Eilen palatessani työhuoneelta juuri sopivasti pahimpaan ruuhka-aikaan ihmettelin linja-autossa että mikä sitä vastapäätä istuvaa vanhempaa rouvaa oikein naurattaa? Katsoi kohti, hymyili hukan itsekseen katsoi taas uudelleen ja siirsi katseensa ulospäin. Tätä jatkui koko matkan ajan. Kotiintultuani satuin peilin eteen itsekin ja huomasin, että nenäni on kokonaan viridianin vihreässä öljymaalissa. En ihmettele enää että tätiä nauratti. Niin minuakin kun peiliin katselin, onneksi väri oli sen verran tuoretta, että irtosi kuitenkin varsin helposti.
Tekevälle sattuu.
Hae tästä blogista
Näytetään tekstit, joissa on tunniste työnilo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste työnilo. Näytä kaikki tekstit
13. helmikuuta 2014
22. tammikuuta 2013
21. heinäkuuta 2012
Sana viikonvaihteeksi 21.-22.7.2012 - Maailman lyhyin luovuuskurssi
Maailman lyhyin luovuuskurssi on erään määritelmän mukaan seuraava: Pidä
huolta, että omaksut joka päivä jotain uutta, jotain odottamatonta,
mitä et tiennyt aikaisemmin, mutta rajoittamatta millään lailla sitä,
mistä tämän uuden tiedon hankit. ( Alf Rehn: Vaaralliset ideat s. 148):
26. huhtikuuta 2012
Työhuoneella 26.4.2012
Pitkästä aikaa työhuoneella ja ihan työtarkoituksessa. On siellä toki oltu palaveeraamassa syystä tai toisesta, mutta työskentelemässä itsekseen ja kaikessa rauhassa. Ah! Sitä ei ole hetkeen taas tapahtunut, johtuen Rongan näyttelystä ja töissä olleista yleisötapahtumista johtuen. No mikäs, erittäin mukavaa taas oli.
Valmista tuli parin maalauksen verran. Sinivioletti triptyykkityö nimeltään Elämä näyttää eri merkkejä, (Kuva 1.) joka kyllä on ollut valmiina jo jonkin aikaa mutta mitenkään edustavaa kuvaa en siitä kyllä vieläkään ole saanut, mutta tuo menettelee, ja kyllähän siinä tunnelmä ihan kohtuullisesti välittyy. Oikea teos on voimakkaammin vaaleahkon violetin värinen ja erottuu paremmin sinisestä tehosteväristä.
![]() |
| Kuva 1 |
![]() |
| Kuva 2 |
Toisena valmiiksi tuli sitten maalaus, jonka "kastoin" nimelle Kävele pois (Ulos tyhjästä) (Kuva 2.) Sen syntyyn on vaikuttanut paljolti eräs näyttelyvieras Rongan yhteisnäyttelyn avajaisissa, joka totesi kuutioitujani nähtyänsä, että onko ne laittaneet sinut laatikkoon? Piti siis näyttää, että kyllä minun hahmoni laatikoistansa myös uloskin pääsevät. Hah!
Tuo teoksen hahmo on "nyysitty" erään Ranskassa viime vuosituhannen puolella, tarkemmin noin puolivälistä eteenpäin vaikuttaneen taiteilijan tuotannosta. Hahmo taitaakin olla, ja onkin taiteilija itse, mutta piirsin valokuvan hahmosta suurennoksen, jonka sitten "siirsin" sellaisenaan tuon työni päähenkilöksi, maalaten sen figuurin pesusienellä kankaaseen. Ehkä tuo antaa myös tiettyä taidehistoriallista perspektiiviä, jos joku haluaa asiaa tulkita tarkemmin. No niin. Arvaatteko kenestä on kyse? Ehdotuksia saa lähettää! :-)
Sulkeutuen suosioonne!
|
16. huhtikuuta 2012
Työhuoneella 16.4.2012
Työhuoneella odotti kaksi puolivalmista kuutioitua mieshahmoa viimeistelyä vailla. No sain vedeltyä väriä teoksiin ihan mukavasti ja aika sujui kuin siivillä.
Viime perjantaina avajaisiisa joku sanoi katseltuani teoksiani siellä, että onko ne laittaneet sinut häkkiin? No heh, tähän asti olen ajatellut noita kuutioita eräänlaisina inhimillisen tilan omina "reviirialueina". Voihan ne tietysti sitten ottaa sitenkin, että nuo häkit ovat siten ulkoistettuja, jonka joku ko häkissä/kuutiossa olevalle ihmiselle luo. Niinpä toiselle tulevalle raakilleelle tuleekin nimeksi " Laatikkosi vanki/ Prisoner of Your box ( teosten nimeämisillä on selkeästi tulkinnallisia eroavuuksia ja hyvä niin). Täytyy siis olla tarkka tuonkin asian suhteen. Toinen raakile onkin sitten jo sellainen, että kaveri on päässyt sieltä lootasta ulos. Tiedoksi huolestuneille! Tulkitkaa miten haluatte! ;-), mutta nimeä ei teos ole vielä itselleen kehittänyt.
Tarkoituksena oli saada otettua myös teoskuva juuri valmistuneesta triptyykistä, jonka kyllä laitan esille tänne siinä vaiheessa, kun olen katsastanut, että värit vastaavat jollain lailla oikeata teosta. Vielä en siitä asiasta ole varma, kun en ole ehtinyt tarkistamaan, että mitä tuli kuvattua! Tiedättekö muuten, että sinisen ja violetin sävyt ovat saakutin hankalia saada kameroissa toistumaan kunnolla. Niistä tuppaa tulemaan, ainakin allekirjoittaneella, enemmän tasavärisiä tai tasapintaisia kuin monista muista väreistä. Mitenkäs muut? Jos teillä on ratkaisu (kunnon kamera ei käy - omani on IHAN hyvä! :-) tähän niin vinkkejä saa ihan vapaasti antaa.
Mukavaa alkanutta viikkoa jokaiselle!
Viime perjantaina avajaisiisa joku sanoi katseltuani teoksiani siellä, että onko ne laittaneet sinut häkkiin? No heh, tähän asti olen ajatellut noita kuutioita eräänlaisina inhimillisen tilan omina "reviirialueina". Voihan ne tietysti sitten ottaa sitenkin, että nuo häkit ovat siten ulkoistettuja, jonka joku ko häkissä/kuutiossa olevalle ihmiselle luo. Niinpä toiselle tulevalle raakilleelle tuleekin nimeksi " Laatikkosi vanki/ Prisoner of Your box ( teosten nimeämisillä on selkeästi tulkinnallisia eroavuuksia ja hyvä niin). Täytyy siis olla tarkka tuonkin asian suhteen. Toinen raakile onkin sitten jo sellainen, että kaveri on päässyt sieltä lootasta ulos. Tiedoksi huolestuneille! Tulkitkaa miten haluatte! ;-), mutta nimeä ei teos ole vielä itselleen kehittänyt.
Tarkoituksena oli saada otettua myös teoskuva juuri valmistuneesta triptyykistä, jonka kyllä laitan esille tänne siinä vaiheessa, kun olen katsastanut, että värit vastaavat jollain lailla oikeata teosta. Vielä en siitä asiasta ole varma, kun en ole ehtinyt tarkistamaan, että mitä tuli kuvattua! Tiedättekö muuten, että sinisen ja violetin sävyt ovat saakutin hankalia saada kameroissa toistumaan kunnolla. Niistä tuppaa tulemaan, ainakin allekirjoittaneella, enemmän tasavärisiä tai tasapintaisia kuin monista muista väreistä. Mitenkäs muut? Jos teillä on ratkaisu (kunnon kamera ei käy - omani on IHAN hyvä! :-) tähän niin vinkkejä saa ihan vapaasti antaa.
Mukavaa alkanutta viikkoa jokaiselle!
21. maaliskuuta 2012
Työhaluja ja työniloa.
Terveisiä talvilomalta. Taas ovat ns. "porvarilliset" alkaneet ja ihanalta ja lataavalta (lue: työhuoneella vietetyltä) lomalta palattu arkisen aherruksen piiriin. Ja erilaisista työhaluista, paskaduuneista ja työhaluttomuudesta tässä on viimeaikoina myös kuullut kovasti puhuttavan. Asia ei tosin omalla kohdalla ole erikoisen validi, onneksi, Itselläni, kun ei asian kanssa ole oikeastaan koskaan ollut varsinaisia ns. ongelmia. Olen aina tehnyt mitä täytyy. Mitä se sitten tarkoittaakaan :-). Ihmisillä nyt tuntuu tuostakin asiasta, kuten kaikesta muustakin, olevan erilaisia mielipiteitä siitä, miten kunkin tulee elämänsä elää.
Arkisesta aherruksesta senverran, että taiteilijan töihin ja perustoimintaan kuuluu tietty itsekuri. Tämän jos minkä huomasin taas siinä vaiheessa kun oli aikaa keskittyä täysin siihen mitä tässä maailmassa oikeastaan haluaa tehdä.Ne niin sanotut oikeat työt, jos ymmärrätte. Heh!
Inspiraatio kyllä tulee, kunhan vain aloittaa työnsä. Tästä seuraakin seuraavanlainen fakta. Muutama veto päivässä ja sinulla on viikossa uusi maalaus. No riippuu tietysti paljon kyllä käytetyistä materiaaleista käytännössä, mutta ymmärtänette perusajatukseni tässä tapauksessa.
Työniloa kaikille!
Arkisesta aherruksesta senverran, että taiteilijan töihin ja perustoimintaan kuuluu tietty itsekuri. Tämän jos minkä huomasin taas siinä vaiheessa kun oli aikaa keskittyä täysin siihen mitä tässä maailmassa oikeastaan haluaa tehdä.Ne niin sanotut oikeat työt, jos ymmärrätte. Heh!
Inspiraatio kyllä tulee, kunhan vain aloittaa työnsä. Tästä seuraakin seuraavanlainen fakta. Muutama veto päivässä ja sinulla on viikossa uusi maalaus. No riippuu tietysti paljon kyllä käytetyistä materiaaleista käytännössä, mutta ymmärtänette perusajatukseni tässä tapauksessa.
Työniloa kaikille!
16. helmikuuta 2012
Työhuoneella 16.2.2012
Uusi päivä uudet kujeet! Menin aamusta työhuoneelle aikomuksenani saada aikaan. No lopultakin sain aikaan vaikka mitä. Arvatkaapa mistä tietää, että kevät alkaa tulla jolkottelemaan? No tietysti tuosta hienosta työhuoneen läpi porottavasta auringonpaisteesta ja sitten siitä yksinkertaisesta seikasta, että töiden värimaailmat ovat kirkaita, voimakkaita lämpöisiä jne...vaikka itse teoksen aihe olisi sitten mitä tahansa. Kiintoisaa. Taidan olla huono ahdistumaan maailman epäoikeidenmulaisuuksista ja muista taiteellisia toimia kohtaavista nk. uhkatekijöistä. Enkö tajua vai enkö edes välitä. No veikkaan omalta kohdaltani tuota jälkimmäistä.
Nyt sain myös ensimmäisen öljymaalaukseni tämän vuoden osalta tehtyä. Ristin sen nimellä "Itämaista alkemiaa". No missä kuva, kysytte nyt. Koetin kyllä sellaisen napsaista, mutta kamera ei oikein suostunut märästä työstä kunnon kuvaa ottamaan. No voin kyllä kuvailla sen noin muuten. Kuvassa istuu itämainen nainen teekattilan vieressä ojentaen kultaista kauhaa kohti astiaa. Aihreltaan tuo työ tulee jostain menneisyydestä, jolloin olin enemmän kiinnostunut japanilaisesta kulttuurista kaikkine ihmeellisisne ilmiöineen. Kuvallisesti teos on jonkinlainen välimuoto yksinkertaistetuista silhuettitöistäni ja "naivismista" Kuvan värimaailma on pääasiassa sininen/musta, kultainen ja violetti höystettynä harmaalla. Saa lopultakin nähdä tuleeko sitä esille mihinkään julkiseen esitykseen. Sen verran erilainen se noista muista töistä lopultakin on.
Lisää aiheesta jälleen maalien kuivuttua.
![]() |
| Raakileita työhuoneella 16.2.2012. Homma kehkeytyy. |
Nyt sain myös ensimmäisen öljymaalaukseni tämän vuoden osalta tehtyä. Ristin sen nimellä "Itämaista alkemiaa". No missä kuva, kysytte nyt. Koetin kyllä sellaisen napsaista, mutta kamera ei oikein suostunut märästä työstä kunnon kuvaa ottamaan. No voin kyllä kuvailla sen noin muuten. Kuvassa istuu itämainen nainen teekattilan vieressä ojentaen kultaista kauhaa kohti astiaa. Aihreltaan tuo työ tulee jostain menneisyydestä, jolloin olin enemmän kiinnostunut japanilaisesta kulttuurista kaikkine ihmeellisisne ilmiöineen. Kuvallisesti teos on jonkinlainen välimuoto yksinkertaistetuista silhuettitöistäni ja "naivismista" Kuvan värimaailma on pääasiassa sininen/musta, kultainen ja violetti höystettynä harmaalla. Saa lopultakin nähdä tuleeko sitä esille mihinkään julkiseen esitykseen. Sen verran erilainen se noista muista töistä lopultakin on.
Lisää aiheesta jälleen maalien kuivuttua.
13. helmikuuta 2012
Työhuoneella 11-12.2.2012
Vapaa viikonloppu "porvarillisista" pistää miehen toteuttamaan itseään.
Lauantaina maalasin varsin kelvollisen rupeaman, noin 4 tuntia kahta kuutioitujen "sarjan" työtä. Värejä muutin lennosta 4 kertaa, vain huomatalkseni että alkuperäinen oli kutakuinkin sitä mitä itseasiassa hain. Toinen asia johon useasti törmää on sellainen outo seikka, että työ näyttää siinä hahmotteluvaiheessaan ihan asiialliselta ja toimivaltakin, mutta värien myötä koko homma jotenkin vääristyy ja vinoutuu. Hassua! Ehkäpä kyseessä on jonkilainen omituinen "väriperspektiivi" joka tulisi koettaa huomioida aina sitä mukaa kun tekelettään kankaalle vääntää.Tuollaista sitä aina välillä sattuu ja tapahtuu. Koetetaan sitten vain korjata nuo erheet seuraavan session myötä.
Sunnuntaina mentiinkin sitten enempi muste- ja vesiväri painotteisesti, johtuen siitä, että öljyissä ei ole mahdollisuutta nyt aloittaa uusia tai jatkaa noita mitä eilen tein. Hyviä ja omituisia hahmotelmia paljon, joista ei vielä osaa sanoa mitä mahdollisesti loogista/epäloogista niistä kehkeytyy.
Alkavalla viikolla palaan taas uudestaan öljyjen kimppuun. Keskiviikkona sitten "apurahan" (lue: palkka) myötä hakemaan uusia pohjia ja uusia hahmoja taas luomaan. Eräs kollegani kysyikin menneellä viikolla, että miten saan aikani jaettua ja riittämään taiteen tekemiseen. No jaa, toimintaa täytyy vain sitten tiivistää ja tehostaa. Energiaa kyllä riittää, koska nuo "ansiotyölliset" ovat mitä ovat, ja aikahan taas on sellainen käsite, että sitä riittää siihen mikä tärkeää on.
Lauantaina maalasin varsin kelvollisen rupeaman, noin 4 tuntia kahta kuutioitujen "sarjan" työtä. Värejä muutin lennosta 4 kertaa, vain huomatalkseni että alkuperäinen oli kutakuinkin sitä mitä itseasiassa hain. Toinen asia johon useasti törmää on sellainen outo seikka, että työ näyttää siinä hahmotteluvaiheessaan ihan asiialliselta ja toimivaltakin, mutta värien myötä koko homma jotenkin vääristyy ja vinoutuu. Hassua! Ehkäpä kyseessä on jonkilainen omituinen "väriperspektiivi" joka tulisi koettaa huomioida aina sitä mukaa kun tekelettään kankaalle vääntää.Tuollaista sitä aina välillä sattuu ja tapahtuu. Koetetaan sitten vain korjata nuo erheet seuraavan session myötä.
Sunnuntaina mentiinkin sitten enempi muste- ja vesiväri painotteisesti, johtuen siitä, että öljyissä ei ole mahdollisuutta nyt aloittaa uusia tai jatkaa noita mitä eilen tein. Hyviä ja omituisia hahmotelmia paljon, joista ei vielä osaa sanoa mitä mahdollisesti loogista/epäloogista niistä kehkeytyy.
Alkavalla viikolla palaan taas uudestaan öljyjen kimppuun. Keskiviikkona sitten "apurahan" (lue: palkka) myötä hakemaan uusia pohjia ja uusia hahmoja taas luomaan. Eräs kollegani kysyikin menneellä viikolla, että miten saan aikani jaettua ja riittämään taiteen tekemiseen. No jaa, toimintaa täytyy vain sitten tiivistää ja tehostaa. Energiaa kyllä riittää, koska nuo "ansiotyölliset" ovat mitä ovat, ja aikahan taas on sellainen käsite, että sitä riittää siihen mikä tärkeää on.
9. helmikuuta 2012
Maalauksia potilaiden ja henkilökunnan iloksi. (osa 2.)
No niin. Suomen terveystalon Tampereen yksikön talon neljännessä kerroksessa on aseteltuna 5 työtä siististi hyvää ja kauniiseen järjestykseen. Hyvä tuli "mummon jalasta"! ;-)
Halusin tämän kuittauksen oikeastaan aiheeseen siksi, että jälleen nähtiin se loistava asia mikä taiteen tekemiseen, sen esillepanemiseen ja yleensä koko "roskaan" liittyy. Nimittäin vaikka joskus kehtuuttaa koko asia, niin se on myös uskomattoman lataavaa. Nyt jopa ihmettelen tuota eilistä vikinääni asiasta, mutta saa kai sitä olla tässäkin hommassa joskus vähän vetämättömissä, vai kuinka?
Muttamutta...jos nyt sattusitte sairastumaan niin katsokaahan teokset siinä samalla! :D
Halusin tämän kuittauksen oikeastaan aiheeseen siksi, että jälleen nähtiin se loistava asia mikä taiteen tekemiseen, sen esillepanemiseen ja yleensä koko "roskaan" liittyy. Nimittäin vaikka joskus kehtuuttaa koko asia, niin se on myös uskomattoman lataavaa. Nyt jopa ihmettelen tuota eilistä vikinääni asiasta, mutta saa kai sitä olla tässäkin hommassa joskus vähän vetämättömissä, vai kuinka?
Muttamutta...jos nyt sattusitte sairastumaan niin katsokaahan teokset siinä samalla! :D
30. tammikuuta 2012
Työhuoneella 30.1.2012
No niin. Homma etenee. Jos hyvin käy, niin muutaman viikon säteellä on jälleen uutta teosta esiteltäväksi. Great!
24. tammikuuta 2012
Työhuoneella 24.1. 2012
No niin nyt se sitten viimein tänään tapahtui. Sain aikaiseksi painua työhuoneelleni 7Boheemin tiloihin aikomuksenani vakaasti saada maalattua ja luoduksi muutenkin jotain. Upeaa! Jumankauta kuulkaa - aivan upeaa! Kyllä toisinaan varmasti kannattaa hieman taukoilla, kun kerran näin rutosti uutta latinkia kertyy sen johdosta. Vauh! Onnentunteita ja hyvää fiilistä.
"Bohemia" tuntui olevan entisellään. Oman aikansa toki otti taas saada tila ja työhuone ns. haltuun, jotta saa työskentelytunteen päällensä. Kyllä se siitä lähti. Häkitettyjä miehiä vielä tuntuisi syntyvän (katso kuva). Katsotaan sitten. No myönnetään, että ei siellä mitään erityisen suurta tai mainitsemisen arvoista sinällään tullut tehtyä,vielä. Miten olisi ehtinytkään? Ei se olisi ollut mahdollistakaan, koska puolivalmiita teospohjia ei enää ollut. Koko tuotanto tämän vuoden osalta lähtee ns. puhtailta kankailta. Upeaa!
Parasta kuitenkin koko hommassa oli, että nyt on jälleen "sutimiskone" käynnistetty työhuoneella ja etenkin öljytöiden osalta. Musteella ja vastaavilla olenkin jo hieman kokeillut erilaisia teosviritelmiä, mutta niitä tehdäkseen ei tarvitse mennä työhuoneelle, koska ne eivät juurikaan tuoksu (lue: haise! ;-) niin voimakkaasti ettei niitä voisi työstää siellä missä asuu. Tosin eipä minua nyt tällä hetkellä elämässäni kukaan ( vaimo / lapset ) kotonani kieltäisi työskentelemästä öljyin tai muilla välineillä, kun itsekseni majailen. Siitä huolimatta en halua tuoda "töitä kotiin", en ainakaan siinä määrin, mikä ei menisi spontaanisti ja hyvinkin nopealla temmolla. Tähän käy parhaiten siis musteet! Kulkiessaan pensseli todella tuntuu virtaavan.
Tuosta tuoksusta vielä muuten sen verran, että taisi olla "Mister hurmaava Marcel Wave Duschswamp", kun totesi että maalari on mitä suurimassa määrin hajuaisti-ihminen myöskin ja jonkinlainen addikti tuolle maallausnesteiden ja tärpätin yhteiskärylle. Heh! Allekirjoitan tuon väitteen
Tästä on siis loistava jatkaa. To be continued!
"Bohemia" tuntui olevan entisellään. Oman aikansa toki otti taas saada tila ja työhuone ns. haltuun, jotta saa työskentelytunteen päällensä. Kyllä se siitä lähti. Häkitettyjä miehiä vielä tuntuisi syntyvän (katso kuva). Katsotaan sitten. No myönnetään, että ei siellä mitään erityisen suurta tai mainitsemisen arvoista sinällään tullut tehtyä,vielä. Miten olisi ehtinytkään? Ei se olisi ollut mahdollistakaan, koska puolivalmiita teospohjia ei enää ollut. Koko tuotanto tämän vuoden osalta lähtee ns. puhtailta kankailta. Upeaa!
Parasta kuitenkin koko hommassa oli, että nyt on jälleen "sutimiskone" käynnistetty työhuoneella ja etenkin öljytöiden osalta. Musteella ja vastaavilla olenkin jo hieman kokeillut erilaisia teosviritelmiä, mutta niitä tehdäkseen ei tarvitse mennä työhuoneelle, koska ne eivät juurikaan tuoksu (lue: haise! ;-) niin voimakkaasti ettei niitä voisi työstää siellä missä asuu. Tosin eipä minua nyt tällä hetkellä elämässäni kukaan ( vaimo / lapset ) kotonani kieltäisi työskentelemästä öljyin tai muilla välineillä, kun itsekseni majailen. Siitä huolimatta en halua tuoda "töitä kotiin", en ainakaan siinä määrin, mikä ei menisi spontaanisti ja hyvinkin nopealla temmolla. Tähän käy parhaiten siis musteet! Kulkiessaan pensseli todella tuntuu virtaavan.
Tuosta tuoksusta vielä muuten sen verran, että taisi olla "Mister hurmaava Marcel Wave Duschswamp", kun totesi että maalari on mitä suurimassa määrin hajuaisti-ihminen myöskin ja jonkinlainen addikti tuolle maallausnesteiden ja tärpätin yhteiskärylle. Heh! Allekirjoitan tuon väitteen
Tästä on siis loistava jatkaa. To be continued!
16. marraskuuta 2011
Testing Testing 123
Jälleen työn touhussa. Ei maalauksia. Julkaisun kimpussa tällä erää. Homma etenee vaihtelevasti.
Epävarmuus antaa kyllä mukavasti intoa ja sopivasti jännitettäkin. Toisaalta tässäkin täytyy tietää mitä haluaa, mutta myös sattumalle täytyy jäädä jokin tila. Mieli avoimena.
Kyllä tästä hyvä tulee. Tuloksia näkyy tulevaisuudessa. Jos aikataulini pitää niin viimeistään tammikuun 2012 aikana. Hmm...
Eksistentia Solaris
Epävarmuus antaa kyllä mukavasti intoa ja sopivasti jännitettäkin. Toisaalta tässäkin täytyy tietää mitä haluaa, mutta myös sattumalle täytyy jäädä jokin tila. Mieli avoimena.
Kyllä tästä hyvä tulee. Tuloksia näkyy tulevaisuudessa. Jos aikataulini pitää niin viimeistään tammikuun 2012 aikana. Hmm...
Eksistentia Solaris
2. lokakuuta 2011
Tehdä vai ei?
25. syyskuuta 2011
Työhuoneella 25.9.2011
Kävi sutimassa työhuoneellaan taas tänään. Homma etenee. Muutama uusi läpikuultava värikerros vedetty kankaan taustalle. Mitä jatkossa? Kysymys johtaa toiseen.
No nyt ollaan kahden "puolivalmisteeni" kohdalla tultu siihen raivostuttavaan, no tavallaan raivostuttavaan, pisteeseen, joka edellyttää tiettyä rutiininomaista, ja "perslihaksia" koettelevaa maalaamista. Luominen ei siis todellakaan aina ole flow -tilassa hekumointia, vaan toisinaan se on samalaista työtä kuin huoneen seinää maalaisi.
Tällaisia tosiasioita ei varmaan kannattaisi täällä paljoa heitellä, hyi minua siis taas, vaan kehittää strategisesti suuria kertomuksia luomisen ihanuudesta ja valtaisista tunnekuohuista, joita luovaa työtä tehdessä kokee. Ja kyllähän niitäkin toki kokee! Sehän se taidetta katsovaa yleisöä yleensä kiinnostaa, sekä taustat että tarinat kulloisenkin työn takana.
Olkoon niin. En halua olla ilonpilaaja vaikka toisinaan väitänkin luovan työn olevan suhteellisen arkipäiväistä ja lakonista toimintaa jossain vaiheessa teoksen lopullista valmistumisprosessia. Toki myönnän ensimmäisten joukossa, että tuo työn lakonisuus ja rutiininomaisuus ei saa näkyä kyllä lopullisessa teoksessa, koska silloin siitä jää selkeästi mielestäni uupumaan jotain, joka siihen sitten lopultakin luo sen sisällöllisen "maagisuuden" aiheestaan riippumatta. Yhtäkaikki tämä asia lienee hankala selittää. Tekijäihmiset kyllä varmaan ymmärtänevät mitä tarkoitan, mutta kuinka selittää tuo muille siten että se edistäisi prosessin ymmärtämistä, eikä sitä pidettäisi pelkkänä "temppuiluna" tai itsehalveksuntana.
No yhtäkaikki. Toivon että tulin ymmärretyksi.
19. syyskuuta 2011
Työhuoneella 19.9.2011
Tänään oli jälleen kovasti ahkera toimintapäivä työhuoneella, jossa odottikin 6 puolivalmistetta ( Lue: keskeneräinen maalaus tai muu teos), ja kaikki häkitettyjä tyyliin "Kuutioitu elämä" ja "Eläimellinen vetovoima". Fiilis tekemiseen oli hyvä ja pensseli tuntui pääsääntöisesti luistavan, tuntematonta elokuvantekijää mukaillen.
Tällä erää näytin löytävän myös sisäisen kriitikkoni, koska ennen poistumista tarjosin eräälle teoksista mattoveistä! Ja näin sinne jäi enää 5 puolivalmistetta, mutta sitäkin parempia. Voin luvata.
Kaiken kaikkiaan nyt tunnelma tekemisissäni on kaikenkaikkiaan erittäin vapautunut, koska taustalla ja takaraivon hämärissä onkaloissa ei huhuile yhtään sovittua ja tulevaisuudessa päällepainavaa näyttelyä. En sitten tiedä, mutta tuollainenkin tilanne näyttää joskus olevan luomisen kannalta erittäin vapauttavaa. Yleensä olen kyllä sitä mielenpuolta, jotta tietyt dead-linet ovat hyvät olemassa työn rytmittämisen kannalta, mutta kyllä tämä vapauskin juuri nyt käy. Olennaista on painua kämpille ja tehdä tarvittavat työt.
Näin tällä erää.
Tällä erää näytin löytävän myös sisäisen kriitikkoni, koska ennen poistumista tarjosin eräälle teoksista mattoveistä! Ja näin sinne jäi enää 5 puolivalmistetta, mutta sitäkin parempia. Voin luvata.
Kaiken kaikkiaan nyt tunnelma tekemisissäni on kaikenkaikkiaan erittäin vapautunut, koska taustalla ja takaraivon hämärissä onkaloissa ei huhuile yhtään sovittua ja tulevaisuudessa päällepainavaa näyttelyä. En sitten tiedä, mutta tuollainenkin tilanne näyttää joskus olevan luomisen kannalta erittäin vapauttavaa. Yleensä olen kyllä sitä mielenpuolta, jotta tietyt dead-linet ovat hyvät olemassa työn rytmittämisen kannalta, mutta kyllä tämä vapauskin juuri nyt käy. Olennaista on painua kämpille ja tehdä tarvittavat työt.
Näin tällä erää.
11. syyskuuta 2011
Sana viikonvaihteelle!
Talent Does What It Can, But Genius Does What It MUST!
29. elokuuta 2011
Työhuoneella 29.8.2011
Hei vaan! Tämä päivä se on ollut varsin tehokas. Aamukahdeksalta ensin pyykille ja sitten parturoinnin kautta työhuoneelle, jossa ilokseni totesin että hommahan tuntuu lähtevän kulkemaan jälleen.
Tässä on nyt viime viikkoina "käkistelty" luovalla rintamalla yhtä sun toista ilman mainittavaa inspiraatiota, mutta tänään kaikki sitten muuttui. Nyt työhuoneen nurkissa lojuu 3 uutta erittäin varteenotettavaa työtä "kuutioidut" teeman teoksia, kokoluokkaa 60 x 60 cm. Lupaavaa. Erittäin lupaavaa. Hyvä fiilis siis jäi tästä päivästä.
Lisäksi kävin tekemässä työhuoneyhteisöömme tuleville kahdelle uudelle jäsenelle vuokrasopimukset. Tervetuloa vain joukkoon Boheemien Inka ja Johanna.
Tässä on nyt viime viikkoina "käkistelty" luovalla rintamalla yhtä sun toista ilman mainittavaa inspiraatiota, mutta tänään kaikki sitten muuttui. Nyt työhuoneen nurkissa lojuu 3 uutta erittäin varteenotettavaa työtä "kuutioidut" teeman teoksia, kokoluokkaa 60 x 60 cm. Lupaavaa. Erittäin lupaavaa. Hyvä fiilis siis jäi tästä päivästä.
Lisäksi kävin tekemässä työhuoneyhteisöömme tuleville kahdelle uudelle jäsenelle vuokrasopimukset. Tervetuloa vain joukkoon Boheemien Inka ja Johanna.
22. heinäkuuta 2011
Työhuoneella 22.7.2011
Pari tuntia tänään työhuoneella puolivalmiiden ja raakileiden keskellä. Homma etenee ihan hyvin. On hienoa, että työhuone on noin keskeisellä paikalla kaupungin sydämessä (päivätyöni vieressä), koska se mahdollistaa siellä poikkeamisen hyvinkin rajoitetun aikajakson puitteissa.
Pieni veto pensselillä suuri taulu tuota pikaa. Meinasin kirjoittaa, että ihmiskunnalle, mutta olisi ollut sellaista huumoria, että joku olisi sen voinut ottaa vielä jopa tosissaan, ja ajatella allekirjoittanutta suuruudenhulluna! ;D
Työhuoneesta ja sen loistavasta sijainnista vielä sen verran, että meilläpä onkin 7Boheemin tiloissa jälleen vapautumassa työhuone (n.12 neliötä) syksyksi, joten mikäli kiinnostaa tamperelainen kuvataiteilija, luova yrittäjä, kirjoittaja tms. niin olkaahan yhteyksissä.
Suuruudenhulluudesta mieleeni juolahtikin vielä, että olen tässä kesän aikana lukenut kirjaston poistolaatikoista ( tuo painetun kulttuurin underground-aarrearkku! ) kaivamaani Tim McGirkin kirjaa vuodelta 1989 nimeltään "Wicked Lady - Salvador dali´s Muse" ( muistelisin, että kirja on myös aikanaan suomennettukin nimellä "Gala Salvador Dalin muusa", tai jotain sinnepäin. Kirja on kyllä aika huikeaa juttua täynnänsä siitä millainen onneton pikkupaskiainen suuri taiteilija voi olla, mutta kuinka kaikki kääntyy hyväksi sitä mukaa kun nyt vaan sattuu tapaamaan itsetietoisen ja omahyväisen sekä tarpeeksi voimakastahtoisen kusipään rakkaudekseen ja "managerikseen". Kirja on täynnä toinen toistaan vauhdikkaampaa kertomusta Galasta ja Dalista sekä muista surrealisteista, jotka sanalla sanoen olivat järjestään myös melkoisia "mulkeroita" sen enempää erittelemättä. Mikäli kiinnostaa niin lukekaapa kirja. Kyllä se sen väärti on - hyvää viihdettä, etten sanoisi.
Pieni veto pensselillä suuri taulu tuota pikaa. Meinasin kirjoittaa, että ihmiskunnalle, mutta olisi ollut sellaista huumoria, että joku olisi sen voinut ottaa vielä jopa tosissaan, ja ajatella allekirjoittanutta suuruudenhulluna! ;D
Työhuoneesta ja sen loistavasta sijainnista vielä sen verran, että meilläpä onkin 7Boheemin tiloissa jälleen vapautumassa työhuone (n.12 neliötä) syksyksi, joten mikäli kiinnostaa tamperelainen kuvataiteilija, luova yrittäjä, kirjoittaja tms. niin olkaahan yhteyksissä.
Suuruudenhulluudesta mieleeni juolahtikin vielä, että olen tässä kesän aikana lukenut kirjaston poistolaatikoista ( tuo painetun kulttuurin underground-aarrearkku! ) kaivamaani Tim McGirkin kirjaa vuodelta 1989 nimeltään "Wicked Lady - Salvador dali´s Muse" ( muistelisin, että kirja on myös aikanaan suomennettukin nimellä "Gala Salvador Dalin muusa", tai jotain sinnepäin. Kirja on kyllä aika huikeaa juttua täynnänsä siitä millainen onneton pikkupaskiainen suuri taiteilija voi olla, mutta kuinka kaikki kääntyy hyväksi sitä mukaa kun nyt vaan sattuu tapaamaan itsetietoisen ja omahyväisen sekä tarpeeksi voimakastahtoisen kusipään rakkaudekseen ja "managerikseen". Kirja on täynnä toinen toistaan vauhdikkaampaa kertomusta Galasta ja Dalista sekä muista surrealisteista, jotka sanalla sanoen olivat järjestään myös melkoisia "mulkeroita" sen enempää erittelemättä. Mikäli kiinnostaa niin lukekaapa kirja. Kyllä se sen väärti on - hyvää viihdettä, etten sanoisi.
Tänään aamulla uutisia katsoessani kuulin myös, että brittiläinen maalari Lucian Freud on kuollut. Hän oli kuollessaan 88-vuotias ja ihan mukavasti taidemaailmassakin menestynyt. Galleristit ( ja oikeuksien omistajat ) tietysti nyt taas ja tuotapikaa alkavat ylistää Freudia sukupolvensa merkittävimmäksi maalariksi, jonka teoksissa näkyi jotain mitä me emme näe. No leikki sikseen ja "kyynisyys" pellolle. Itselleni Lucian Freud oli sellaisen maalaustaiteen edustaja ja eräs niistä taiteilijoista, jotka allekirjoittaneen saivat aikanaan kuvataiteista yleensä kiinnostumaan. Muitakin toki oli, useita sanoisin, mutta ei heistä nyt tällä erää sen enempää. Keveät mullat vain sinulle Lucian Freud, ja kiitoksia hyvistä inspiroivista hetkistä tässä elämässä.
Art Majaalahti 2011 - näyttely jatkuu vielä heinäkuun loppuun 31.7. asti ja avoinna näyttely on keskiviikosta sunnuntaihin kello 14 - 18.
Lopuksi muutamia kuvia alla itse vuoden 2011 -näyttelystä sekä muutama kirjoitus aiheesta -> 1. ja 2.
14. heinäkuuta 2011
Työhuoneella 14.7.2011 (Gentleman. Start your engine!)
No niin! Lomat voidaan julistaa pidetyksi ja on jälleen aika ruveta käynnistelemään luovuuden koneita käyntiin. Tänään poikkesinkin sitten pitkästä aikaa työhuoneellani ja pienen alkukakistelun jälkeen ryhdyin töihin niiden pohjien ja "luonnosten" osilta, jotka sinne tuon työhuoneen muuton yhteydessä jäivät. No parin intensiivisen työtunnin jälkeen homma alkoi taas mukavasti luistamaan. Lopputulos oli, että siellä odottaa nyt 5 kappaletta vaihtelevia 75 prosenttisesti valmiita teoksia. Ei siis ollenkaan hullumpaa, lupaa ihan hyvää. Tosin mitään uutta en välttämättä ehdi saada valmiiksi 7Boheemin näyttelyyn galleria Rongaan. En siis ainakaan öljytöitä, mutta kuka tietää mitä sanoo vesivärit tai sitten musteet, niillä kun tietyllä tapaa toisinaan valmistua hyvinkin nopeasti "aitoitämaiseen" tyyliin täydellisen keskittyneisyyden ja vapaan assosiaation johdosta.
Palataan taas asiaan.
Palataan taas asiaan.
21. maaliskuuta 2011
Työhuoneella 21.3.2011
Omituista. Kovasti omituista sellainen, että painuu työhuoneelleen pääkoppa enemmän tai vähemmän sumeana ( tällä kertaa enemmän, koska olin kotiutunut eilen noin puoli 2 tyttärieni hakureissulta Helsingistä, jossa olivat katsastamassa MCR:n keikkaa ).
Työhuoneelle mennessäni jo ajattelin, että tulevaan näyttelyyn ei välttämättä tarvitse enää mitään ihan uutta saada aikaiseksi, koska nykkyisestä näyttelystä saa loistavan pohjan tulevalle ja inventaarion mukaan näytti työhuoneella olevan vielä sellaiset 30 työtä, vailla seinää eli eiköhän materiaalissa riitä.
No asiaan siis. Kumminkin kävi niinkuin useasti näissä tilanteissä käy, että vetelin ranteet rentona ihan uutta teosta sen kummemmin filosofoimatta ja arvaatte varmaan, että valmis työhän siitä sitten oli seurauksena. Hieman erilainen kuin tavallisesti, mutta kyllä samalla hengenvedolla omakseen tunnistettava. Saa nähdä ehtiikö työ kuivumaan, niin että senkin voisi mukaansa Nokialle ottaa. Toivotaan!
Työhuoneelle mennessäni jo ajattelin, että tulevaan näyttelyyn ei välttämättä tarvitse enää mitään ihan uutta saada aikaiseksi, koska nykkyisestä näyttelystä saa loistavan pohjan tulevalle ja inventaarion mukaan näytti työhuoneella olevan vielä sellaiset 30 työtä, vailla seinää eli eiköhän materiaalissa riitä.
No asiaan siis. Kumminkin kävi niinkuin useasti näissä tilanteissä käy, että vetelin ranteet rentona ihan uutta teosta sen kummemmin filosofoimatta ja arvaatte varmaan, että valmis työhän siitä sitten oli seurauksena. Hieman erilainen kuin tavallisesti, mutta kyllä samalla hengenvedolla omakseen tunnistettava. Saa nähdä ehtiikö työ kuivumaan, niin että senkin voisi mukaansa Nokialle ottaa. Toivotaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






