaisia. Tätä iänikuista jorinaa siis.

Useasti eräänlaisena perusmääreenä käytetään termiä taito. Jotain sanottavaa ja taito sanoa se, sanoi eräskin entinen presidentti. No mitä sitten on taiteellinen taito? Tällainen määrittely saattaa äkkiä saada rumia piirteitä, esim. taiteilijat toinen toisensa kimpussa pieni piiri pyöriin markkinoilla. Mahdollista on ( ja mielestäni tasan yhtä rumaa ) myös ulkopuolinen määrittelyvalta, etenkin Suomessa, jossa ollaan oltu nöyrinä ja kuuliaisina jo ammoisista ajoista ns. ylemmille tahoille, ja jossa hallintoviranomaiset määrittelevät kaiken myös taiteessa. Tietääkö taidevirkamies mitä on hyvä taide, ja kuka on taiteilija ja kuka ei?

Voivat toki tietää, mutta eivät välttämättä. He ottavat sen mitä heille alan instanssien, esimerkiksi koulujen kautta esitellään, ja muut jäävät sitten surutta tuon asian varjoon. Surullista on vaan se, että ei noista kouluistakaan aina niin taitavia tekijöitä tunnu tulevan, mutta onhan heillä koulutus asiaan, joten jos ovatkin huonoja, ovat silti taiteilijoita, koska heillä on asiasta esittää tarvittava dokumentti.

Siihen kuka se nyt olisi huono ja kuka hyvä taiteilija en itse osaa vastata. On minulla toki omat suosikkini, mutta jostain syystä ei tulisi pieneen mieleenikään määritellä heidän hyvyyttään tai merkityksellisyyttaan tässä maailmassa. Siinä toiminnassa on oikeastaan jotain äärimmäisen valheellista ja ennenkaikkea omahyväistä.

Uskokaa huviksenne!

Ps. Ai niin ja lopuksi vielä linkki itse juttuun ja mielipiteisiin maailmalta. Lukekaa huviksenne tästä!

Kun ideat ei huvita tippaakaan!

Pitkästä aikaa olen saanut ns. aikaa...aikaiseksi tms. lueskella tämän blogimaailman juttua taas taidealalta ja sen liepeiltä. No onhan ollut muuta tekemistä, joten laiskuudesta minua ei voi tässä tapauksessa syyttää, vaikka tunnustan, että senkin taidon halutessani kyllä osaan mitä mainioimmin. No se siitä ja asiaan.

Muutamat asiat eri taideblogeissa pistivät silmääni ja herättivät pieniä värinöitä pääkopassa, joten pohdiskellaan nyt hieman sitten vaikka niitä. Eräs ajatuksia herättävä oli Moshe Mikanovskyn artikkeli Am I an Artist? FineArtViews -sivustolla. Kyseisessä artikkelissa Mikanovsky pohtii taiteellista vastatuulta ja vastustusta taiteellisen toiminnan tekijänä. Kyseessä on siis vastustus (resistance), joka eri tule ulkoapäin ja ulkomaailmasta vaan tekijän itsensä sisältä. Ulkomaailman vastustus onkin sitten kokonaan toinen juttu, jota koetan käsitellä seuraavassa jutussa. ;-)

Kuulostaako yhtään tutulta? Kaikillahan meillä tuollaisia lukkoja työskentelyssämme on esiintynyt, eikö? No Mikanovsky totesi artikkelissaan, ettei hän ole maalannut  vetoakaan tämän vuoden puolella ko. vastustuksen vuoksi ja että hän oli hukkua siihen, että tämä "multi-hirviö" kertoi hänelle, ettei hän ole todellinen taiteilija. Että hän ei ole tarpeeksi hyvä. Että hän on huijari, joka  ei voi antaa neuvoja ja ohjeita muille ihmisille ja taiteilijoille, koska ei ole onnistunut omillansa ja omassa taiteessaan. Että hänen olisi parempi palata vanhaan työhönsä ja päästää irti unelmistansa jne jne... ja että hän uskoi kaiken mitä tuo "ääni" hänelle kertoi. Kaiken muun "itsensämollaamisen" lisäksi hän kertoi keksineensä kaikenlaisia tekosyitä sille että ei tee taidetta, piti siivota, laittaa ruokaa, käydä kaupassa jne. Kilinkellit! No toisaalta, kukapa tuollaiseen ei olisi joskus sortunut?

Kuitenkin Mikanovsky sai oman sisäisen kritiikkihirviönsä vaiennettua ja oivallettua sen, miksi taiteilija tekee työtänsä ja ketä varten. En luettele syitä tässä nyt, koska jokaisella tekijällä nuo syyt voivat olla mitä moninaisimmat, ja en halua toisten motiiveihin edes sekaantua. Kuitenkin välillä mieleeni tulee, että koulitaanko taiteilijakuntaa aivan liian turhan ankaralla itsekritiikkillä ja kritiikillä "milloin kenenkin" taholta ja he uskovat näitä huutavien ääniä korves...eh, taidekeskuksissa, ja antavat latistaa oman elämänsä ja luovuutensa siihen, että joku jossain ei arvosta heidän tekemisiänsä. Arvoisa taiteilija. Luovuutesi on sinun pääomasi, ei kenenkään muun, vaikka sen hedelmistä toki pääsevät muutkin nauttimaan, ja heidän pitääkin päästä, koska taide on lahja. Arvosta sitä, älä ole itsellesi ja tuotoksillesi niin naurettavan "ankara". taide on turhaa ja siksi täysin välttämätöntä. Jos ideat eivät hetkellisesti huvita tippaakaan, niin anna sille aikaa ja muista olennainen tehtäväsi. Kyllä se siitä lähtee, kun et vertaile itseäsi muihin ja jätät turhat jorinat, mistä ne sitten tulevatkin, sikseen sekä keskityt olennaiseen ja saavutat tasapainon luomisen ja muun elämän välillä.

Uskokaa huviksenne! ;-)

Asiantuntijoiden valtaa

Taidekeskustelu jatkuu ja jatkuu! Pitihän se arvata, että taas lyötiiin ns. natsikortti keskusteluun. Itse asiaan pääset suoraan tästä näin! Enjoy!

Asenteita - Kummaa tämä taidekeskustelu!

Päivänä eräänä oli kovasti hijaista ja nerolla aikaa runsaasti, niin päätin hieman pyörähdellä jälleen internetin ihmeellisessä taikamaailmassa etsiskellen ihmisten kommetteja kuvataiteisiin, kulttuuriin ja muihin vastaaviin aihepiireihin saadakseni jotain kuvaa yleisestä suomalaisesta taidekeskustelusta niin hyvässä kuin huonossakin asenneilmastossa. Allekirjoittaneella ei siis ole mitään osuutta saati vastuuta allaolevista mielipiteistä tai asenteista, koska pääsääntöisesti koetan pitäytyä mielipiteistä mitä taiteilijoihin ja teoksiin tulee. Ne kun on makuasioita ja niihin en puutu. Kukin tavallaan.

Useasti taustalla on ollut jonkinlainen taiteen julkinen paljastustilaisuus, skandaali tai taiteilijaesittely tai muu artistikysely, joita nk. "suuri yleisö" (nuo alansa asiantuntijat) ja asiantuntijat (tuo alansa mielipideilmasto!) ovat saaneet kommentoida. nimet ja nimimerkit on poistettu viattomien suojelemiseksi, vaikka vakaasti kyllä olen sitä mieltä, että viattomat ei suojelua kaipaa.

Itse otokset ovat poimintoja muutamalta viime vuodelta sen tarkemmin erittelemättä niitä tässä, koska siinä asiassa olisi järki lähtenyt ja lähdeaineisto seonnut. Useimmat lauseet eivät edes liity toisiinsa, mutta voisivat varmasti muodostaa oman kokonaisuutensa. Joku voisi vain keksiä jonkun taidetta ja taiteellista dilemmaa koskevan otsikon.  Ja sitäpaitsi muuten. Näinhän tiedustusvälineiden toimituskuntakin useasti tekee. Irroittelee lauseita milloin mistäkin asiayhteyksistä yhdistellen niitä toisiin. Valittujen esimerkkien järjestys on siis täysin satunnainen ja mahdollinen huumorin pilkahdus lausahdusten välillä on täysin sattumanvarainen ja riippuvainen lukijan huumorintahun asteesta. Lauseet olen ottanut sellaisina kuin ovat olleet, joten kirjoitusvirheet eivät ole allekirjoittaneen käsialaa.

Aloitetaan. Seuraava otos lienee suhteellisen tasapuolinen esitys vallitsevista asenteista. Enempää en jaksanut tänne lisätä ja sitäpaitsi ne alkoivat jo kiertää samaa rataa. Uskoisin että tässä ovat yleisimmät asenteet. Nauttikaa jos pystytte, ja artikkeliahan saa kommentoida! ;-)

• Onks täällä yhtään semmosia tyyppejä jotka tykkää taiteesta? Jos on, ois kiva kuulla mielipiteitä erilaisista taidejutuista.
  
• melkonen epeli!!!!!
  Pistahan tarinaa tulemaan!
  
• nin hirveästi olla 'ammattilaisia'. Kun pari teosta on väkerretty niin pitäisi olla niin taiteilijaa että. Itsekin väkersin kasvilaatikon puusta kesän alussa, mutta en takuulla erehdy sanomaan itseäni puusepäksi...
  
• "Tuo muotokuva kuten preisdentinkin ja mm. Lipposen muotokuvat ovat ihan järkyttäväiä huijauksia ja kaikista tyhmimpiä ovat ne jotka nielevät noitten humpuukitaiteilijoitten selittelyt."
  Mistähän tämän kyseisen humpuukitaiteilijan selittelyt olisivat luettavissa?
  
• Paljonkohan tuo töherrys on mahtanut maksaa?
  
• Mikä maailman laki sanoo että muotokuvan täytyisi olla esittävä?
  
• Etpä ilmeisesti tiedä mitään "oikeasta taiteesta", jos mielestäsi taiteen tehtävä on olla esittävää ja kaunista.
  
• Joo, taulu voi olla hieno, mutta mitä se esittää?
  
• Niin, mikä tästä teoksesta tekee varteenotetavan? Minä väittäisin, ettei yhtään mikään. Kyse on pelistä jota pelataan taiteilijoiden, kriitikoiden ja sijoittajien kesken.
  
• Kansalaisopiston taidekursseilla saattaa joskus olla opettaja, joka on oikea taiteilija, ja tuollaisen oppilaista tulee taiteilijoita!
  
• Taas on ituhipit vauhdissa. Toisaalta ihan ymmärrettävää. Mitä muuta voi odottaa tällaisilta yhteiskunnan holhottavilta taiteilijasieluilta jotka makaa päivät pitkät työttömänä poltellen sätkiä ja syöden taikasieniä.
  
• Taidetta tuskin pystyy oppimaan ilman koulutusta!
  
• Tämmöistä soopaa suoltaa vain ihminen, joka itse opiskelee taideoppilaitoksissa ja se on noussut hattuun.
  Taidetta voi oppia kuka tahansa, jos vain on halua avata oma luova puoli elämälle. Tekniikkaa oppii ehkä paremmin kouluissa, mutta kyllä kirjojen, museoiden ja oman kriittisen tarkastelun avulla voi pitkälle päästä. Nykyajan taiteessa tekniikka ei edes ole niin välttämätöntä kuin ennen, mutta riippuu toki, millaista taidetta haluaa tehdä. Maailmanhistoria tuntee monia itseoppineita taiteilijoista, mm. Henri Roussea ja Andreas Alariesto.
  Ja taiteilija on yksinkertaisesti hän, joka julkisesti niin sanoo itsestään. Ja hyvä niin, ettei siihenkin (tittelin käyttöön) tarvita jonkin akateemisen älykön tai sisäsiittoisen instituution lupaa.
  
• Pitäisköhän ruveta moisia värkkäämään jos tuosta saa rahaa?
  
• Minkä vuoksi?
  
• Kyllä tämä on hyvinkin ajankohtainen taideteos. Tämä muistuttaa Googlen katukuvauksista, joissa jopa patsaiden naamat sutattiin. Toivottavasti suttauksesta ei joutunut maksamaan eri hintaa?
  
• Oikein. Nykytaitelijat ovat yhteiskunnan loismatoja jotka eivät oikeasta työstä tiedä mitään. Sitten vielä rouskuttavat ruokkivaa kättä ja heittävät jonkin tapetun eläimenraadon pahviin kiinni taiteen nimissä.
  Kuka tahansa osaisi tehdä nykytaidetta, mutta sitä ei arvosteta jos ei ensin ole loisinut verorahoilla monta vuotta alan kouluissa tekemättä tai oppimatta mitään tärkeää.
  
• Entä jos insinööri toimisi kuin taiteilija?
  Ensin hän kopioisi ihailemaansa insinööriä, joka keksi 1960-luvulla sienipäissään mahtavan tuotteen. Sitoutumisensa merkiksi insinööri alkaisi käyttäytyä ja pukeutua samalla tavalla kuin hänen idolinsa aikanaan. 
  
• Tampereen henkiselle ilmapiirille kuvaavaa on,että pitää mennä Helsingin Sanomien sivuilta katsomaan, millainen tämä " taideteos " on.
  
• Nykytaiteen pellet versus nykyteknologian pellet, kummalla on enemmän sisältöä elämässä?
  
• Tästä PerusSuomalaiset ovat puhuneet! "Taiteen" nimissä esitellään kaikenlaista roskaa ja ala-arvoisia tekeleitä.
  
• Fauvismi (esim suomalaisista Gallen-Kallela) ei ole realismia, vois jo pikkuhiljaa jengi lukee niita taidehistorikirjoja.
  
• Mitenkäs se sinuun liittyy?
  
• Toistaiseksi en ole onnistunut löytämään asiallista suomenkielistä foorumia, mutta jos englannin kieli on hallussa, kannattaa tutustua...
  
•  Jotenkin joskus huvittavia nämä "vähättelijät". :) Kaikki eivät todellakaan voi pitää kaikesta. Siinähän tämän kuvataideharrastuksen viehättävyys juuri piileekin.
  On myös aika uhkarohkeaa julkisesti mollata työtä jota tunnutaan muuten arvostavan. Toki sehän on hiukan turvallisempaa tehdä nimimerkin takaa niinkuin aloittajakin, tosin silloin sen painoarvo jää myös nollan tasolle ja on näin taas niitä nurkan takaa räksyttäviä tyyppejä. Tosin nykyisin enää ei voikkaan piiloilla kun se osoite silti näkyy jos ei esiinny rekisteröitynä nikkinä joten hyvä niin. Siksi aikamoisen tyhmää! Pienen mietintätuokion perusteella, voiko tältä muuta edes odottaakaan. ;)
  
• Kehtaatkin tuolla tavalla mustamaalata ja selkäänpuukottaa nimimerkin takaa Nimeltä tunnettua henkilöö!!! Kateellinen ja raukkamainen olio!!!
  
• Koska ihminen ei itsekseen voi päättää onko huipputaiteilija sen enempää kuin ihminen voi päättää yksinään olevansa vaikkapa presidentti, niin voisitko kertoa millä tavoin sinun huipulla olosi ilmenee?
  
• Tollasen nyt oikeasti voi aivan kuka vaan tehdä. Eri asia onkin sitten, että viitsiikö kukaan tehdä tollasta.
  
• Näyttää vaan tuottavan aika huonoa taidetta nämä apurahat.
  
• Juu, kumman suuri äläkkä nousi ku lehessä oli kuva jostain muusta ku taistelevista metsoista.
  
• Väität että se etko prosessi olisikin sitten loppujenlopuksi aika vaikea? Vähän vaikea uskoa. Luulen että, sinä ja muut nykytaiteen kannattajat loppuun asti keksivät väitteitä, miksi abstrakteja maalauksia on mukama vaikea tehdä.
  
• Venäjällä Pietarissa, Firenzessä ja joissakin paikoissa Amerikkaa toi klassinen vielä elää. Muta aika monessa paikassa maailmalla toi klassinen on ihan yhtä kiven rakoon poljettu kuin suomessakin.
  Tietysti joku voimakkaan tunnereaktion ja ihastumisen tunteen herättävä taide on piilotettava, jotta ihmiset eivät sitten rupeaisi ihmettelemään, että miksi meidän taiteilijat tekevät tätä installaatio, performanssi roskaa, kun kerran voi tehdä oikeaakin taidetta.
  
  
• JA KOETA NYT JO YMMÄRTÄÄ ETTÄ IHMISET SAAVAT VOIMAKKAITA TUNNEREAKTIOITA JA IHASTUMISEN TUNTEEN MYÖS INSTALLAATIOISTA JA PERFORMANSSEISTA.
  
• Tossa taulussa ei ollut mitään ideaa. Se on pelinappula intellektualleja leikkivien taiteilijoiden ja taidekriitikkojen seuraleikissä.
  
• Parhaassa taiteessa on kaikki tarvittavat elementit ja se puhuu itsensä puolesta. Sellaista taidetta näkee nykyään hyvin harvoin.
  
• "Nykytaidetta ei koskaan ymmärretä omana aikanaan, kuten ei uutta tiedettäkään.Tärkeytensä ne kuitenkin ajansaatossa osoittavat.Mikään ei olisi koskaan kehittynyt mihinkään, jos kansan syviltä riveiltä olisi kysytty tarvitaanko jotain vai ei."
• Taidehistoriasta voimme todeta miten viralliset taidepiirit ovat aina olleet jälkijunassa arvostuksiensa kanssa!
  
• Ei vakuuta, myyntikanavia, mainintoja, yksi teksti on kahdesta lähteestä, onkohan itse kirjoitettu? Yksi on maininta tulevasta näyttelystä. Eikö missään ole kirjoitettu mitään? Minusta tuntuu että tuon verran löytyy jokaisesta ahkerasta sunnuntaimaalarista.
  
• Vertaukseni ei onnu pätkääkään!
  
• En todella voi kuin ihmetellä keskinkertaisien tyhjäntoimittajien loputonta uskoa omiin kykyihinsä. Tämä on suomi, ja täällä kuka tahansa kaljabaarin nahjus kuvittelee olevansa samalla tasolla kuin kovalla työllä kokemusta ja koulutusta hankkinut päättäjä.
  
• Moikka!
  Olen laiska ehkä jaksa itse etsiä, joten kysyn täältä:
  Mitähän nimiä on tällähetkellä pinnalla kuvataiteessa? Ja olisiko jollakin antaa hyvää linkkiä sivustoista, jotka esittelevät uusia taiteilijoita ja muutenkin uusia tuulia kuvataiteessa tai siis sitä mitä nyt yleensäkin tällä hetkellä on sillä alalla menossa niin Suomessa kuin maailmalla?
  
• jos kuuklettaa vaikkapa "taiteilija", niin sieltä tulee kyllä mitä sattuu.etsi ars fennica ehdokkaat, carnegie ehdokkaat, katso anhava, kalhama piippo, ama, heino, forsblum, korjaamo.mäntän ja purnun taiteilijat muutamalta viime vuodelta.sieltä ne pintahiihtäjät löytyy.
  
• ei se ole tärkeää, mitä on pinnalla, vaan se mitä on "tuolla alhaalla"
  
• Erään kuvataiteilijan sisko sanoi haastattelussa, ettei veljen ammattiin ohjautuminen ollut valintakysymys, vaan kohtalo. Muu ammatti ei siis tullut kysymykseenkään. Kuulostaa vahvalta lähtökohdalta.
  
• Oho, asiallinen vastaus!
  
• Jos maksetaan taiteilijan nimestä, kyseinen taiteilija on tehnyt aika helvetillisen työn sen eteen, että hänen nimessään on jotain maksamisen arvoista.
  
• Itse taide on täysin toissijaista, aivan sama millaista paskaa suoltaa, kunhan osaa miellyttää oikeita ihmisiä.
  
• Selvät riipputissit. Modernisti lävistettyinä. Nerokasta.
  
• Nimenomaan. Työn arvo tulee lopputuloksesta (ja joskus vaivan määrästä). Instituutiot eivät yksin määritä ammattilaisuutta vaan se, elättääkö itsensä sillä. Jonkun koulun käyminen voi toki olla kunnioitettava meriitti itsessään, mutta lopulta tehdyt työt ratkaisevat.
  
• Eli tässäkin on mittasuhteet perseestä.
  
• Alkaa vaikuttaa siltä että jos tämä säilytetään maalaan parin viikon sisään vesiväreillä jonkin kauniin kuvan ja niittaan sen lähimpään katuvalotolppaan kiinni.
  
• Osoitettua merkittävyyttä ei ilmene tarpeeksi tarkasti ja selvästi tietosanakirjan artikkeliin. Kannatan poistamista.
  
• Pääosin keskustelijat, joita tosin on kovin vähän, pysyvät asiassa. Joukossa on tosin pari henkisesti poikkeavaa yksilöä, joiden näkyvyys on kohtuuttomn suuri jatkuvan kinastelun vuoksi. Jos heidän osuutensa jättää huomiotta, niin palsta on ihan hyvä keskustelupaikka ja monille myös hyvä neuvojen lähde.
  
• Tympii vaan nämä ainaiset jaahkailut taiteen paremmuudesta ikäänkuin taide olisi jotain kilpailua. Sorry nyt vielä kerran!
  
• Koirat haukkuvat mutta karavaani jatkaa kulkuaan.
  
• Minusta tuntuu että' kun keskustelu kääntyy virallisen taide-eliitin toimien ja käytäntöjen tarkastelemiseen ja epäkohtiin puuttumiseen, aletaan heti syyttämään henkilökohtaisesta katkeruudesta! Erinomainen keino välttää julkista avointa keskustelua ja epäkohtien esille ottamista, on leimata vastapuoli ihan miksi itse parhaaksi katsoo!
  
• Ensinnäkin mietin pitkään viitsinkö vastata enää sinulle ollenkaan, mutta useaan otteeseen olen kuitenkin ajatellut vastata ja nytr sen tein, koska mielestäni käsitit asian väärin.
  
• Suomessa on aivan kohtalainen taiteen taso. Meillä on pieni kansakunta. Tähän nähden kuvataiteesta kiinnostuneita on aika hyvinkin.
  
• Ars longa Vita brevis!
  
• En ole koskaan ymmärätänyt tuota ymmärtämistä. Mitä helvettiä se on?
  
• Taide on eri asia kuin kulutushyödyke. Taide on täysin "turhaa", ja toisaalta tuikitärkeää. Ilman taidetta ihminen on juntti, tiedostamaton, aivoton kone, kurjuuden armoilla. Taide on ihmisyyden ylin ilmenemismuoto.
  
• Jos kuka tahansa osaa tehdä laadukasta abstraktia taidetta, niin ehdotan, että pistät tänne näytille omia teoksiasi, niin voimme analysoida niiden taiteellisia ansioita.
  
• Viime vuosina olen pyrkinyt ihan tietoisesti laajentamaan horisonttiani, ja jotkut nykytaiteen nayttelyt ovat jopa hurjan hyviä.
  
• Itseisarvo esittävyydellä on se, että kuva kertoo itse, mitä se esittää. se on niin vahva, ettei "taiteilijan" tarvitse yksinkertaisesti selittää sitä mitenkään tai turinoida siihen minkäänlaista tarinaa. jos tarvitsee lässyttää, niin se työ on aika peestä, koska silloin se lässyttäminen on pääsankari, ei suinkaan työ.
  
• Tuollaista ns. taidetta ei tulisi tosiaan sallia lainkaan. Liian monta täysin lahjatonta suojatyöläistä liikkuu 'taiteilijan' tittelillä vaikka tekee paskaa mistä kukaan ei ole valmis maksamaan senttiäkään. Todellinen taiteilija tekee taidetta joka myy kovaan hintaan ja elättää tekijänsä.
  
• Saako edes nauraa typeryydelle.
  
• Suoran viivan vetäminen vapaalla kädellä ei tietääkseni kuulu taideopintoihin, ja aika harvassa on viivottimella tehty suuri taide.
  
• Taide on katsojan silmässä, eikä siitä määrittele joku tekosivistynyt kestohöpinä joka aikoinaan luotiin heikompiälyisiä varten, jotta saatiin Kummallisellekin taiteelle jotain myyntiarvoa, vaikkei todellisuudessa olisi maaliensakaan arvoinen. Maailmassa on niin paljon "älykköjen" selittämää huipputaidetta, joiden hintoja vaan yritetään hypettää ylöspäin, että joku omasta mielestään niin "kultturelli" ja sivistynyt "Taiteentuntija" sen kovaan hintaan ostaisi.
  
• Monet maalarit eivät ole hyviä piirtäjiä, mutta voivat olla loistavia maalareita silti, eikä tuo testi kertoisi paljoakaan heidän kyvyistään. Esimerkkinä Mark Rothko.
  
• Miksi pitää tuoda outoja häkkyröitä ihmisten ilmoille?
  
• Kansa tykkäisi, ja rappiotaide olisi kukistettu.
  
• Minä en ymmärrä taiteesta mitään.
  
• Mielenkiintoista. Millä lailla? Miten se ilmenee?