Hae tästä blogista

Näytetään tekstit, joissa on tunniste työhuone. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste työhuone. Näytä kaikki tekstit

26. elokuuta 2014

Mitähän se alitajunta yrittää taas kerran viestiä?

Kävin tänään pitkästä aikaa työhuoneellani, ihan muissa merkeissä kuin aikomuksena maalata, ja löysin kolmesta eri työsta piilotettuna Homer Simpsonin. Kummallista. Todella kummallista.

Olen nyt sitten osunut sattumalta siihen suoneen, joka Mr. Simpsonin on synnyttänyt tai sitten hänellä lienee minulle jotain asiaa? Tiedä häntä, sanoi kissa. Mielenkiintoista tuossa kuvioissa on se, että Simpsoneita, siis sitä keltaista perhettä en juurikaan ole töllöstä seurannut, enkä aio vastedeskään ruveta sitä seuraamaan.

Jotenkin kuitenkin ja jostain nuo tuollaiset hahmotukset päähän näyttävät tulevan. Jälleen kerran ihmettelen vilpittömästi, mutta kukapa sielunelämänsä toisaalta arvaisi - kaikki sen luulevat tuntevansa, siis omansa, mutta mutta mutta...

No se siitä. Nyt on aika ruveta etsimään kehyksiä taas tuleviin. Jaa, että missäkö teoksiissa tuo Homer löytyy? No, sitäpä en kerrokaan, koettakaahan tulevaisuudessa kaivaa esille teosteni suuresta joukosta mikäli kiinnostaa. Jotain pitää jättää arvoituksien varaan.

Sulkeutuen suosioonne.

30. huhtikuuta 2014

Valaistuksessaan hän.

Kukahan se filosofi mahtoi olla joskus muinoin maailmanhistoriassa, kun neuvoi oppilastaan, joka kysyi, että mitä tehdä, jotta tulisi onnelliseksi. Opettaja vastasi hänelle, että mene naimisiin. Jos saat hyvän vaimon niin tulet onnelliseksi. Mikäli taas et niin sinusta tulee filosofi, eikä sekään ole oikeastaan hullumpaa.

No tuo vanha tarina tuli mieleeni, kun tein sellaisen kaamean havainnon, etten ole tänne saanut kirjoitelluksi yhtään mitään. Oi joi. Koetan parantaa tapani vastaisuudessa. No, myönnän kyllä että minulla on hyvä syy hiljaisuuteeni. Olen nimittäin itseriittoisen tyytyväinnen ja jopa onnellinen ihminen tällä hetkellä. Olotila ei ole yhtään hullumpi, mutta, en tiedä sopiiko se millään muotoa taiteilijan mentaliteettiin. Nimittäin tämä vuosihan alkoi kohdallani raivoisalla tuotteliaisuudella, jonka hyvä hyvä rytmi piti luovuudenkin pyörät pyörimässä, mutta sitten...

Huhtikuulle tultaessa päälle on pukannut niin lomat, sairaslomat kuin ylityövapaatkin siinä määrin, että työskentelyn rytmi on täysin kateissa. Asiaa ei millään muotoa auta myöskään se seikka, että en oikein tunnu edes viitsivän etsiä sitä kateissa olevaa kipinää. Olin eilen taas pitkän päivän työhuoneellani, ja ihmettelin että mitähän minä olen oikein ajatellut näistä raakileista tekeväni? Voisin kyllä maalata, mutta kun ajatus on kateissa niin homma tuntuu aika yhdentekevältä. Kaiken kukkuraksi olen havainnut siin olevani tyytyväinen ja onnellinen elämässäni juuri nyt näinkin, niin miksi etsiä luovuuden ristiriitoja? Ristiriitojahan ne ovat, sillä myötäkarvassa ja myötävirrassa ei, ainakaan allekirjoittaneen luovasta työstä tule mitään, ainakaan positiivista sellaista.

No turha kai sitä on ristiriitoja elämässään tarkoituksella hakea, kyllä niitä taas jossain välissä ilmenee kuin itsestään, ja silloin uskoisin "luovuuskoneeni" jälleen lähtevän räjähtäen käyntiin. Nyt vain täytyy nautiskella kaikesta tästä kevään heräämisestä ilman tunnontuskia omista tekemättäjättämisistä ja vain antaa palaa, jos tällainen vertauskuva tapahtumattomuuteen nyt mitenkään sopii.

Tämä asia tuli mieleeni sen johdosta, kun kaupungilla kulkiessani, jokin "seuraaja" ( yleisnimitykseni uskontoihin seonneille) tuli tarjoamaan allekijoittaneelle pähkinöitä tai mitä lie ituja, ja totesin hänelle, että ei kiitos olen jo valaistunut. Se ilme mikä tuosta lauseesta seurasi olisi ollut valokuvan arvoinen. Kaveri kuitenkin kokosi itsensä nopeasti ja sanoi perääni, kivat sinulle. Kiitin häntä kohteliaasti, mutta samalla rupesin kyllä miettimään sitä kuinka tylsää on olla valaistunut, jos se on tällaista rauhaisaa liikkumattomuutta. Hiljalleen alkaa kaipaamaan jo ns. actionia. Pitänee koettaa palata täältä jälleen kuolevaisten pariin mahdollisimman nopeasti.

Hyvää vappua ja mainiota kevättä jokaiselle yhdessä ja erikseen.

Sulkeutuen suosioonne.

13. helmikuuta 2014

Tekevälle sattuu

Eilen palatessani työhuoneelta juuri sopivasti pahimpaan ruuhka-aikaan ihmettelin linja-autossa että mikä sitä vastapäätä istuvaa vanhempaa rouvaa oikein naurattaa? Katsoi kohti, hymyili hukan itsekseen katsoi taas uudelleen ja siirsi katseensa ulospäin. Tätä jatkui koko matkan ajan. Kotiintultuani satuin peilin eteen itsekin ja huomasin, että nenäni on kokonaan viridianin vihreässä öljymaalissa. En ihmettele enää että tätiä nauratti. Niin minuakin kun peiliin katselin, onneksi väri oli sen verran tuoretta, että irtosi kuitenkin varsin helposti.

Tekevälle sattuu.

19. syyskuuta 2013

Onko omista töistään pidettävä?

Olen aina satunnaisesti harrastanut facebookin puolella ns, päivän kysymyksiä, johon kaverit ja ystävät ovatkin mukavan innokkaasti vastailleet. Kiitos heille siitä. Noin viikko sitten oli jälleen aika silloisen päivän kysymyksen. Koskien erityisesti jollain lailla luovaa työtä tekeviä ystäviäni ja tuttujani, muidenkin mielipiteitä toki arvostettiin, pois se minusta etten arvostaisi, mutta tämä kysymys liittyi suoranaisesti maalaamiseen ja ns. luovaan työhön. Esitän sen myös tässä uudelleen. Kuinkas kuulkaa on? Onko omista töistään pidettävä?

Tämä tuli mieleen, kun tein tulevaan näyttelyyni "Women Who Run with Testicles" viimeisiä teoksia, jotka ovat kokonaisuuden kannalta aika olennaisia, mutta aiheeltaan sellaisia, että itse en millään muotoa voi sanoa pitäväni niistä. Ko. työt ovat jollain lailla liian machoja allekirjoittaneelle ( joo, heh, uskokaa huviksenne.), mutta todellakin ilmaisevat sen ajatuksen/idean jota haluankin niiden ilmentävän.



Mielenkiintoinen ja ihmeellinenkin dilemma tuo.

Sulkeutuen suosioonne!

30. elokuuta 2013

Työhuoneella 30.8.2013

No niin. Homma etenee. Pari uutta teosta valmistui tänään tulevan näyttelyn varalle. Huvittavaa jollain lailla on, että teen jonkinsortin "sarjakuvaa" (Ks.kuva1), vaikka ei siitä niin kovin kauaa ole kun totesin maalaustaiteen olevan maalaustaidetta ja kirjallisuuden kirjlallisuutta ( eli kerroin jollekin, että mikäli haluaisin kertoa tarinoita ryhtyisin kirjilijaksi). Hupaisaa siis todella, että nyt tuo asia tuntuu yhdistyvän ja linkittyvän toisiinsa. Siis "never say never" etenkään mitä taiteisiin tulee. Siinä saa vielä syödä sanansa, kuten allekirjoittaneelle kävi nyt.

Lähinnä huvittavaa, ei onneksi kovinkaan vaarallista.
Kuva 1.


Kuva 2.


Sulkeutuen suosioonne!

20. elokuuta 2013

Työhuoneella 20.8.2013

Jälleen ahkerana. Mukavaa. Tosin maalauskaupan kautta hakemaan muovikassillinen tarvikkeita. Homma etenee oikein mallikkaasti ajatellen lokakuun tulevaa näyttelyä galleria Rongassa. Nyt pitäisi löytää jo hieman aikaa kutsujen, julisteiden ja muun tilpehöörin kasaamistakin varten. No niillä on kyllä tapana järjestyä, kunhan ei turhaa stressiä asiasta ota.

Lyhyesti tämä tässä täältä sinne!

18. elokuuta 2013

Työhuoneella 18.8.2013

Pitkä rupeama työhuoneella tänään. Hyvä päivä!
Ohessa alla  muutamia valmistuneita teoksia.

Sulkeutuen suosioonne.

Ylimielinen nuori pieru ottaa ratkaisevan askeleen | Arrogant Young Fart is taking a crucial step.
öljy kankaalle 2013 | Oil on canvas 2013
koko 40 x 50 cm | size 40 x 50 cm


Got Balls?
öljy kankaalle 2013 | oil on canvas 2013
koko 50 x 40 cm | size 50 x 40 cm

17. elokuuta 2013

Työhuoneella 17.8.2013

Vaihteeksi meni pitkä tovi työhuoneella tänään. Hyvä niin, kyllä sitä on ehditty jo kaivatakin.
Kyllä se kuulkaa on toisaalta myös hemmetin "kitkaisaa" käynnistää luomiskone/maalauskone sen jälkeen kun on pakosta joutunut pitämään paussia luovasta työstä. Viimeiset pari viikkoa onkin mennyt "porvarillisten" parissa eikä siinä sinänsä mitään, mukavaahan sekin on. MUTTA...

Tuntuu jukoliste kuin olisi kaikki oppimansa unohtanut, ja jälki on sitten kuin kuuluisalla taiteoilijalla Koko -gorillalla, mutta asteen verran heikompana. Jospa siinä onkin koko totuus? KOKO totuus!

No asiaan taas. Kyllä homma sitten alkoi jälleen ajan kanssa kulkemaan, kunhan vaan sai mielensä ensin rauhoitettua sille tasolle, että homma otti paremmin tulta. Ei siitä lopultakaan sitten yhtään paskempaa olekaan tulossa. Jos ei tänään muuta tapahtunut kuin että saatiin  itsetunto kohdalleen niin huomenna sitten homma jatkuu. Ei sekään ole hullumpaa.

Ai niin. Hommasin muuten cd-soittimen/radion työhuoneelle. NYt voi antaa myös ääniaaltojen viedä johoinkin suuntaan, mikäli siltä tuntuu.

Sulkeutuen suosioonne!

2. elokuuta 2013

Työhuoneella 2.8.2013

No niin arvon ihmiset.

Tänään oli siis jälleen maalauspäivä, ja hyvä sellainen olikin.Tein useampia raakileita simultaanisesti johtuen siitä, että lokakuulle näyttelyyn galleria Rongassa olisi tehtävä vino pino uusia teoksia vielä. No eipä hätää mitään, tällä vauhdilla niitä syntyy solkenaan, mikäli ideioiden määrään on yhtään luottamista. No katsotaan sitten.

Maalasin tänään myös kahta pientä keltapohjaista teosta, joille työn touhussa kehkeytyi jo nimetkin. Julkaisen ne jo nyt ja tässä etten asiaa itse unohda enkä rupea sievistelemään niiden kanssa myöhemmin. Ensimmäinen oli nimeltään "Arrogantti nuori pieru ottaa ratkaisevan askeleen" (Arrogant Young Fart is taking a crucial step). Toinen teos on nimeltään "Onko munaa?" (Got balls?)

Tarkemmin en teoksia vielä tässä vaiheessa esittele enkä edes kuvaile, vaan jätän pelkästään nimien kautta teille, ja teidän mielikuvituksellenne ravintoa. Kenties kuvat julkaistaan täälläkin sitten myöhemmässä vaiheessa valmistuttuaan,

To be continued...

29. toukokuuta 2013

Työhuoneella 29.5.2013

No ensin mä olin ihan, että vihdoin ja wau. Sitten tietysti seurasi mietiskelyä siitä, että mitä ihmettä se mies on oikein aikeissa tehdä? Oranssia ja vihreää! Sitten seurasi, että no joo, jonka jälkeen kaikki oli taas pilalla.

Switch!

Teoksen vaihto, jonka kohdalla alunpitäen oli fiilis, ettei tästä nyt ainakaan mitään tule. Mustan harmaata siniseen taittuen. Nyt alökoi lyyti kirjoittamaan, Hmmm....mielenkiintoista. Nyt tämä jää tähän, Lupaavaa taas. Tunnelma nousee.

Switch! Teoksen vaihto.

Jumankauta, kuinka kauan kestää punaisten kuivua, vituttaa, mutta ei vaivuta epätoivoon vaan mennään ympäriltä eteenpäin minkä pystytään. Siedettävää jälkeä, ihan siedettävää. Punaisia palavia hahmoja sinisen viileällä taustalla. Kertokaa siis rakkaudenkaipuusta ja hyväksynnäntoiveista, oi päättömänä lentävät.. Kyllä noista hyvä tulee, uskokaa pois.

Kahvitauko. Jutustelua Kemin teatterinjohtajan keralla.

Switch! Paluu alkuun ja ensimmäiseen teokseen. Jospa kokeilisinkin seuraavaa, rajattomia väriliukumia. Vaikuttaa lupaavalta, nyt rupeaa juttu näyttämään siltä miltä sen pitäisikin, sisulla vaan ja periksi ei anneta. Hommahan on edistynyt tänään ihan mainiosti.

Pensselien puhdistus ja kotiin. Suht´ tyytyväisenä.

Sulkeutuen suosioonne!

11. toukokuuta 2013

Työhuoneella 11.5.2013

ensimmäinen kerta, kun painuin työhuoneelle työskentelemään sitten taidesuunnistusviikonlopun. Jotenkin tuollaisilla happeningeilla, ainakin allekirjoittaneelle, on tapana katkaista hyväkin työskentelyvire. Kestää aikansa siirtyä työskentelymoodista PR-moodiin ja taas takaisin.

No yhtäkaikki aloitin taas homman hitaasti ja kärsivällisesti, ja kyllähän se siitä sitten tuntuu taas irtoavan, ei valittamista. Olen tainnut todeta joskus aiemminkin, että iän myötä myös kokemus karttuu ja se auttaa etenkin tuossa luovan työn siirtämisessä käytäntöön. Voisikin todeta, että kun nuorena tarpeeksi haahuilee, niin vanhana sitten jo rutiinilla taitaa. Flow on hieno asia, mutta ilman sitäkin on pystyttävä kyllä täysipainoisesti työskentelemään.

Homma etenee ja tuloksia odotellaan konkreettisesti vasta syksyllä tulevan näyttelyn myötä. Kiirettä ei siis ole, mutta ei laakereillekaan toki voi jäädä lepuuttelemaan.

Sulkeutuen suosioonne.

Ps. Lukukierroksessa Henry Wuorila Stenbergin Hämärän näkijä. Vaikuttaa lupaavalta ja kiinnostavalta.
En kuitenkaan ole mikään kriitikko, joten ei siitä sen enempää, Lukekaa kritiikit jostain muualta. ;-)

25. huhtikuuta 2013

Taidesuunnistuskuvia

Ylärivissä Outi Kotala (vas), Ismo Jokiaho.
Alarivissä Katrin Havia (vas.) ja Raija Pullinen
Kuva: Riitta Jussila / Taidesuunnistus


Kuva: Riitta Jussila / Taidesuunnistus





11. huhtikuuta 2013

Työhuoneella 11.4.2013

Töiden jälkeen työhuoneelle.

Muutamia hyviä raakileita, mutta...

on se saamari kumma kun ei maali kuivu. Mitään nopeuttavia väliaineita en haluaisi käyttää, kun niissäkin on omat ongelmansa. Haluan antaa mennä ihan luomuna vain.

No kaikenkaikkiaan paikalla tuli viihdyttyä muutama tunti ja kyllähän se homma noinkin etenee. Hyvä asia, että työhuone on aivan keskustassa kävelymatkan päässä, eikä missään jonkassa jossain. Työpäivän päätteeksi voi sitten aivan sulavasti mennä vaikka näinkin tekemään sen mitä tehtävissä on ja jatkaa taas joskus...

Kuten myös kirjoittamista.

Sulkeutuen suosioonne.

3. huhtikuuta 2013

Tyohuoneella 3.4.2013 ja avajaiset a´la *juhlat*

Töiden jälkeen aikaa painua työhuoneelle tekemään sitä mikä on kaikkein hauskinta ja antoisinta elämässä. Luomaan maalauksia. Ei ehkä parempaa kuin seksi mutta aika tasoihin muuten kyllä menee. No se siitä. Jälki oli hienoa, homma eteni ja tuloksia on jälleen nähtävissä jossain vaiheessa lähiaikoina.
Homma toimi, kiitos siitä. Vähän kerrallaan mutta eteenpäin.

No avajaiset sitten. Kaunis, väkirikas ja lämminhenkinen tilaisuus. Mitäpä siitä muuta sanomaan, paitsi että eikös tässä vaiheessa kuulu sanoa että siellä olivat KAIKKI! Kaikki jotka täkäläisissä taidekuvioissa jotain tekevät ja jotenkin merkityksellisiä ovat ( ;-) ), muut olivat sitten muualla, eikä siitä sen enempää. 60 -vuotta on sen verran hieno ikä yhdistykselle, jonka perustivat "miehet, jotka rakastivat taidetta", että saa nähdä reagoiko paikallinen media ja vastaavat asiaa millään tavalla. Pirkka-hämeen kuvataiteilijat on sentään koko maakuntaan ulottuva yhdistys toisin kuin eräs puhtaasti paikallisyhdistys ja muut paikalliset jengit paikallisille ihmisille ja tekijöille.

Kuten huomaatte kirjoittelen levottomia, mutta  suonette sen allekirjoittaneelle. Olen pienessä "sievässä" kuten asiaan kuuluu. Kohtuudella toki, sillä huomenna taas on pakko painaa duunii, pakko painaa duunii jne jne...

Sulkeutuen suosioonne!











9. maaliskuuta 2013

Työhuoneella 9.3.2013 ja maaliskuun maalaukset

Tällä kertaa nappaan muutamat "kärpäset" lennosta ja yhtäaikaa, kuten otsikosta näette.

En ole aikoihin tätäkään blogia päivittänyt, koska ei ole ollut ihan hirveästi mitään erityistä mainittavaa. (niinkuin se olisi minua ennenkään estänyt? Hah! ) No nyt kumminkin on, ja juttuakin sitten sen mukaan piisaa.

Sain tänään työhuoneellani valmiiksi kolme kappaletta maalauksia, joita olen viimeiset kuukaudet ehtiessäni kovasti koettanut maalata. Välillä tuntuu, että on niin paljon kaikenlaista joutavaa ihmisen elämässä, ettei kerkiäisi muka keskittyä siihen mikä elämässä on olennaista...nooh, paskapuhetta. Tiedänhän minä sen. Liekö vain nykyelämäntavan mukanaan tuomaa hysteriaa, kun kaikki pitäisi tapahtua heti nyt just kohta jne.. Rauhassa - hengittäkää!

No niin, ne kuvat. Maaliskuun maalaukset. Sarjasta Ei tarvitse olla mitään 1, 2 ja 3

No need to be anything 1
Oil on Canvas 2013
Size 90 x 90 cm

No need to be anything 2
Oil on Canvas 2013
Size 90 x 90 cm

No need to be anything 3
Oil on Canvas 2013
Size 90 x 90 cm

18. helmikuuta 2013

Työhuoneella 18.2.2013

Ah!

Taas vaihteeksi pääsin työhuoneelle ns. oikeisiin töihin nautiskelemaan. Erästä kotimaista elokuvaa väärin siteeraten voi todeta että värit laajenivat ja tuntuivat hyvin levittyvän. No, tilipäivän kunniaksi olen hankkinut jälleen kasan uusia värituubeja ja pari kohtuullisenkokoista valmispohjaa. Jollainlailla niillekin on jo valmiita ideoita työhuoneen luovassa ilmapiirissä kehkeytymässä ja luonnostelua pohjavärein tulikin ankarasti väännettyä. Yksi on noiden suurten lentävien/putoavien miesten kokoinen ja "sarja" ( Hyvinkö meillä menee?) tulee siis saamaan vielä kolmannenkin edustajan. Tämä kolmen sarjoissa maalaaminen on muuten kummallista, en oikein osaa sanoa mistä se tulee tai johtuu? Ehkäpä se on vain tapani hahmottaa asioita. Kolmen sarjoissa - heh!

Toisena työnä on aikomuksena maalata teos erään viimeviikolla kuulemani sanan pohjalta. Tuo sana on Parisuhdepaketti. Saa sitten nähdä minkälaiseen "boksitukseen" tuo tulee lopulta vääntymään, sillä rakennetta (vannetta) tuo termi ympärilleen kyllä huutaa. Sana on sinänsä herkullinen, ja antaa mahdollisuuksia vaikka mihin. Maistellaan, ja katsotaan mitä kehkeytyy.

Loppukateettina vain totean, että kivaa oli, jälleen kerran.

Sulkeutuen suosioonne! The case continues...

9. helmikuuta 2013

Työhuoneella 9.2.2013

No niin, ensimmäinen maalaus tämän vuoden osalta on sitten valmis. Näette sen myös täällä kunhan kerkiän kuvan kunnolla käsitellä. Työhuoneella oli vaihteeksi jälleen erittäin kiintoisaa toimeliasta ja varsin keskittynyttä toimintaa. Hyvä niin. Liekö sitten asian laita jotenkin niin, että kun on tietty aika vain käytössä, mitä luomiseen tulee, niin sitä ei halua hukata ja silloin toiminta on jotenkin keskittyneen tehokasta. Tiedä häntä, olen varmaan ennenkin pohtinut näitä, mutta tietyllä tavalla tämä jaksaa jatkuvasti hämmästyttää allekirjoittanutta, sillä pidän itseäni suhteellisen rentona ja joskus jopa laiskana tekijänä - tiedä sitten.,

No tämän lopuksi muutama työhuonekuva tältä päivältä. taustalla pari miltein valmista teosta nimeltään "Hyvinkö meillä menee"? Nimi vaatisi ehkä selityksenkin, mutta empä viitsi selitellä, pohtikaa itse. Lisää noista kunhan kokonaan valmistuvat.






Sulkeutuen suosioonne!

15. tammikuuta 2013

Työhuoneella 15.1.2013

No niin! Nyt niitä "vauvanaskelia" on jälleen alettu ottaa, mitä maalaamiseen tulee. Kovasti varovaista ja hapuilevaista oli allekirjoittaneen työskentely vielä tänään työhuoneella, mutta kärsivällisyyttä ja nöyryyttä kehiin niin kyllä siellä vielä teoksia syntyy. Kaikenkaikiaan työskentelin 4 eri pohjan kanssa, joten jossain vaiheessa varmasti niitä valmiitakin alkaa tipahtelemaan rypäleittäin.

Kaiken kaikkiaan voin todeta, että hauskaa oli, en muistanutkaan kuinka antoisaa ja "terapeuttistakin" tuo työskentely oikeastaan onkaan. No teoksia tulee näytille ja lisää raporttia aiheesta, kunhan raportoitavaa löytyy.

Sulkeutuen suosioonne.