Näytetään tekstit, joissa on tunniste luomisen tuska. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luomisen tuska. Näytä kaikki tekstit
2. syyskuuta 2013
17. elokuuta 2013
Työhuoneella 17.8.2013
Vaihteeksi meni pitkä tovi työhuoneella tänään. Hyvä niin, kyllä sitä on ehditty jo kaivatakin.
Kyllä se kuulkaa on toisaalta myös hemmetin "kitkaisaa" käynnistää luomiskone/maalauskone sen jälkeen kun on pakosta joutunut pitämään paussia luovasta työstä. Viimeiset pari viikkoa onkin mennyt "porvarillisten" parissa eikä siinä sinänsä mitään, mukavaahan sekin on. MUTTA...
Tuntuu jukoliste kuin olisi kaikki oppimansa unohtanut, ja jälki on sitten kuin kuuluisalla taiteoilijalla Koko -gorillalla, mutta asteen verran heikompana. Jospa siinä onkin koko totuus? KOKO totuus!
No asiaan taas. Kyllä homma sitten alkoi jälleen ajan kanssa kulkemaan, kunhan vaan sai mielensä ensin rauhoitettua sille tasolle, että homma otti paremmin tulta. Ei siitä lopultakaan sitten yhtään paskempaa olekaan tulossa. Jos ei tänään muuta tapahtunut kuin että saatiin itsetunto kohdalleen niin huomenna sitten homma jatkuu. Ei sekään ole hullumpaa.
Ai niin. Hommasin muuten cd-soittimen/radion työhuoneelle. NYt voi antaa myös ääniaaltojen viedä johoinkin suuntaan, mikäli siltä tuntuu.
Sulkeutuen suosioonne!
Kyllä se kuulkaa on toisaalta myös hemmetin "kitkaisaa" käynnistää luomiskone/maalauskone sen jälkeen kun on pakosta joutunut pitämään paussia luovasta työstä. Viimeiset pari viikkoa onkin mennyt "porvarillisten" parissa eikä siinä sinänsä mitään, mukavaahan sekin on. MUTTA...
Tuntuu jukoliste kuin olisi kaikki oppimansa unohtanut, ja jälki on sitten kuin kuuluisalla taiteoilijalla Koko -gorillalla, mutta asteen verran heikompana. Jospa siinä onkin koko totuus? KOKO totuus!
No asiaan taas. Kyllä homma sitten alkoi jälleen ajan kanssa kulkemaan, kunhan vaan sai mielensä ensin rauhoitettua sille tasolle, että homma otti paremmin tulta. Ei siitä lopultakaan sitten yhtään paskempaa olekaan tulossa. Jos ei tänään muuta tapahtunut kuin että saatiin itsetunto kohdalleen niin huomenna sitten homma jatkuu. Ei sekään ole hullumpaa.
Ai niin. Hommasin muuten cd-soittimen/radion työhuoneelle. NYt voi antaa myös ääniaaltojen viedä johoinkin suuntaan, mikäli siltä tuntuu.
Sulkeutuen suosioonne!
19. heinäkuuta 2012
Työhuoneella 19.7.2012
Iltapäivä työhuoneella. Tännehän oikeastaan allekirjoittaneen piti tulla jo viime sunnuntaina, mutta olin kertakaikkisesti liian voimaton, saamaton ja laiska lähtemään liikenteeseen. No nyt siis tuli tuokin asia korjattua ja hienoinen ryhtiliike suoritettua. Hyvä niin. Asiat etenevät vain tekemällä.
Iltapäiväni oli varsin monimuotoinen ja omalla vaatimattomalla tavallaan eteenpäinnytkähtäväkin. Gerhard Richter totesi viimeisimmän itsestään ja maalauprosesseistaan kertovan elokuvan ensinäytöksen jälkeen, että filmi oli fantastinen. Se oli niin tylsä.
Vähän samoilla fiiliksillä kului tämä iltapäivä Bohemian syövereissä. Taustoja tehdessä ja kuva-aihioita muokatessa. Tekeillä on kaksiosainen maalaus, josta käytän nyt paremman puutteessa työnimeä "Heitä voltti - Roll a Volt". Saa nähdä sitten jääkö tuo lopulliseksi.
Kummallista muuten, että joskus nuorempana sitä piti ns. tylsyyttä ja tylsistymistä jotenkin aivan hirveänä asiana. Nykyisin laittaisin ko. sanoihin lainausmerkit, koska koko käsite on aika absurdi. Se ei kerro mistään muusta kuin oman mielen levottomuudesta. Jos mieli on tyyni ja rauhallinen, silloin se tuntuu jotenkin heijastuvan ulospäin myös jonkinasteisena "tylsyytenä", tyyneytenä, mutta mielen sisältö taas onkin aivan eri asia... No taiteestahan tässä piti taas puhumani eikä mielestä (an sich), mutta semmoinen linkitys noilla asioilla lienee, että toista ei ilmene ilman toista. Mikäli toinen puuttuu lopputulos on pelkkä tuote, ei sen kummallisempaa, Tämä koskee siis myös mieltä, joka myös voi olla puhdas tuote, mutta ei tästä ajatuslangasta nyt enempää. Tasapaino on avain!
Ajattelin jokin aika sitten vielä lomalla ollessani, että hitto kun en saa mitään aikaiseksi. Olin juuri aloittanut luovuuskoneeni käynnistelyn ja eihän se aina niin helppoa ole, vaikka toisinaan kulkeekin kuin rasvattu salama. Kun tuona kyseisenä päivänä syntyi vain 2 sumi-e työtä, ja sittemmin seuraavina päivinä ei taas yhtään mitään, olin jo vaipua epätoivoon ja synkkyyteen asian saamien käänteiden johdosta, mutta sitten mietin asian taas uudelleen ja laskin, että jos joka päivä saisi 2 teosta valmiiksi, niin se tekisi kuukaudessa 60 - 62 uutta teosta ja vuodessa noin 730 valmista työtä. Edellyttäen siis, että pysymme VAIN kahden teoksen päivävauhdissa. No juuh! mahtaakohan kukaan ennen "tuottanut" artsua tuollaisia määriä? Ei varmasti, joten siis miksi minunkaan tarvitsisi.
Vuodenajat vaihtuvat ja tulevat ajallaan, vaikka kuinka vinkuisimme. Niin myös taide. Nauttikaa siitä.
Sulkeutuen suosioonne!
Iltapäiväni oli varsin monimuotoinen ja omalla vaatimattomalla tavallaan eteenpäinnytkähtäväkin. Gerhard Richter totesi viimeisimmän itsestään ja maalauprosesseistaan kertovan elokuvan ensinäytöksen jälkeen, että filmi oli fantastinen. Se oli niin tylsä.
Vähän samoilla fiiliksillä kului tämä iltapäivä Bohemian syövereissä. Taustoja tehdessä ja kuva-aihioita muokatessa. Tekeillä on kaksiosainen maalaus, josta käytän nyt paremman puutteessa työnimeä "Heitä voltti - Roll a Volt". Saa nähdä sitten jääkö tuo lopulliseksi.
Kummallista muuten, että joskus nuorempana sitä piti ns. tylsyyttä ja tylsistymistä jotenkin aivan hirveänä asiana. Nykyisin laittaisin ko. sanoihin lainausmerkit, koska koko käsite on aika absurdi. Se ei kerro mistään muusta kuin oman mielen levottomuudesta. Jos mieli on tyyni ja rauhallinen, silloin se tuntuu jotenkin heijastuvan ulospäin myös jonkinasteisena "tylsyytenä", tyyneytenä, mutta mielen sisältö taas onkin aivan eri asia... No taiteestahan tässä piti taas puhumani eikä mielestä (an sich), mutta semmoinen linkitys noilla asioilla lienee, että toista ei ilmene ilman toista. Mikäli toinen puuttuu lopputulos on pelkkä tuote, ei sen kummallisempaa, Tämä koskee siis myös mieltä, joka myös voi olla puhdas tuote, mutta ei tästä ajatuslangasta nyt enempää. Tasapaino on avain!
Ajattelin jokin aika sitten vielä lomalla ollessani, että hitto kun en saa mitään aikaiseksi. Olin juuri aloittanut luovuuskoneeni käynnistelyn ja eihän se aina niin helppoa ole, vaikka toisinaan kulkeekin kuin rasvattu salama. Kun tuona kyseisenä päivänä syntyi vain 2 sumi-e työtä, ja sittemmin seuraavina päivinä ei taas yhtään mitään, olin jo vaipua epätoivoon ja synkkyyteen asian saamien käänteiden johdosta, mutta sitten mietin asian taas uudelleen ja laskin, että jos joka päivä saisi 2 teosta valmiiksi, niin se tekisi kuukaudessa 60 - 62 uutta teosta ja vuodessa noin 730 valmista työtä. Edellyttäen siis, että pysymme VAIN kahden teoksen päivävauhdissa. No juuh! mahtaakohan kukaan ennen "tuottanut" artsua tuollaisia määriä? Ei varmasti, joten siis miksi minunkaan tarvitsisi.
Vuodenajat vaihtuvat ja tulevat ajallaan, vaikka kuinka vinkuisimme. Niin myös taide. Nauttikaa siitä.
Sulkeutuen suosioonne!
18. huhtikuuta 2012
Kun ideat ei huvita tippaakaan!
Pitkästä aikaa olen saanut ns. aikaa...aikaiseksi tms. lueskella tämän blogimaailman juttua taas taidealalta ja sen liepeiltä. No onhan ollut muuta tekemistä, joten laiskuudesta minua ei voi tässä tapauksessa syyttää, vaikka tunnustan, että senkin taidon halutessani kyllä osaan mitä mainioimmin. No se siitä ja asiaan.
Muutamat asiat eri taideblogeissa pistivät silmääni ja herättivät pieniä värinöitä pääkopassa, joten pohdiskellaan nyt hieman sitten vaikka niitä. Eräs ajatuksia herättävä oli Moshe Mikanovskyn artikkeli Am I an Artist? FineArtViews -sivustolla. Kyseisessä artikkelissa Mikanovsky pohtii taiteellista vastatuulta ja vastustusta taiteellisen toiminnan tekijänä. Kyseessä on siis vastustus (resistance), joka eri tule ulkoapäin ja ulkomaailmasta vaan tekijän itsensä sisältä. Ulkomaailman vastustus onkin sitten kokonaan toinen juttu, jota koetan käsitellä seuraavassa jutussa. ;-)
Kuulostaako yhtään tutulta? Kaikillahan meillä tuollaisia lukkoja työskentelyssämme on esiintynyt, eikö? No Mikanovsky totesi artikkelissaan, ettei hän ole maalannut vetoakaan tämän vuoden puolella ko. vastustuksen vuoksi ja että hän oli hukkua siihen, että tämä "multi-hirviö" kertoi hänelle, ettei hän ole todellinen taiteilija. Että hän ei ole tarpeeksi hyvä. Että hän on huijari, joka ei voi antaa neuvoja ja ohjeita muille ihmisille ja taiteilijoille, koska ei ole onnistunut omillansa ja omassa taiteessaan. Että hänen olisi parempi palata vanhaan työhönsä ja päästää irti unelmistansa jne jne... ja että hän uskoi kaiken mitä tuo "ääni" hänelle kertoi. Kaiken muun "itsensämollaamisen" lisäksi hän kertoi keksineensä kaikenlaisia tekosyitä sille että ei tee taidetta, piti siivota, laittaa ruokaa, käydä kaupassa jne. Kilinkellit! No toisaalta, kukapa tuollaiseen ei olisi joskus sortunut?
Kuitenkin Mikanovsky sai oman sisäisen kritiikkihirviönsä vaiennettua ja oivallettua sen, miksi taiteilija tekee työtänsä ja ketä varten. En luettele syitä tässä nyt, koska jokaisella tekijällä nuo syyt voivat olla mitä moninaisimmat, ja en halua toisten motiiveihin edes sekaantua. Kuitenkin välillä mieleeni tulee, että koulitaanko taiteilijakuntaa aivan liian turhan ankaralla itsekritiikkillä ja kritiikillä "milloin kenenkin" taholta ja he uskovat näitä huutavien ääniä korves...eh, taidekeskuksissa, ja antavat latistaa oman elämänsä ja luovuutensa siihen, että joku jossain ei arvosta heidän tekemisiänsä. Arvoisa taiteilija. Luovuutesi on sinun pääomasi, ei kenenkään muun, vaikka sen hedelmistä toki pääsevät muutkin nauttimaan, ja heidän pitääkin päästä, koska taide on lahja. Arvosta sitä, älä ole itsellesi ja tuotoksillesi niin naurettavan "ankara". taide on turhaa ja siksi täysin välttämätöntä. Jos ideat eivät hetkellisesti huvita tippaakaan, niin anna sille aikaa ja muista olennainen tehtäväsi. Kyllä se siitä lähtee, kun et vertaile itseäsi muihin ja jätät turhat jorinat, mistä ne sitten tulevatkin, sikseen sekä keskityt olennaiseen ja saavutat tasapainon luomisen ja muun elämän välillä.
Uskokaa huviksenne! ;-)
Muutamat asiat eri taideblogeissa pistivät silmääni ja herättivät pieniä värinöitä pääkopassa, joten pohdiskellaan nyt hieman sitten vaikka niitä. Eräs ajatuksia herättävä oli Moshe Mikanovskyn artikkeli Am I an Artist? FineArtViews -sivustolla. Kyseisessä artikkelissa Mikanovsky pohtii taiteellista vastatuulta ja vastustusta taiteellisen toiminnan tekijänä. Kyseessä on siis vastustus (resistance), joka eri tule ulkoapäin ja ulkomaailmasta vaan tekijän itsensä sisältä. Ulkomaailman vastustus onkin sitten kokonaan toinen juttu, jota koetan käsitellä seuraavassa jutussa. ;-)
Kuulostaako yhtään tutulta? Kaikillahan meillä tuollaisia lukkoja työskentelyssämme on esiintynyt, eikö? No Mikanovsky totesi artikkelissaan, ettei hän ole maalannut vetoakaan tämän vuoden puolella ko. vastustuksen vuoksi ja että hän oli hukkua siihen, että tämä "multi-hirviö" kertoi hänelle, ettei hän ole todellinen taiteilija. Että hän ei ole tarpeeksi hyvä. Että hän on huijari, joka ei voi antaa neuvoja ja ohjeita muille ihmisille ja taiteilijoille, koska ei ole onnistunut omillansa ja omassa taiteessaan. Että hänen olisi parempi palata vanhaan työhönsä ja päästää irti unelmistansa jne jne... ja että hän uskoi kaiken mitä tuo "ääni" hänelle kertoi. Kaiken muun "itsensämollaamisen" lisäksi hän kertoi keksineensä kaikenlaisia tekosyitä sille että ei tee taidetta, piti siivota, laittaa ruokaa, käydä kaupassa jne. Kilinkellit! No toisaalta, kukapa tuollaiseen ei olisi joskus sortunut?
Kuitenkin Mikanovsky sai oman sisäisen kritiikkihirviönsä vaiennettua ja oivallettua sen, miksi taiteilija tekee työtänsä ja ketä varten. En luettele syitä tässä nyt, koska jokaisella tekijällä nuo syyt voivat olla mitä moninaisimmat, ja en halua toisten motiiveihin edes sekaantua. Kuitenkin välillä mieleeni tulee, että koulitaanko taiteilijakuntaa aivan liian turhan ankaralla itsekritiikkillä ja kritiikillä "milloin kenenkin" taholta ja he uskovat näitä huutavien ääniä korves...eh, taidekeskuksissa, ja antavat latistaa oman elämänsä ja luovuutensa siihen, että joku jossain ei arvosta heidän tekemisiänsä. Arvoisa taiteilija. Luovuutesi on sinun pääomasi, ei kenenkään muun, vaikka sen hedelmistä toki pääsevät muutkin nauttimaan, ja heidän pitääkin päästä, koska taide on lahja. Arvosta sitä, älä ole itsellesi ja tuotoksillesi niin naurettavan "ankara". taide on turhaa ja siksi täysin välttämätöntä. Jos ideat eivät hetkellisesti huvita tippaakaan, niin anna sille aikaa ja muista olennainen tehtäväsi. Kyllä se siitä lähtee, kun et vertaile itseäsi muihin ja jätät turhat jorinat, mistä ne sitten tulevatkin, sikseen sekä keskityt olennaiseen ja saavutat tasapainon luomisen ja muun elämän välillä.
Uskokaa huviksenne! ;-)
28. lokakuuta 2010
Työhuoneella 28.10.2010
Pistäydyin tänään iltapäivällä työhuoneella, ja uitin yhden maalauksen "kohteliaisuusmiehiä" eräänlaisessa värikylvyssä.
Ensin ajattelin, että voi kilinvee, pilalla mikä pilalla, sitten olin tuotapikaa ihan että WAU, ja sitten taas hetken päästä, että ei helvetti, pilalla!.
Pian tämän jälkeen paikakalle ilmaantui Katrin, joka totesi, että huomenna päivä on uus, johon minä, että niinpä.
Tottahan se on, että ei pidä tehdä maalausten kehittymisen ja valmistumisen suhteen äkkinäisiä johtopäätöksiä. Öljyt vaativat tietyn kärsivällisyyden ja hyvä niin. Palataan taas asiaan.
Bussissa kotimatkalla koko "tekele" (maalaus) vaikutti taas ihan sellaiseslta että kyllä se siitä vielä kuvaksi muuttuu. Ja uskoisin että näin tulee varmasti käymään kunhan mietin ensin hieman tuota teoksen vallitsevaa värimaailmaa. jotkin yhdistelmät ei vaan kertakaikkisesti toimi, etenkään sellaisena "rikottuna" pintana. No ajattelin jättää lopullisen tuomion siihen kunhan olen kokeillut tiettyjä muutoksia teosraakileen sävyissä. Toisinaan sitä vain yksinkertaisesti yrittää liikaa ja silloinhan homma ei kertakaikkisesti onnistu. Maalaaminen on kuin urheilua, vaatii tietyn rentouden ja keskittymisen onnistuakseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)