Kävin tänään pitkästä aikaa työhuoneellani, ihan muissa merkeissä kuin aikomuksena maalata, ja löysin kolmesta eri työsta
piilotettuna Homer Simpsonin. Kummallista. Todella kummallista.
Olen nyt sitten osunut sattumalta siihen suoneen, joka Mr. Simpsonin on synnyttänyt tai sitten hänellä lienee minulle jotain asiaa? Tiedä häntä, sanoi kissa. Mielenkiintoista tuossa kuvioissa on se, että Simpsoneita, siis sitä keltaista perhettä en juurikaan ole töllöstä seurannut, enkä aio vastedeskään ruveta sitä seuraamaan.
Jotenkin kuitenkin ja jostain nuo tuollaiset hahmotukset päähän näyttävät tulevan. Jälleen kerran ihmettelen vilpittömästi, mutta kukapa sielunelämänsä toisaalta arvaisi - kaikki sen luulevat tuntevansa, siis omansa, mutta mutta mutta...
No se siitä. Nyt on aika ruveta etsimään kehyksiä taas tuleviin. Jaa, että missäkö teoksiissa tuo Homer löytyy? No, sitäpä en kerrokaan, koettakaahan tulevaisuudessa kaivaa esille teosteni suuresta joukosta mikäli kiinnostaa. Jotain pitää jättää arvoituksien varaan.
Sulkeutuen suosioonne.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste taiteellinen työskentely. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste taiteellinen työskentely. Näytä kaikki tekstit
26. elokuuta 2014
23. tammikuuta 2014
Vuosi on täydessä käynnissä...
En ole tämän vuoden puolella juurikaan ehtinyt kirjoittamaan tänne, sillä elämässä nyt vaan on muutakin touhua toisinaan. No nyt on aika purkaa alkuvuoden tilannetta hieman. Työhuoneella on aikaa vietetty aina kun muu elämäntilanne sen on sallinut, ja siellä onkin hyvää vaihtia valmistumassa neljä uutta miltein jo valmista öljyvärityötä. Homma etenee siis hyvää vauhtia, joten laiskuudesta ei allekirjoittanutta voi syyttää.
Ongelmana tuntuu vain olevan (jälleen kerran) värien ja värikerrosten kuivumattomuus. ARGH! Jumankauta että kestää, siinä on kuulkaa tekijälläkin jo kärsivällisyys koetuksella, ei auta, vie minkä vie ja sittenhän sitä itsekin innostuu kun hommalle saa pisteen.
Kuten alta näkyy on aikaa vietetty myös musteiden parissa, kuten tuo "tammikuun maalaus" osoittaa.
Vuosi on siis hyvin käynnissa.
Sulkeutuen suosioonne.
Ongelmana tuntuu vain olevan (jälleen kerran) värien ja värikerrosten kuivumattomuus. ARGH! Jumankauta että kestää, siinä on kuulkaa tekijälläkin jo kärsivällisyys koetuksella, ei auta, vie minkä vie ja sittenhän sitä itsekin innostuu kun hommalle saa pisteen.
Kuten alta näkyy on aikaa vietetty myös musteiden parissa, kuten tuo "tammikuun maalaus" osoittaa.
Vuosi on siis hyvin käynnissa.
Sulkeutuen suosioonne.
19. syyskuuta 2013
Onko omista töistään pidettävä?
Olen aina satunnaisesti harrastanut facebookin puolella ns, päivän kysymyksiä, johon kaverit ja ystävät ovatkin mukavan innokkaasti vastailleet. Kiitos heille siitä. Noin viikko sitten oli jälleen aika silloisen päivän kysymyksen. Koskien erityisesti jollain lailla luovaa
työtä tekeviä ystäviäni ja tuttujani, muidenkin mielipiteitä toki
arvostettiin, pois se minusta etten arvostaisi, mutta tämä kysymys liittyi suoranaisesti maalaamiseen ja ns. luovaan työhön. Esitän sen myös tässä uudelleen. Kuinkas kuulkaa on?
Onko omista töistään pidettävä?
Tämä tuli mieleen, kun tein tulevaan näyttelyyni "Women Who Run with Testicles" viimeisiä teoksia, jotka ovat kokonaisuuden kannalta aika olennaisia, mutta aiheeltaan sellaisia, että itse en millään muotoa voi sanoa pitäväni niistä. Ko. työt ovat jollain lailla liian machoja allekirjoittaneelle ( joo, heh, uskokaa huviksenne.), mutta todellakin ilmaisevat sen ajatuksen/idean jota haluankin niiden ilmentävän.
Mielenkiintoinen ja ihmeellinenkin dilemma tuo.
Sulkeutuen suosioonne!
Tämä tuli mieleen, kun tein tulevaan näyttelyyni "Women Who Run with Testicles" viimeisiä teoksia, jotka ovat kokonaisuuden kannalta aika olennaisia, mutta aiheeltaan sellaisia, että itse en millään muotoa voi sanoa pitäväni niistä. Ko. työt ovat jollain lailla liian machoja allekirjoittaneelle ( joo, heh, uskokaa huviksenne.), mutta todellakin ilmaisevat sen ajatuksen/idean jota haluankin niiden ilmentävän.
Mielenkiintoinen ja ihmeellinenkin dilemma tuo.
Sulkeutuen suosioonne!
18. elokuuta 2013
Työhuoneella 18.8.2013
Pitkä rupeama työhuoneella tänään. Hyvä päivä!
Ohessa alla muutamia valmistuneita teoksia. Sulkeutuen suosioonne.  |
| Ylimielinen nuori pieru ottaa ratkaisevan askeleen | Arrogant Young Fart is taking a crucial step. öljy kankaalle 2013 | Oil on canvas 2013 koko 40 x 50 cm | size 40 x 50 cm |
 |
| Got Balls? öljy kankaalle 2013 | oil on canvas 2013 koko 50 x 40 cm | size 50 x 40 cm |
17. elokuuta 2013
Työhuoneella 17.8.2013
Vaihteeksi meni pitkä tovi työhuoneella tänään. Hyvä niin, kyllä sitä on ehditty jo kaivatakin.
Kyllä se kuulkaa on toisaalta myös hemmetin "kitkaisaa" käynnistää luomiskone/maalauskone sen jälkeen kun on pakosta joutunut pitämään paussia luovasta työstä. Viimeiset pari viikkoa onkin mennyt "porvarillisten" parissa eikä siinä sinänsä mitään, mukavaahan sekin on. MUTTA...
Tuntuu jukoliste kuin olisi kaikki oppimansa unohtanut, ja jälki on sitten kuin kuuluisalla taiteoilijalla Koko -gorillalla, mutta asteen verran heikompana. Jospa siinä onkin koko totuus? KOKO totuus!
No asiaan taas. Kyllä homma sitten alkoi jälleen ajan kanssa kulkemaan, kunhan vaan sai mielensä ensin rauhoitettua sille tasolle, että homma otti paremmin tulta. Ei siitä lopultakaan sitten yhtään paskempaa olekaan tulossa. Jos ei tänään muuta tapahtunut kuin että saatiin itsetunto kohdalleen niin huomenna sitten homma jatkuu. Ei sekään ole hullumpaa.
Ai niin. Hommasin muuten cd-soittimen/radion työhuoneelle. NYt voi antaa myös ääniaaltojen viedä johoinkin suuntaan, mikäli siltä tuntuu.
Sulkeutuen suosioonne!
Kyllä se kuulkaa on toisaalta myös hemmetin "kitkaisaa" käynnistää luomiskone/maalauskone sen jälkeen kun on pakosta joutunut pitämään paussia luovasta työstä. Viimeiset pari viikkoa onkin mennyt "porvarillisten" parissa eikä siinä sinänsä mitään, mukavaahan sekin on. MUTTA...
Tuntuu jukoliste kuin olisi kaikki oppimansa unohtanut, ja jälki on sitten kuin kuuluisalla taiteoilijalla Koko -gorillalla, mutta asteen verran heikompana. Jospa siinä onkin koko totuus? KOKO totuus!
No asiaan taas. Kyllä homma sitten alkoi jälleen ajan kanssa kulkemaan, kunhan vaan sai mielensä ensin rauhoitettua sille tasolle, että homma otti paremmin tulta. Ei siitä lopultakaan sitten yhtään paskempaa olekaan tulossa. Jos ei tänään muuta tapahtunut kuin että saatiin itsetunto kohdalleen niin huomenna sitten homma jatkuu. Ei sekään ole hullumpaa.
Ai niin. Hommasin muuten cd-soittimen/radion työhuoneelle. NYt voi antaa myös ääniaaltojen viedä johoinkin suuntaan, mikäli siltä tuntuu.
Sulkeutuen suosioonne!
2. elokuuta 2013
Työhuoneella 2.8.2013
No niin arvon ihmiset.
Tänään oli siis jälleen maalauspäivä, ja hyvä sellainen olikin.Tein useampia raakileita simultaanisesti johtuen siitä, että lokakuulle näyttelyyn galleria Rongassa olisi tehtävä vino pino uusia teoksia vielä. No eipä hätää mitään, tällä vauhdilla niitä syntyy solkenaan, mikäli ideioiden määrään on yhtään luottamista. No katsotaan sitten.
Maalasin tänään myös kahta pientä keltapohjaista teosta, joille työn touhussa kehkeytyi jo nimetkin. Julkaisen ne jo nyt ja tässä etten asiaa itse unohda enkä rupea sievistelemään niiden kanssa myöhemmin. Ensimmäinen oli nimeltään "Arrogantti nuori pieru ottaa ratkaisevan askeleen" (Arrogant Young Fart is taking a crucial step). Toinen teos on nimeltään "Onko munaa?" (Got balls?)
Tarkemmin en teoksia vielä tässä vaiheessa esittele enkä edes kuvaile, vaan jätän pelkästään nimien kautta teille, ja teidän mielikuvituksellenne ravintoa. Kenties kuvat julkaistaan täälläkin sitten myöhemmässä vaiheessa valmistuttuaan,
To be continued...
Tänään oli siis jälleen maalauspäivä, ja hyvä sellainen olikin.Tein useampia raakileita simultaanisesti johtuen siitä, että lokakuulle näyttelyyn galleria Rongassa olisi tehtävä vino pino uusia teoksia vielä. No eipä hätää mitään, tällä vauhdilla niitä syntyy solkenaan, mikäli ideioiden määrään on yhtään luottamista. No katsotaan sitten.
Maalasin tänään myös kahta pientä keltapohjaista teosta, joille työn touhussa kehkeytyi jo nimetkin. Julkaisen ne jo nyt ja tässä etten asiaa itse unohda enkä rupea sievistelemään niiden kanssa myöhemmin. Ensimmäinen oli nimeltään "Arrogantti nuori pieru ottaa ratkaisevan askeleen" (Arrogant Young Fart is taking a crucial step). Toinen teos on nimeltään "Onko munaa?" (Got balls?)
Tarkemmin en teoksia vielä tässä vaiheessa esittele enkä edes kuvaile, vaan jätän pelkästään nimien kautta teille, ja teidän mielikuvituksellenne ravintoa. Kenties kuvat julkaistaan täälläkin sitten myöhemmässä vaiheessa valmistuttuaan,
To be continued...
9. helmikuuta 2013
Työhuoneella 9.2.2013
No niin, ensimmäinen maalaus tämän vuoden osalta on sitten valmis. Näette sen myös täällä kunhan kerkiän kuvan kunnolla käsitellä. Työhuoneella oli vaihteeksi jälleen erittäin kiintoisaa toimeliasta ja varsin keskittynyttä toimintaa. Hyvä niin. Liekö sitten asian laita jotenkin niin, että kun on tietty aika vain käytössä, mitä luomiseen tulee, niin sitä ei halua hukata ja silloin toiminta on jotenkin keskittyneen tehokasta. Tiedä häntä, olen varmaan ennenkin pohtinut näitä, mutta tietyllä tavalla tämä jaksaa jatkuvasti hämmästyttää allekirjoittanutta, sillä pidän itseäni suhteellisen rentona ja joskus jopa laiskana tekijänä - tiedä sitten.,
No tämän lopuksi muutama työhuonekuva tältä päivältä. taustalla pari miltein valmista teosta nimeltään "Hyvinkö meillä menee"? Nimi vaatisi ehkä selityksenkin, mutta empä viitsi selitellä, pohtikaa itse. Lisää noista kunhan kokonaan valmistuvat.
Sulkeutuen suosioonne!
No tämän lopuksi muutama työhuonekuva tältä päivältä. taustalla pari miltein valmista teosta nimeltään "Hyvinkö meillä menee"? Nimi vaatisi ehkä selityksenkin, mutta empä viitsi selitellä, pohtikaa itse. Lisää noista kunhan kokonaan valmistuvat.
Sulkeutuen suosioonne!
22. tammikuuta 2013
15. tammikuuta 2013
Työhuoneella 15.1.2013
No niin! Nyt niitä "vauvanaskelia" on jälleen alettu ottaa, mitä maalaamiseen tulee. Kovasti varovaista ja hapuilevaista oli allekirjoittaneen työskentely vielä tänään työhuoneella, mutta kärsivällisyyttä ja nöyryyttä kehiin niin kyllä siellä vielä teoksia syntyy. Kaikenkaikiaan työskentelin 4 eri pohjan kanssa, joten jossain vaiheessa varmasti niitä valmiitakin alkaa tipahtelemaan rypäleittäin.
Kaiken kaikkiaan voin todeta, että hauskaa oli, en muistanutkaan kuinka antoisaa ja "terapeuttistakin" tuo työskentely oikeastaan onkaan. No teoksia tulee näytille ja lisää raporttia aiheesta, kunhan raportoitavaa löytyy.
Sulkeutuen suosioonne.
Kaiken kaikkiaan voin todeta, että hauskaa oli, en muistanutkaan kuinka antoisaa ja "terapeuttistakin" tuo työskentely oikeastaan onkaan. No teoksia tulee näytille ja lisää raporttia aiheesta, kunhan raportoitavaa löytyy.
Sulkeutuen suosioonne.
19. syyskuuta 2012
Muutama kuvanen.
Alla muutama kuva musteella tehdystä Meditations on Ink -sarjasta. Valitan hieman kuvan laatua, mutta ulkona rupesi juuri kuvaushetkellä satamaan ja kiskomaan valoa pilvipeitteen taakse, joten...
No yhtäkaikki kyllä tuosta kuitenkin jotain ideaa saa. Koko sarja on nähtävissä kotisivullani
osoitteessa http://www.ismojokiaho.fi/inkgallery4.html
Sarja elää ja kasvaa sitämukaa kuin kyseiseen sarjaan sopivia "piemuotoisia" töitä valmistuu. Koko teossarja elää tietyn summittaisuuden ja sattumanvaraisuuden aallonharjalla, joten kannattaa asiaan paneutua aina aika ajoin. Toivon kuitenkin että pidätte näkemästänne!
Sulkeutuen suosioonne!
No yhtäkaikki kyllä tuosta kuitenkin jotain ideaa saa. Koko sarja on nähtävissä kotisivullani
osoitteessa http://www.ismojokiaho.fi/inkgallery4.html
Sarja elää ja kasvaa sitämukaa kuin kyseiseen sarjaan sopivia "piemuotoisia" töitä valmistuu. Koko teossarja elää tietyn summittaisuuden ja sattumanvaraisuuden aallonharjalla, joten kannattaa asiaan paneutua aina aika ajoin. Toivon kuitenkin että pidätte näkemästänne!
Sulkeutuen suosioonne!
 |
| Meditations on ink V Ink on paper 2012 Size 25 cm x 25,5, cm |
 |
| Meditations on ink VI Ink on paper 2012 Size 25 cm x 25,5, cm |
19. heinäkuuta 2012
Työhuoneella 19.7.2012
Iltapäivä työhuoneella. Tännehän oikeastaan allekirjoittaneen piti tulla jo viime sunnuntaina, mutta olin kertakaikkisesti liian voimaton, saamaton ja laiska lähtemään liikenteeseen. No nyt siis tuli tuokin asia korjattua ja hienoinen ryhtiliike suoritettua. Hyvä niin. Asiat etenevät vain tekemällä.
Iltapäiväni oli varsin monimuotoinen ja omalla vaatimattomalla tavallaan eteenpäinnytkähtäväkin. Gerhard Richter totesi viimeisimmän itsestään ja maalauprosesseistaan kertovan elokuvan ensinäytöksen jälkeen, että filmi oli fantastinen. Se oli niin tylsä.
Vähän samoilla fiiliksillä kului tämä iltapäivä Bohemian syövereissä. Taustoja tehdessä ja kuva-aihioita muokatessa. Tekeillä on kaksiosainen maalaus, josta käytän nyt paremman puutteessa työnimeä "Heitä voltti - Roll a Volt". Saa nähdä sitten jääkö tuo lopulliseksi.
Kummallista muuten, että joskus nuorempana sitä piti ns. tylsyyttä ja tylsistymistä jotenkin aivan hirveänä asiana. Nykyisin laittaisin ko. sanoihin lainausmerkit, koska koko käsite on aika absurdi. Se ei kerro mistään muusta kuin oman mielen levottomuudesta. Jos mieli on tyyni ja rauhallinen, silloin se tuntuu jotenkin heijastuvan ulospäin myös jonkinasteisena "tylsyytenä", tyyneytenä, mutta mielen sisältö taas onkin aivan eri asia... No taiteestahan tässä piti taas puhumani eikä mielestä (an sich), mutta semmoinen linkitys noilla asioilla lienee, että toista ei ilmene ilman toista. Mikäli toinen puuttuu lopputulos on pelkkä tuote, ei sen kummallisempaa, Tämä koskee siis myös mieltä, joka myös voi olla puhdas tuote, mutta ei tästä ajatuslangasta nyt enempää. Tasapaino on avain!
Ajattelin jokin aika sitten vielä lomalla ollessani, että hitto kun en saa mitään aikaiseksi. Olin juuri aloittanut luovuuskoneeni käynnistelyn ja eihän se aina niin helppoa ole, vaikka toisinaan kulkeekin kuin rasvattu salama. Kun tuona kyseisenä päivänä syntyi vain 2 sumi-e työtä, ja sittemmin seuraavina päivinä ei taas yhtään mitään, olin jo vaipua epätoivoon ja synkkyyteen asian saamien käänteiden johdosta, mutta sitten mietin asian taas uudelleen ja laskin, että jos joka päivä saisi 2 teosta valmiiksi, niin se tekisi kuukaudessa 60 - 62 uutta teosta ja vuodessa noin 730 valmista työtä. Edellyttäen siis, että pysymme VAIN kahden teoksen päivävauhdissa. No juuh! mahtaakohan kukaan ennen "tuottanut" artsua tuollaisia määriä? Ei varmasti, joten siis miksi minunkaan tarvitsisi.
Vuodenajat vaihtuvat ja tulevat ajallaan, vaikka kuinka vinkuisimme. Niin myös taide. Nauttikaa siitä.
Sulkeutuen suosioonne!
Iltapäiväni oli varsin monimuotoinen ja omalla vaatimattomalla tavallaan eteenpäinnytkähtäväkin. Gerhard Richter totesi viimeisimmän itsestään ja maalauprosesseistaan kertovan elokuvan ensinäytöksen jälkeen, että filmi oli fantastinen. Se oli niin tylsä.
Vähän samoilla fiiliksillä kului tämä iltapäivä Bohemian syövereissä. Taustoja tehdessä ja kuva-aihioita muokatessa. Tekeillä on kaksiosainen maalaus, josta käytän nyt paremman puutteessa työnimeä "Heitä voltti - Roll a Volt". Saa nähdä sitten jääkö tuo lopulliseksi.
Kummallista muuten, että joskus nuorempana sitä piti ns. tylsyyttä ja tylsistymistä jotenkin aivan hirveänä asiana. Nykyisin laittaisin ko. sanoihin lainausmerkit, koska koko käsite on aika absurdi. Se ei kerro mistään muusta kuin oman mielen levottomuudesta. Jos mieli on tyyni ja rauhallinen, silloin se tuntuu jotenkin heijastuvan ulospäin myös jonkinasteisena "tylsyytenä", tyyneytenä, mutta mielen sisältö taas onkin aivan eri asia... No taiteestahan tässä piti taas puhumani eikä mielestä (an sich), mutta semmoinen linkitys noilla asioilla lienee, että toista ei ilmene ilman toista. Mikäli toinen puuttuu lopputulos on pelkkä tuote, ei sen kummallisempaa, Tämä koskee siis myös mieltä, joka myös voi olla puhdas tuote, mutta ei tästä ajatuslangasta nyt enempää. Tasapaino on avain!
Ajattelin jokin aika sitten vielä lomalla ollessani, että hitto kun en saa mitään aikaiseksi. Olin juuri aloittanut luovuuskoneeni käynnistelyn ja eihän se aina niin helppoa ole, vaikka toisinaan kulkeekin kuin rasvattu salama. Kun tuona kyseisenä päivänä syntyi vain 2 sumi-e työtä, ja sittemmin seuraavina päivinä ei taas yhtään mitään, olin jo vaipua epätoivoon ja synkkyyteen asian saamien käänteiden johdosta, mutta sitten mietin asian taas uudelleen ja laskin, että jos joka päivä saisi 2 teosta valmiiksi, niin se tekisi kuukaudessa 60 - 62 uutta teosta ja vuodessa noin 730 valmista työtä. Edellyttäen siis, että pysymme VAIN kahden teoksen päivävauhdissa. No juuh! mahtaakohan kukaan ennen "tuottanut" artsua tuollaisia määriä? Ei varmasti, joten siis miksi minunkaan tarvitsisi.
Vuodenajat vaihtuvat ja tulevat ajallaan, vaikka kuinka vinkuisimme. Niin myös taide. Nauttikaa siitä.
Sulkeutuen suosioonne!
11. heinäkuuta 2012
Työhuoneella 11.7.2012
Tervehdys lukijani!
No niin taas. Piti sitten mennä koettamaan onneaan työhuoneelle, josko tällain lomansa keskeltä (tosin sen loppuvaiheessa jo) pystyisi jopa jotain luomaan?
No heh heh! Kävi aika nopeasti ilmeiseksi, että sen luovan osan taiteentekemisestä voi sitten samantien unohtaa. Loma on siis tehnyt täydellisen hyvää, koska mieli ja luovuuskeskus olivat täysin tyhjät ja hiljaiset. Ei siis raportoitavaa tuolta rintamalta. Lyhyesti: Olen onnellinen. (Liekö sitten tällä jotain tekemistä luovuuskoneen toimimattomuuden kanssa? Tiedä häntä. Onnellinen ja tyytyväinen - ei mitään aiheita tehdä mitään.)
Onneksi boheemikämpillä oli sentään jotain mekaanista puuhasteltavaa, ettei koko "keikka" ihan turha sentään ollut. Palaan asiaan kun uutta ja tähdellistä tuon asian suhteen ilmenee. Teosraakileet siis kuitenkin etenivät kohtuumatkan kohti lopullista valmistumistaan.
Eilen tosin illalla kotosalla ihan keittiön pöydän ääressä väänsinpari uutta mustemaalausta, joista saattoi tulla lopultakin jotain. Katsastelen niitä hetken rauhassa ja sitten näette ne täällä, josko kehtaan niitä esille laittaa. Ja miksipäs toisaalta en kehtaisi. Tosin toinen näistä teoksista aiheuttaa allekirjoittaneessa jotenkin outoja väristyksiä ja ihmevibraatioita, ei mitenkään negatiivisella tavalla kuitenkaan. No kypsettelen hetken, josko vaikka huomenna näkyilisi.
Sulkeutuen suosioonne!
No niin taas. Piti sitten mennä koettamaan onneaan työhuoneelle, josko tällain lomansa keskeltä (tosin sen loppuvaiheessa jo) pystyisi jopa jotain luomaan?
No heh heh! Kävi aika nopeasti ilmeiseksi, että sen luovan osan taiteentekemisestä voi sitten samantien unohtaa. Loma on siis tehnyt täydellisen hyvää, koska mieli ja luovuuskeskus olivat täysin tyhjät ja hiljaiset. Ei siis raportoitavaa tuolta rintamalta. Lyhyesti: Olen onnellinen. (Liekö sitten tällä jotain tekemistä luovuuskoneen toimimattomuuden kanssa? Tiedä häntä. Onnellinen ja tyytyväinen - ei mitään aiheita tehdä mitään.)
Onneksi boheemikämpillä oli sentään jotain mekaanista puuhasteltavaa, ettei koko "keikka" ihan turha sentään ollut. Palaan asiaan kun uutta ja tähdellistä tuon asian suhteen ilmenee. Teosraakileet siis kuitenkin etenivät kohtuumatkan kohti lopullista valmistumistaan.
Eilen tosin illalla kotosalla ihan keittiön pöydän ääressä väänsinpari uutta mustemaalausta, joista saattoi tulla lopultakin jotain. Katsastelen niitä hetken rauhassa ja sitten näette ne täällä, josko kehtaan niitä esille laittaa. Ja miksipäs toisaalta en kehtaisi. Tosin toinen näistä teoksista aiheuttaa allekirjoittaneessa jotenkin outoja väristyksiä ja ihmevibraatioita, ei mitenkään negatiivisella tavalla kuitenkaan. No kypsettelen hetken, josko vaikka huomenna näkyilisi.
Sulkeutuen suosioonne!
31. toukokuuta 2012
Työhuoneella 31.5.2012
Taas oli iltapäivällä aika käydä edistämässä taidetta ja sen syntyä työhuoneella. Lyhyesti: Homma etenee. Hyvä!
Toinen syy mikä sai minut menemään työhuoneelle, oli huomenna tapahtuva Pirkka-hämeen kuvataiteilijat ry:n vuosinäyttelyn teosvastaanotto. Mietin mitä töistäni menisi teeman Valosta valoon alle ( kun ei teiltäkään sitten niitä ehdotuksia tullut. Kaikki pitää tehdä itse. PRKL! ;-) ).
No löysinhän lopulta varteenotettavat työt, mutta ne eivät taas kerran ole kyllä niitä, joita alunperin ajattelin, vaan ihan jotain muuta. Tämäkin se on aina suhteellisen hauska prosessi, jossa näemmä yllättää itsensä aina uudestaan. Sen verran voi paljastaa, että olen ajatellut kokonaisuutta tässäkin, joten näyttelyn jyryttäjä luultavasti "tarinaa" katsoessaan ottaa ne ( 3 kpl) joko kaikki tai sitten hylkää kaikki. Upporikasta ja rutiköyhää siis. Katsotaan kuinka äijän käy.
Sulkeutuen suosioonne!
Toinen syy mikä sai minut menemään työhuoneelle, oli huomenna tapahtuva Pirkka-hämeen kuvataiteilijat ry:n vuosinäyttelyn teosvastaanotto. Mietin mitä töistäni menisi teeman Valosta valoon alle ( kun ei teiltäkään sitten niitä ehdotuksia tullut. Kaikki pitää tehdä itse. PRKL! ;-) ).
No löysinhän lopulta varteenotettavat työt, mutta ne eivät taas kerran ole kyllä niitä, joita alunperin ajattelin, vaan ihan jotain muuta. Tämäkin se on aina suhteellisen hauska prosessi, jossa näemmä yllättää itsensä aina uudestaan. Sen verran voi paljastaa, että olen ajatellut kokonaisuutta tässäkin, joten näyttelyn jyryttäjä luultavasti "tarinaa" katsoessaan ottaa ne ( 3 kpl) joko kaikki tai sitten hylkää kaikki. Upporikasta ja rutiköyhää siis. Katsotaan kuinka äijän käy.
Sulkeutuen suosioonne!
25. toukokuuta 2012
Työhuoneella 25.5.2012 - Haluaisin keksiä uuden värin
Jumanklaare kun aika juoksee. Ehdin taas vaihteeksi tänään iltapäivästä työhuoneelle tekemään töitä, kun pääsin "porvarillisista" sen verran ajoissa, että homma kannatti. Niistä kolmesta maanantaina hankkimastani teospohjasta on nyt sitten tulossa kaksi eri teosta. Näin siinä sitten kävi. Yksi "kuutioitujen" sarjaan sijoittuva työ ja yksi kaksiosainen "päättömien" ihmisten työ. Valitettavasti jätin kameran kotiin, noh kuvia seuraa taas kunhan jutut valmistuu.
Luonnostellessa törmää sellaiseenkin seikkaan, että alkaa miettimään sitä millä värillä teoksen sitten oikein maalaisi? Mikä kuvaisi parhaiten sitä tunnelmaa, jota pyrkii luomaan, ja mikä sävy olisi paras teoksen sisällöllisen "sanoman" kanssa. Jos joku ajatteli että se tulisi sieltä itsestään niin ehei, ei tule. Ainakaan allekirjoittaneelta. Kyllä värien kankaalle vetäminen on lopultakin melkoisen työn tulos ja tuote. Joko tietoisen tai alitajuisen, mutta silloinkin kyseinen työ on tehty. Tässä onkin juuri se taiteen henkinen sisältö, vai miten se Kandinsky asian aikanaan ( ainakaan) ilmaisi. Toivoa sopii, että se ilmenisi myös teoksen tarkastelijalle.
Hupaisaa on se, että mikään olemassa olevista väreistä, ei heijasta sitä henkilökohtaista tunnetta, joka tekijän sisältä, eli itselläni, nyt tällä hetkellä kumpuaa. Asiaa voisi luonnehtia kysymällä minkä värinen on valaistuminen? Tai millaisia ovat vapautumisen sävyt? Siinäpä koaneita kerrakseen, jos täällä joku Zenin harrastaja sattuisi visiteeraamaan. Täytyy siis tyytyä "värittämään" teokset vain niillä mahdollisuuksilla, joita värikartoissa ilmenee. Onhan siinäkin kyllä ihan riittävästi. Huokaus. Haluaisin kuitenkin niin kovasti kehittää tai keksiä kokonaan uuden värin. Värin jota ei vielä tunneta. Eipä taidä olla mahdollista, tai jos on niin ko. homma tulee oikeasti tapahtumaan täysin vahingossa, niinkuin yleensä merkittävillä asioilla useasti tapana on.
Tästä sitten toiseen asiaan. En jaksa enkä viitsi(si) katsella kovin hirveästi videotaidetta tai vastaavaa. Se on yleisesti vaan niin hemmetin tylsää ja tyhjänpäiväistä. No ehkä joku on eri mieltä, ja hyvä niin. Tähän asenteeseeni vaikuttaa kyllä paljon osaltaan se, että töissäni (porvarillisissa!) on esitelty kolmatta liikkuvan kuvan kavalkadia ja muuta hulabaloota. Alkaa kyllä jo riittämään - tunnustan.
Toisaalta, ei niin heikkoa ettei jotain hyvääkin. Kyseisen pohdinnan kautta ajattelee näitä taideteosten tekniikoita ja sisältöjä tavallaan laajemminkin. Miksi joku ei viehätä kun taas toinen viehättää? Maalauksen ja miksei grafiikankin, yleensä pysähtyneen kuvan, arvoa nostaa kyllä ainakin allekirjoittaneella se yksinkertainen seikka, että maalaus, grafiikanlehti, valokuva tms. ei HUUDA HUOMIOTA vastaanottajaltaan ja antaa ikäänkuin rauhan kokea ja oivaltaa itsensä kaikessa rauhassa.
Tätä ei jatkuva pseudovideaalinen kuvavirta (informaatiovirta) kykene koskaan tekemään, ja kiintoisa kysymys onkin tuleeko jatkuvasti virtaavasta kuvavirrasta esiin koskaan mitään erityistä tai edes, noh, kunnollista, joka jäisi mieleen. Sitä samaa "uutisvirtaa" kaikki tyynni. Tällaisen sotkun keskeltä on varsin rauhoittavaa vetäytyä maalauksen pariin ja yrittää kuulla se mitä teos katsojalleen kuiskii. Tässä on maalauksen vahvuus ja voima, yhä tänään ja varmaan myös iankaiken. Uskokaa huviksenne.
Sulkeutuen suosioonne!
Luonnostellessa törmää sellaiseenkin seikkaan, että alkaa miettimään sitä millä värillä teoksen sitten oikein maalaisi? Mikä kuvaisi parhaiten sitä tunnelmaa, jota pyrkii luomaan, ja mikä sävy olisi paras teoksen sisällöllisen "sanoman" kanssa. Jos joku ajatteli että se tulisi sieltä itsestään niin ehei, ei tule. Ainakaan allekirjoittaneelta. Kyllä värien kankaalle vetäminen on lopultakin melkoisen työn tulos ja tuote. Joko tietoisen tai alitajuisen, mutta silloinkin kyseinen työ on tehty. Tässä onkin juuri se taiteen henkinen sisältö, vai miten se Kandinsky asian aikanaan ( ainakaan) ilmaisi. Toivoa sopii, että se ilmenisi myös teoksen tarkastelijalle.
Hupaisaa on se, että mikään olemassa olevista väreistä, ei heijasta sitä henkilökohtaista tunnetta, joka tekijän sisältä, eli itselläni, nyt tällä hetkellä kumpuaa. Asiaa voisi luonnehtia kysymällä minkä värinen on valaistuminen? Tai millaisia ovat vapautumisen sävyt? Siinäpä koaneita kerrakseen, jos täällä joku Zenin harrastaja sattuisi visiteeraamaan. Täytyy siis tyytyä "värittämään" teokset vain niillä mahdollisuuksilla, joita värikartoissa ilmenee. Onhan siinäkin kyllä ihan riittävästi. Huokaus. Haluaisin kuitenkin niin kovasti kehittää tai keksiä kokonaan uuden värin. Värin jota ei vielä tunneta. Eipä taidä olla mahdollista, tai jos on niin ko. homma tulee oikeasti tapahtumaan täysin vahingossa, niinkuin yleensä merkittävillä asioilla useasti tapana on.
Tästä sitten toiseen asiaan. En jaksa enkä viitsi(si) katsella kovin hirveästi videotaidetta tai vastaavaa. Se on yleisesti vaan niin hemmetin tylsää ja tyhjänpäiväistä. No ehkä joku on eri mieltä, ja hyvä niin. Tähän asenteeseeni vaikuttaa kyllä paljon osaltaan se, että töissäni (porvarillisissa!) on esitelty kolmatta liikkuvan kuvan kavalkadia ja muuta hulabaloota. Alkaa kyllä jo riittämään - tunnustan.
Toisaalta, ei niin heikkoa ettei jotain hyvääkin. Kyseisen pohdinnan kautta ajattelee näitä taideteosten tekniikoita ja sisältöjä tavallaan laajemminkin. Miksi joku ei viehätä kun taas toinen viehättää? Maalauksen ja miksei grafiikankin, yleensä pysähtyneen kuvan, arvoa nostaa kyllä ainakin allekirjoittaneella se yksinkertainen seikka, että maalaus, grafiikanlehti, valokuva tms. ei HUUDA HUOMIOTA vastaanottajaltaan ja antaa ikäänkuin rauhan kokea ja oivaltaa itsensä kaikessa rauhassa.
Tätä ei jatkuva pseudovideaalinen kuvavirta (informaatiovirta) kykene koskaan tekemään, ja kiintoisa kysymys onkin tuleeko jatkuvasti virtaavasta kuvavirrasta esiin koskaan mitään erityistä tai edes, noh, kunnollista, joka jäisi mieleen. Sitä samaa "uutisvirtaa" kaikki tyynni. Tällaisen sotkun keskeltä on varsin rauhoittavaa vetäytyä maalauksen pariin ja yrittää kuulla se mitä teos katsojalleen kuiskii. Tässä on maalauksen vahvuus ja voima, yhä tänään ja varmaan myös iankaiken. Uskokaa huviksenne.
Sulkeutuen suosioonne!
26. huhtikuuta 2012
Työhuoneella 26.4.2012
Pitkästä aikaa työhuoneella ja ihan työtarkoituksessa. On siellä toki oltu palaveeraamassa syystä tai toisesta, mutta työskentelemässä itsekseen ja kaikessa rauhassa. Ah! Sitä ei ole hetkeen taas tapahtunut, johtuen Rongan näyttelystä ja töissä olleista yleisötapahtumista johtuen. No mikäs, erittäin mukavaa taas oli.
Valmista tuli parin maalauksen verran. Sinivioletti triptyykkityö nimeltään Elämä näyttää eri merkkejä, (Kuva 1.) joka kyllä on ollut valmiina jo jonkin aikaa mutta mitenkään edustavaa kuvaa en siitä kyllä vieläkään ole saanut, mutta tuo menettelee, ja kyllähän siinä tunnelmä ihan kohtuullisesti välittyy. Oikea teos on voimakkaammin vaaleahkon violetin värinen ja erottuu paremmin sinisestä tehosteväristä.
 |
| Kuva 1 |
 |
| Kuva 2 |
Toisena valmiiksi tuli sitten maalaus, jonka "kastoin" nimelle Kävele pois (Ulos tyhjästä) (Kuva 2.) Sen syntyyn on vaikuttanut paljolti eräs näyttelyvieras Rongan yhteisnäyttelyn avajaisissa, joka totesi kuutioitujani nähtyänsä, että onko ne laittaneet sinut laatikkoon? Piti siis näyttää, että kyllä minun hahmoni laatikoistansa myös uloskin pääsevät. Hah!
Tuo teoksen hahmo on "nyysitty" erään Ranskassa viime vuosituhannen puolella, tarkemmin noin puolivälistä eteenpäin vaikuttaneen taiteilijan tuotannosta. Hahmo taitaakin olla, ja onkin taiteilija itse, mutta piirsin valokuvan hahmosta suurennoksen, jonka sitten "siirsin" sellaisenaan tuon työni päähenkilöksi, maalaten sen figuurin pesusienellä kankaaseen. Ehkä tuo antaa myös tiettyä taidehistoriallista perspektiiviä, jos joku haluaa asiaa tulkita tarkemmin. No niin. Arvaatteko kenestä on kyse? Ehdotuksia saa lähettää! :-)
Sulkeutuen suosioonne!
|
19. huhtikuuta 2012
Taiteilija se on huonokin taiteilija.
Lupasin palata edellisessa kirjoituksessani ns. ulkoa tuleviin paineisiin ja ulkoa kuuluviin "ääniin", jotka aiheuttavat taiteellista työtä tekevälle mahdollisesti paineita suuntaan tai toiseen. Henkilökohtaisesti ole sitä mieltä, että koko taiteiljan käsite ( ammattina tai miten vain) on hieman abstrakti ja jopa absurdikin konstruktio. Kuka nyt ketäkin tällä asialla sitten laittaa!
Useasti eräänlaisena perusmääreenä käytetään termiä taito. Jotain sanottavaa ja taito sanoa se, sanoi eräskin entinen presidentti. No mitä sitten on taiteellinen taito? Tällainen määrittely saattaa äkkiä saada rumia piirteitä, esim. taiteilijat toinen toisensa kimpussa pieni piiri pyöriin markkinoilla. Mahdollista on ( ja mielestäni tasan yhtä rumaa ) myös ulkopuolinen määrittelyvalta, etenkin Suomessa, jossa ollaan oltu nöyrinä ja kuuliaisina jo ammoisista ajoista ns. ylemmille tahoille, ja jossa hallintoviranomaiset määrittelevät kaiken myös taiteessa. Tietääkö taidevirkamies mitä on hyvä taide, ja kuka on taiteilija ja kuka ei?
Voivat toki tietää, mutta eivät välttämättä. He ottavat sen mitä heille alan instanssien, esimerkiksi koulujen kautta esitellään, ja muut jäävät sitten surutta tuon asian varjoon. Surullista on vaan se, että ei noista kouluistakaan aina niin taitavia tekijöitä tunnu tulevan, mutta onhan heillä koulutus asiaan, joten jos ovatkin huonoja, ovat silti taiteilijoita, koska heillä on asiasta esittää tarvittava dokumentti.
Siihen kuka se nyt olisi huono ja kuka hyvä taiteilija en itse osaa vastata. On minulla toki omat suosikkini, mutta jostain syystä ei tulisi pieneen mieleenikään määritellä heidän hyvyyttään tai merkityksellisyyttaan tässä maailmassa. Siinä toiminnassa on oikeastaan jotain äärimmäisen valheellista ja ennenkaikkea omahyväistä.
Uskokaa huviksenne!
Ps. Ai niin ja lopuksi vielä linkki itse juttuun ja mielipiteisiin maailmalta. Lukekaa huviksenne tästä!
Alkuidea tälle pohdinnalle tuli Brian Shervinin artikkelista, tai oikeastaan kysymyksestä "Oletko samaa mieltä väitteen kanssa, että taiteellisen kyvyn puute estää ihmisiä olemasta taiteilijoita?"
Taiteellinen kyky? Taiteellisen kyvyn puute? Mitä hittoa, ja kuinka? Kysehän on vain ja ainoastaan siitä kuka tuon asian nyt mitenkin määrittelee. Shervin halusi siis kysymyksellään tietää, että jos taiteellinen ilmaisuvoima määrittää sen onko joku taiteilija vaiko ei, niin missä menee se kynnys, jossa lakataan olemasta esimerkiksi vain maalari ja muututaan taiteilijaksi. Sekä ihmisten mielipiteen siitä voiko tuolle termille taiteilija, asettaa mitään kiinteitä vaatimuksia, ja jos voi niin minkälaisia. Tätä iänikuista jorinaa siis.
Useasti eräänlaisena perusmääreenä käytetään termiä taito. Jotain sanottavaa ja taito sanoa se, sanoi eräskin entinen presidentti. No mitä sitten on taiteellinen taito? Tällainen määrittely saattaa äkkiä saada rumia piirteitä, esim. taiteilijat toinen toisensa kimpussa pieni piiri pyöriin markkinoilla. Mahdollista on ( ja mielestäni tasan yhtä rumaa ) myös ulkopuolinen määrittelyvalta, etenkin Suomessa, jossa ollaan oltu nöyrinä ja kuuliaisina jo ammoisista ajoista ns. ylemmille tahoille, ja jossa hallintoviranomaiset määrittelevät kaiken myös taiteessa. Tietääkö taidevirkamies mitä on hyvä taide, ja kuka on taiteilija ja kuka ei?
Voivat toki tietää, mutta eivät välttämättä. He ottavat sen mitä heille alan instanssien, esimerkiksi koulujen kautta esitellään, ja muut jäävät sitten surutta tuon asian varjoon. Surullista on vaan se, että ei noista kouluistakaan aina niin taitavia tekijöitä tunnu tulevan, mutta onhan heillä koulutus asiaan, joten jos ovatkin huonoja, ovat silti taiteilijoita, koska heillä on asiasta esittää tarvittava dokumentti.
Uskokaa huviksenne!
Ps. Ai niin ja lopuksi vielä linkki itse juttuun ja mielipiteisiin maailmalta. Lukekaa huviksenne tästä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)