Kukahan se filosofi mahtoi olla joskus muinoin maailmanhistoriassa, kun neuvoi oppilastaan, joka kysyi, että mitä tehdä, jotta tulisi onnelliseksi. Opettaja vastasi hänelle, että mene naimisiin. Jos saat hyvän vaimon niin tulet onnelliseksi. Mikäli taas et niin sinusta tulee filosofi, eikä sekään ole oikeastaan hullumpaa.
No tuo vanha tarina tuli mieleeni, kun tein sellaisen kaamean havainnon, etten ole tänne saanut kirjoitelluksi yhtään mitään. Oi joi. Koetan parantaa tapani vastaisuudessa. No, myönnän kyllä että minulla on hyvä syy hiljaisuuteeni. Olen nimittäin itseriittoisen tyytyväinnen ja jopa onnellinen ihminen tällä hetkellä. Olotila ei ole yhtään hullumpi, mutta, en tiedä sopiiko se millään muotoa taiteilijan mentaliteettiin. Nimittäin tämä vuosihan alkoi kohdallani raivoisalla tuotteliaisuudella, jonka hyvä hyvä rytmi piti luovuudenkin pyörät pyörimässä, mutta sitten...
Huhtikuulle tultaessa päälle on pukannut niin lomat, sairaslomat kuin ylityövapaatkin siinä määrin, että työskentelyn rytmi on täysin kateissa. Asiaa ei millään muotoa auta myöskään se seikka, että en oikein tunnu edes viitsivän etsiä sitä kateissa olevaa kipinää. Olin eilen taas pitkän päivän työhuoneellani, ja ihmettelin että mitähän minä olen oikein ajatellut näistä raakileista tekeväni? Voisin kyllä maalata, mutta kun ajatus on kateissa niin homma tuntuu aika yhdentekevältä. Kaiken kukkuraksi olen havainnut siin olevani tyytyväinen ja onnellinen elämässäni juuri nyt näinkin, niin miksi etsiä luovuuden ristiriitoja? Ristiriitojahan ne ovat, sillä myötäkarvassa ja myötävirrassa ei, ainakaan allekirjoittaneen luovasta työstä tule mitään, ainakaan positiivista sellaista.
No turha kai sitä on ristiriitoja elämässään tarkoituksella hakea, kyllä niitä taas jossain välissä ilmenee kuin itsestään, ja silloin uskoisin "luovuuskoneeni" jälleen lähtevän räjähtäen käyntiin. Nyt vain täytyy nautiskella kaikesta tästä kevään heräämisestä ilman tunnontuskia omista tekemättäjättämisistä ja vain antaa palaa, jos tällainen vertauskuva tapahtumattomuuteen nyt mitenkään sopii.
Tämä asia tuli mieleeni sen johdosta, kun kaupungilla kulkiessani, jokin "seuraaja" ( yleisnimitykseni uskontoihin seonneille) tuli tarjoamaan allekijoittaneelle pähkinöitä tai mitä lie ituja, ja totesin hänelle, että ei kiitos olen jo valaistunut. Se ilme mikä tuosta lauseesta seurasi olisi ollut valokuvan arvoinen. Kaveri kuitenkin kokosi itsensä nopeasti ja sanoi perääni, kivat sinulle. Kiitin häntä kohteliaasti, mutta samalla rupesin kyllä miettimään sitä kuinka tylsää on olla valaistunut, jos se on tällaista rauhaisaa liikkumattomuutta. Hiljalleen alkaa kaipaamaan jo ns. actionia. Pitänee koettaa palata täältä jälleen kuolevaisten pariin mahdollisimman nopeasti.
Hyvää vappua ja mainiota kevättä jokaiselle yhdessä ja erikseen.
Sulkeutuen suosioonne.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luovuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luovuus. Näytä kaikki tekstit
30. huhtikuuta 2014
27. marraskuuta 2012
Tauko paikallaan.
No niin tämäkin vuosi alkaa hiljalleen vetäytymään kohti päätepistettään, ja sen kunniaksi olenkin ajatellut jättäytyä tästä bloggailusta hetkeksi pienelle tauolle. Kokonaan en tätäkään viestintää toki lopeta, mutta nyt näyttelyideni päättyessä tällä viikolla tunnen ansaitsevani pienen lepotauon kaikesta mahdollisesta ns. luovasta toiminnasta.
Ensi vuonna (maailmanlopun jälkeen...) palataan jälleen asiaan uusin innostuneiden ja toivottavasti antoisien ajatusten ja teosten myötä jälleen linjoille.Tässä vaiheessa toivotan ainoastaan mukavia ja antoisia tulevan joulukuun päiviä. Olkaahan ystävällisiä toisillenne.
Sulkeutuen suosioonne!
Ensi vuonna (maailmanlopun jälkeen...) palataan jälleen asiaan uusin innostuneiden ja toivottavasti antoisien ajatusten ja teosten myötä jälleen linjoille.Tässä vaiheessa toivotan ainoastaan mukavia ja antoisia tulevan joulukuun päiviä. Olkaahan ystävällisiä toisillenne.
Sulkeutuen suosioonne!
24. heinäkuuta 2012
Työhuoneella 24.07.2012
Minä olen kyllästynyt olemaan kiltti. Taiteellisesti tai muutenkaan
Minä olen kyllästynyt yltämään ihmisten määrittelemiin mittoihin,
ja kelpaamaan vasta ne täytettyäni. Teidän mittanne eivät osu lähellekkään omiani. Onko vika siis minussa vai teissä? Äh, antaa olla.
Minä olen kyllästynyt olemaan muille mieliksi ja tietämään paikkani systeemissä, ja sen rattaissa, vain ja ainostaan pitääkseni portinvartijat tyytyväisinä. Pyh! Olen kyllästynyt väheksymään omia ajatuksiani ja leikkimään näennäisen alentuvaa niiden edessä, jotka kuulemma tietävät paremmin. Olen kyllästynyt ihmisiin, ja heidän hyväntahtoisiin neuvoihinsa. Mitään merkitsemättömiin puheisiinsa, vain siksi että karuselli pyörisi. Eivät he minua tunne, eivätkä osaa lokeroida tekemisiäni, vaikka niin luulevat. Taitavat jotkut pahimmillaan jopa pelätäkin. Syystä, vai syyttä? Tiedä häntä. Piiri pieni pyörii.
Olen kyllästynyt siihen, että toiset tuntuvat tietävän minua paremmin, mitä osaan ja mitä en.
Mihin kykenen ja mihin taas en. Tämä elämä on minun, tämä sydän on minun, minä tiedän miten se sykkii. Mitä se ajattelee, mitä se tuntee ja ennen kaikkea miten se toimii.
Kiltteys on raskasta. Kiltteys on syvältä. Siinä joutuu väheksytyksi ja helposti kölin alitse vedetyksi. Olla arvostettu ja hyväksytty sellaisenaan, se on ihmisten
keskuudessa harvinaista, ja vielä harvinaisempaa taidekuvioissa, sillä kaikesta täytyy maksaa. Mikään ei ole ilmaista. Sanoit maalaavasi punaisen pallon, teitkin sinisen, senkin huijari, olet kaulaasi myöten kusessa ja meille anteeksipyynnön velkaa, hunsvotti.
Minä olen vain se mikä olen, oma itseni ja jos en sellaisenani kelpaa, sille ei voi mitään.
Teen mitä teen. Luon mitä luon. Ellei kelpaa, antaa olla. En aio ostaa kenenkään hyväksyntää! Minulla on omat ystäväni, en tarvitse sinun kavereitasi.
Sulkeutuen suosioonne!
Ps. Heitä voltti!
Minä olen kyllästynyt yltämään ihmisten määrittelemiin mittoihin,
ja kelpaamaan vasta ne täytettyäni. Teidän mittanne eivät osu lähellekkään omiani. Onko vika siis minussa vai teissä? Äh, antaa olla.
Minä olen kyllästynyt olemaan muille mieliksi ja tietämään paikkani systeemissä, ja sen rattaissa, vain ja ainostaan pitääkseni portinvartijat tyytyväisinä. Pyh! Olen kyllästynyt väheksymään omia ajatuksiani ja leikkimään näennäisen alentuvaa niiden edessä, jotka kuulemma tietävät paremmin. Olen kyllästynyt ihmisiin, ja heidän hyväntahtoisiin neuvoihinsa. Mitään merkitsemättömiin puheisiinsa, vain siksi että karuselli pyörisi. Eivät he minua tunne, eivätkä osaa lokeroida tekemisiäni, vaikka niin luulevat. Taitavat jotkut pahimmillaan jopa pelätäkin. Syystä, vai syyttä? Tiedä häntä. Piiri pieni pyörii.
Olen kyllästynyt siihen, että toiset tuntuvat tietävän minua paremmin, mitä osaan ja mitä en.
Mihin kykenen ja mihin taas en. Tämä elämä on minun, tämä sydän on minun, minä tiedän miten se sykkii. Mitä se ajattelee, mitä se tuntee ja ennen kaikkea miten se toimii.
Kiltteys on raskasta. Kiltteys on syvältä. Siinä joutuu väheksytyksi ja helposti kölin alitse vedetyksi. Olla arvostettu ja hyväksytty sellaisenaan, se on ihmisten
keskuudessa harvinaista, ja vielä harvinaisempaa taidekuvioissa, sillä kaikesta täytyy maksaa. Mikään ei ole ilmaista. Sanoit maalaavasi punaisen pallon, teitkin sinisen, senkin huijari, olet kaulaasi myöten kusessa ja meille anteeksipyynnön velkaa, hunsvotti.
Minä olen vain se mikä olen, oma itseni ja jos en sellaisenani kelpaa, sille ei voi mitään.
Teen mitä teen. Luon mitä luon. Ellei kelpaa, antaa olla. En aio ostaa kenenkään hyväksyntää! Minulla on omat ystäväni, en tarvitse sinun kavereitasi.
Sulkeutuen suosioonne!
Ps. Heitä voltti!
21. heinäkuuta 2012
Sana viikonvaihteeksi 21.-22.7.2012 - Maailman lyhyin luovuuskurssi
Maailman lyhyin luovuuskurssi on erään määritelmän mukaan seuraava: Pidä
huolta, että omaksut joka päivä jotain uutta, jotain odottamatonta,
mitä et tiennyt aikaisemmin, mutta rajoittamatta millään lailla sitä,
mistä tämän uuden tiedon hankit. ( Alf Rehn: Vaaralliset ideat s. 148):
21. toukokuuta 2012
Työhuoneella 21.5.2012
Taas on kulunut joltinenkin tovi, kun olen viimeksi työhuoneella taulujen ja maalausten kimpussa ahkeroinut. Syykin siihen on jälleen kerran niinkin proosallinen kuin selkeä rahapula. Ei ole ollut millä mällätä, mutta nyt hain kolme uutta (valmista) 60 x 90cm kokoista pohjaa ja katsotaan mitä niistä lähtee nyt kehkeytymään. Mahdollisuudet ovat siis 1, 2 tai 3 erillistä teosta (sic.). Raportoin teosten vaiheista lisää sitä mukaa kunhan prosessi(t) etenee/vät.
Apropoo ystävät. Pian pitäisi löytää muutama teos Pirkka-Hämeen kuvataiteilijoiden vuosinäyttelyyn Pirkkalan galleria 2:een kesäkuun alkupäiviksi. Teemana on Valosta valoon. Mitähän allekirjoittaneen sinne kannattaisi tuolla teemalla viedä? Ideoita? Tässä on taas kerran syy siihen, miksi inhoan kaikenlaisia teemoja ja valmiiksi annettuja karttoja. Teen sellaisia teoksia kuin teen ja se siitä. Lupia ja temaattisia kysymuksiä en ulkopuolelta annettuna paljoakaan yleensä noteeraa. Omahyväistäkö?
No, jos on ajatuksia ja ideoita niin ota yhteys ja ehdota jotain. Perustelut pitää toki löytyä.Siis, valosta valoon! Kiitos!
Teoksia voi katsastaa kyseistä tapahtumaa varten täältä: www.ismojokiaho.fi
Apropoo ystävät. Pian pitäisi löytää muutama teos Pirkka-Hämeen kuvataiteilijoiden vuosinäyttelyyn Pirkkalan galleria 2:een kesäkuun alkupäiviksi. Teemana on Valosta valoon. Mitähän allekirjoittaneen sinne kannattaisi tuolla teemalla viedä? Ideoita? Tässä on taas kerran syy siihen, miksi inhoan kaikenlaisia teemoja ja valmiiksi annettuja karttoja. Teen sellaisia teoksia kuin teen ja se siitä. Lupia ja temaattisia kysymuksiä en ulkopuolelta annettuna paljoakaan yleensä noteeraa. Omahyväistäkö?
No, jos on ajatuksia ja ideoita niin ota yhteys ja ehdota jotain. Perustelut pitää toki löytyä.Siis, valosta valoon! Kiitos!
Teoksia voi katsastaa kyseistä tapahtumaa varten täältä: www.ismojokiaho.fi
18. huhtikuuta 2012
Kun ideat ei huvita tippaakaan!
Pitkästä aikaa olen saanut ns. aikaa...aikaiseksi tms. lueskella tämän blogimaailman juttua taas taidealalta ja sen liepeiltä. No onhan ollut muuta tekemistä, joten laiskuudesta minua ei voi tässä tapauksessa syyttää, vaikka tunnustan, että senkin taidon halutessani kyllä osaan mitä mainioimmin. No se siitä ja asiaan.
Muutamat asiat eri taideblogeissa pistivät silmääni ja herättivät pieniä värinöitä pääkopassa, joten pohdiskellaan nyt hieman sitten vaikka niitä. Eräs ajatuksia herättävä oli Moshe Mikanovskyn artikkeli Am I an Artist? FineArtViews -sivustolla. Kyseisessä artikkelissa Mikanovsky pohtii taiteellista vastatuulta ja vastustusta taiteellisen toiminnan tekijänä. Kyseessä on siis vastustus (resistance), joka eri tule ulkoapäin ja ulkomaailmasta vaan tekijän itsensä sisältä. Ulkomaailman vastustus onkin sitten kokonaan toinen juttu, jota koetan käsitellä seuraavassa jutussa. ;-)
Kuulostaako yhtään tutulta? Kaikillahan meillä tuollaisia lukkoja työskentelyssämme on esiintynyt, eikö? No Mikanovsky totesi artikkelissaan, ettei hän ole maalannut vetoakaan tämän vuoden puolella ko. vastustuksen vuoksi ja että hän oli hukkua siihen, että tämä "multi-hirviö" kertoi hänelle, ettei hän ole todellinen taiteilija. Että hän ei ole tarpeeksi hyvä. Että hän on huijari, joka ei voi antaa neuvoja ja ohjeita muille ihmisille ja taiteilijoille, koska ei ole onnistunut omillansa ja omassa taiteessaan. Että hänen olisi parempi palata vanhaan työhönsä ja päästää irti unelmistansa jne jne... ja että hän uskoi kaiken mitä tuo "ääni" hänelle kertoi. Kaiken muun "itsensämollaamisen" lisäksi hän kertoi keksineensä kaikenlaisia tekosyitä sille että ei tee taidetta, piti siivota, laittaa ruokaa, käydä kaupassa jne. Kilinkellit! No toisaalta, kukapa tuollaiseen ei olisi joskus sortunut?
Kuitenkin Mikanovsky sai oman sisäisen kritiikkihirviönsä vaiennettua ja oivallettua sen, miksi taiteilija tekee työtänsä ja ketä varten. En luettele syitä tässä nyt, koska jokaisella tekijällä nuo syyt voivat olla mitä moninaisimmat, ja en halua toisten motiiveihin edes sekaantua. Kuitenkin välillä mieleeni tulee, että koulitaanko taiteilijakuntaa aivan liian turhan ankaralla itsekritiikkillä ja kritiikillä "milloin kenenkin" taholta ja he uskovat näitä huutavien ääniä korves...eh, taidekeskuksissa, ja antavat latistaa oman elämänsä ja luovuutensa siihen, että joku jossain ei arvosta heidän tekemisiänsä. Arvoisa taiteilija. Luovuutesi on sinun pääomasi, ei kenenkään muun, vaikka sen hedelmistä toki pääsevät muutkin nauttimaan, ja heidän pitääkin päästä, koska taide on lahja. Arvosta sitä, älä ole itsellesi ja tuotoksillesi niin naurettavan "ankara". taide on turhaa ja siksi täysin välttämätöntä. Jos ideat eivät hetkellisesti huvita tippaakaan, niin anna sille aikaa ja muista olennainen tehtäväsi. Kyllä se siitä lähtee, kun et vertaile itseäsi muihin ja jätät turhat jorinat, mistä ne sitten tulevatkin, sikseen sekä keskityt olennaiseen ja saavutat tasapainon luomisen ja muun elämän välillä.
Uskokaa huviksenne! ;-)
Muutamat asiat eri taideblogeissa pistivät silmääni ja herättivät pieniä värinöitä pääkopassa, joten pohdiskellaan nyt hieman sitten vaikka niitä. Eräs ajatuksia herättävä oli Moshe Mikanovskyn artikkeli Am I an Artist? FineArtViews -sivustolla. Kyseisessä artikkelissa Mikanovsky pohtii taiteellista vastatuulta ja vastustusta taiteellisen toiminnan tekijänä. Kyseessä on siis vastustus (resistance), joka eri tule ulkoapäin ja ulkomaailmasta vaan tekijän itsensä sisältä. Ulkomaailman vastustus onkin sitten kokonaan toinen juttu, jota koetan käsitellä seuraavassa jutussa. ;-)
Kuulostaako yhtään tutulta? Kaikillahan meillä tuollaisia lukkoja työskentelyssämme on esiintynyt, eikö? No Mikanovsky totesi artikkelissaan, ettei hän ole maalannut vetoakaan tämän vuoden puolella ko. vastustuksen vuoksi ja että hän oli hukkua siihen, että tämä "multi-hirviö" kertoi hänelle, ettei hän ole todellinen taiteilija. Että hän ei ole tarpeeksi hyvä. Että hän on huijari, joka ei voi antaa neuvoja ja ohjeita muille ihmisille ja taiteilijoille, koska ei ole onnistunut omillansa ja omassa taiteessaan. Että hänen olisi parempi palata vanhaan työhönsä ja päästää irti unelmistansa jne jne... ja että hän uskoi kaiken mitä tuo "ääni" hänelle kertoi. Kaiken muun "itsensämollaamisen" lisäksi hän kertoi keksineensä kaikenlaisia tekosyitä sille että ei tee taidetta, piti siivota, laittaa ruokaa, käydä kaupassa jne. Kilinkellit! No toisaalta, kukapa tuollaiseen ei olisi joskus sortunut?
Kuitenkin Mikanovsky sai oman sisäisen kritiikkihirviönsä vaiennettua ja oivallettua sen, miksi taiteilija tekee työtänsä ja ketä varten. En luettele syitä tässä nyt, koska jokaisella tekijällä nuo syyt voivat olla mitä moninaisimmat, ja en halua toisten motiiveihin edes sekaantua. Kuitenkin välillä mieleeni tulee, että koulitaanko taiteilijakuntaa aivan liian turhan ankaralla itsekritiikkillä ja kritiikillä "milloin kenenkin" taholta ja he uskovat näitä huutavien ääniä korves...eh, taidekeskuksissa, ja antavat latistaa oman elämänsä ja luovuutensa siihen, että joku jossain ei arvosta heidän tekemisiänsä. Arvoisa taiteilija. Luovuutesi on sinun pääomasi, ei kenenkään muun, vaikka sen hedelmistä toki pääsevät muutkin nauttimaan, ja heidän pitääkin päästä, koska taide on lahja. Arvosta sitä, älä ole itsellesi ja tuotoksillesi niin naurettavan "ankara". taide on turhaa ja siksi täysin välttämätöntä. Jos ideat eivät hetkellisesti huvita tippaakaan, niin anna sille aikaa ja muista olennainen tehtäväsi. Kyllä se siitä lähtee, kun et vertaile itseäsi muihin ja jätät turhat jorinat, mistä ne sitten tulevatkin, sikseen sekä keskityt olennaiseen ja saavutat tasapainon luomisen ja muun elämän välillä.
Uskokaa huviksenne! ;-)
21. helmikuuta 2012
Työhuoneella 20.2.2012
No niin. Tässä raportti eiliseltä, kun en todellakaan ehtinyt eilen illalla sitten tänne mitään työhuoneraporttia kirjoitella. Eikä ollut kamerakaan mukana, jotta voisin näyttaa homman etenemistä käytännössä. No näette sitten lopputulokset. :-)
Hommat työhuoneella etenee kyllä ihan hyvää vauhtia, ja kuvat saavat jo rajusti lopullista muotoansa ja väritystänsä. Mukavaa niin. Kuutioidut ( 2kpl )ovat ns. viittävailla valmiita ja kolmiosainen työ ( jolla muuten ei ole vielä edes työnimeä!) alkaa olla pohjaväreiltään valmis. Katsotaan sitten lopullista toteutusta.
Hupaisaa taas kerran oli havaita se, että aloitin koko homman jälleen kerran ikäänkuin väärästä päästä. Tai siis oikeastaan aloitin oikein, kuten yleensäkin, mutta nyt tällä erää olisi pitänyt aloittaa juurikin päinvastoin. Yleensähän etenen laajemmista kuvioista ja alueista yksityiskohtaismpiin ja pienempiin alueisiin teoksessa ja lopulta väännän tarvittavia yksityiskohtia. No nyt kun olisinkin aloittanut toisinpäin, niin homma olisi edennyt valmistumistaan kohti paljon nopeammin. Muuta vahinkoahan tuossakaan ei nyt kuitenkaan tullut. Teos valmistuu kyllä aikanaan. Eräs ystäväni kysyikin minulta, että onko johonkin kiire? Ihan asiallinen kysymys, johon vastaus on, että ei todellakaan. Kertoopahan vain sen, että vaikka rutiini onkin ihan hyvä asia, Baudelairen mukaan jopa neroutta, niin sen vietäväksi ei kannattaisi aina ihan täysin heittäytyä. Tai sitten kannattaa!
Joten mitäpä oikeastaan haluan tällä vuodatuksella sanoa tai kertoa. Ehkä vain sen, että ajattelematta tehdyt maalaukset tuottavat ajattelemattomia teoksia. Ehkä siinä on jopa jotain luovaakin, kuka tietää...FLOW!
Hommat työhuoneella etenee kyllä ihan hyvää vauhtia, ja kuvat saavat jo rajusti lopullista muotoansa ja väritystänsä. Mukavaa niin. Kuutioidut ( 2kpl )ovat ns. viittävailla valmiita ja kolmiosainen työ ( jolla muuten ei ole vielä edes työnimeä!) alkaa olla pohjaväreiltään valmis. Katsotaan sitten lopullista toteutusta.
Hupaisaa taas kerran oli havaita se, että aloitin koko homman jälleen kerran ikäänkuin väärästä päästä. Tai siis oikeastaan aloitin oikein, kuten yleensäkin, mutta nyt tällä erää olisi pitänyt aloittaa juurikin päinvastoin. Yleensähän etenen laajemmista kuvioista ja alueista yksityiskohtaismpiin ja pienempiin alueisiin teoksessa ja lopulta väännän tarvittavia yksityiskohtia. No nyt kun olisinkin aloittanut toisinpäin, niin homma olisi edennyt valmistumistaan kohti paljon nopeammin. Muuta vahinkoahan tuossakaan ei nyt kuitenkaan tullut. Teos valmistuu kyllä aikanaan. Eräs ystäväni kysyikin minulta, että onko johonkin kiire? Ihan asiallinen kysymys, johon vastaus on, että ei todellakaan. Kertoopahan vain sen, että vaikka rutiini onkin ihan hyvä asia, Baudelairen mukaan jopa neroutta, niin sen vietäväksi ei kannattaisi aina ihan täysin heittäytyä. Tai sitten kannattaa!
Joten mitäpä oikeastaan haluan tällä vuodatuksella sanoa tai kertoa. Ehkä vain sen, että ajattelematta tehdyt maalaukset tuottavat ajattelemattomia teoksia. Ehkä siinä on jopa jotain luovaakin, kuka tietää...FLOW!
20. tammikuuta 2012
Luovuuden hiivasta
Tämän viikonvaihteen sana viikonvaihteeksi ajattelin aluksi kirjoittaa ihan vain lakonisesti Man Rayn lausahduksen, että luominen on jumalaista jäljentäminen on inhimillistäIhmisen luovin hetki ei suinkaan ole silloin, kun olemme kaikkein terävimmillämme, vaan silloin, kun olemme hieman tokkurassa.
No juu joo, ensin ajattelin, että tässä sitä taas on määrittelyongelmaa kerrakseen. Jos tokkurassa olisi luovimmillaan niin silloinhan tässä maailmassa jokaisen kannattaisi olla sekava ja heitellä ilmaan niitä näitä ihan vaan omaa luovaa panosta korostaakseen. Ehkä näitäkin ulostuloja on tässä viime aikoina nähty.
Huumori sikseen ( ei ikinä), ymmärrän kyllä tutkimuksen ajatuksen ja perimmäisen idean. Olen jopa tietyllä tavalla 110% samaa mieltä ( 110 - huomaatteko kuinka sekavaa, siis luovaa :), mutta itse en sitä suurin surminkaan kutsuisi miksikään sekavuustilaksi tai tokkuraksi. Juoppo känniääliö tai vastaavassa tilassa oleva ihminen on sekava ja tokkurassa, mutta voidaanko heitä kovin luoviksi väittää. Tuskin. Noh, en siis ainakaan minä kutsuisi.
Tutkimuksen tekijät selittävät tätä kyseistä "sekavuusilmiötä" (nyt se on lainausmerkeissä, kuten mielestäni pitääkin!) sillä, että luova ongelmanratkaisu vaatii laaja-alaista, vapaata ajattelua. Kun oma keskittymiskykymme on huipussaan ja terävimmillään, se estää mieltä harhailemasta ja uusien mielleyhtymien syntymistä mielessämme. Tutkijoiden mukaan juuri tästä syystä luova ajattelumme toimiikin parhaiten silloin kun keskittymiskykymme on herpaantunut, kuten aamun tai illan tokkurassa. Tässä asiassa on taatusti ainakin kaikille kuvataiteilijoille jotain äärimmäisen tuttua huttua. Muista taiteenaloista en uskalla sanoa mitään, mutta en usko, jotta sielläkään tuon vapaan assosiaation merkitystä ainakaan kauheasti kielletään. Tietyssä vaiheessa luomisprosessia on vain uskallettava antaa mennä. Sen voi tehdä joko tietoisesti (jotkut vaan osaa), tai sitten ajaa itsensä sellaiseen väsymyksen tilaan, että itsesensuuri omalta kohdalta pettää. Kumpaakin olen itsekin elämäni aikana kokeillut ja aina se toimii, tavalla tai toisella.
Hupaisaa tuossa koko ajatuksessa on minusta se seikka, että ei tuo kyseinen tutkimuksen kohteena oleva tila ole sitä luovuutta mitä kukaan varsinaisesti kaipaa. lieneekö se lopultakaan muuta kuin ns. luovuuden raaka-aine. Käymistilan käynnistävä hiiva.
Tuosta sekavuudesta ja "tokkurasta" on tultava myös ulos siinä vaiheessa, kun se kuuluisa luova työ alkaa. Huomaatte varmasti käyttämäni sanaparin. Luova ja työ. Melkoinen paradoksi, vai mitä?
Tarkoitan vain yksinkertaisesti sitä, että luominen on työtä, joskus hyvinkin raakaa sellaista, toisaan taas erittäin hauskaa, mutta työtä yhtäkaikki.Taiteilijan täytyy kohdallaan tajuta se vivahde ero asioissa milloin olla luova ja milloin olla olematta luova! Kolikoillakin on kaksi puolta, ei yksin toinen puoli siitä rahaa tee. Luominen tilana onkin mielestäni aikamoinen vapaan assosiaation ja totaalisen kontrollin paradoksaalinen avioiliitto. Toista ei ole olenmassa ilman toista.
Sulkeutuen suosioonne!
No juu joo, ensin ajattelin, että tässä sitä taas on määrittelyongelmaa kerrakseen. Jos tokkurassa olisi luovimmillaan niin silloinhan tässä maailmassa jokaisen kannattaisi olla sekava ja heitellä ilmaan niitä näitä ihan vaan omaa luovaa panosta korostaakseen. Ehkä näitäkin ulostuloja on tässä viime aikoina nähty.
Huumori sikseen ( ei ikinä), ymmärrän kyllä tutkimuksen ajatuksen ja perimmäisen idean. Olen jopa tietyllä tavalla 110% samaa mieltä ( 110 - huomaatteko kuinka sekavaa, siis luovaa :), mutta itse en sitä suurin surminkaan kutsuisi miksikään sekavuustilaksi tai tokkuraksi. Juoppo känniääliö tai vastaavassa tilassa oleva ihminen on sekava ja tokkurassa, mutta voidaanko heitä kovin luoviksi väittää. Tuskin. Noh, en siis ainakaan minä kutsuisi.
Tutkimuksen tekijät selittävät tätä kyseistä "sekavuusilmiötä" (nyt se on lainausmerkeissä, kuten mielestäni pitääkin!) sillä, että luova ongelmanratkaisu vaatii laaja-alaista, vapaata ajattelua. Kun oma keskittymiskykymme on huipussaan ja terävimmillään, se estää mieltä harhailemasta ja uusien mielleyhtymien syntymistä mielessämme. Tutkijoiden mukaan juuri tästä syystä luova ajattelumme toimiikin parhaiten silloin kun keskittymiskykymme on herpaantunut, kuten aamun tai illan tokkurassa. Tässä asiassa on taatusti ainakin kaikille kuvataiteilijoille jotain äärimmäisen tuttua huttua. Muista taiteenaloista en uskalla sanoa mitään, mutta en usko, jotta sielläkään tuon vapaan assosiaation merkitystä ainakaan kauheasti kielletään. Tietyssä vaiheessa luomisprosessia on vain uskallettava antaa mennä. Sen voi tehdä joko tietoisesti (jotkut vaan osaa), tai sitten ajaa itsensä sellaiseen väsymyksen tilaan, että itsesensuuri omalta kohdalta pettää. Kumpaakin olen itsekin elämäni aikana kokeillut ja aina se toimii, tavalla tai toisella.
Hupaisaa tuossa koko ajatuksessa on minusta se seikka, että ei tuo kyseinen tutkimuksen kohteena oleva tila ole sitä luovuutta mitä kukaan varsinaisesti kaipaa. lieneekö se lopultakaan muuta kuin ns. luovuuden raaka-aine. Käymistilan käynnistävä hiiva.
Tuosta sekavuudesta ja "tokkurasta" on tultava myös ulos siinä vaiheessa, kun se kuuluisa luova työ alkaa. Huomaatte varmasti käyttämäni sanaparin. Luova ja työ. Melkoinen paradoksi, vai mitä?
Tarkoitan vain yksinkertaisesti sitä, että luominen on työtä, joskus hyvinkin raakaa sellaista, toisaan taas erittäin hauskaa, mutta työtä yhtäkaikki.Taiteilijan täytyy kohdallaan tajuta se vivahde ero asioissa milloin olla luova ja milloin olla olematta luova! Kolikoillakin on kaksi puolta, ei yksin toinen puoli siitä rahaa tee. Luominen tilana onkin mielestäni aikamoinen vapaan assosiaation ja totaalisen kontrollin paradoksaalinen avioiliitto. Toista ei ole olenmassa ilman toista.
Sulkeutuen suosioonne!
7. lokakuuta 2011
Työhuoneella 6.10.2011 ja illalla taideluennolla
Talvella talikkalan markkinoilla ja kesällä Tampereella, voisi tuo otsikko myös kuulua, mutta ollaanpa nyt sitten asiallisia. Teknisestihän tämä blogipostaus tulee hieman myöhässä, itä noihin åäiväyksiin tulee, mutta toisaalta. Sillähän ei ole hitonkaan väliä. I want to Mambo, so I Mambo.
Poikkesin siis eilen jälleen työhuoneella vääntämässä muutamaa maalausta, jotka rupeavat jälleen valmistumaan. Woohoo! Nyt ollaan siinä vaiheessa, että ovat sinettiä ja signeerausta vailla, ja sittenpä lyödäänkin rahoiksi! Tai sitten ei, todennäköisesti ei! (latojan reunahuomautus! ;-) Kuvia on siis tännekin tulossa kunhan saan aikaiseksi sellaisia ottaa ja töissä on ne "sinetit" Just You wait Enry Iggins!
Illalla poikkesin sitten kuuntelemaan taiteilija Markku Arantilaa, joka oli pääkirjaston luentosalissa esitelmöimässä aiheesta "OMA KUVA, NIINKU" - asiaa luovuudesta, itsekritiikistä, leikistä ja peloista.Luento kuului Pirkka-hämeen kuvataiteiljat ry:n järjestämiin ns. kuukausitapaamisiin ja tilaisuus olikin ensimmäinen nk. avoin tilaisuus, johon myös yleisö oli tervetullut mukaan ja kyllähän siellä salissa ihan mukavsti väkeä olikin. Tilaisuudet saanevat jatkoa, uskoisin.
No mitä Arantila sitten sanoi. Hän sanoi, tavallaan tiivistetysti kertoessaan eräästä näyttelyprojektistaan, että pelko pois, järkeä ei tarvitse olla ja että ei ole mahdollista kenties puhua tuosta luovuusapparaatista noin yleisesti, vaan ainoastaan omalta kohdaltaan, jota hänkin kovasti ihmettelee. No niinhän se aina taitaa olla. Luominen on mielenkiintoinen prosessi koska se lienee menevän aina kaikilla samalla kaavalla, mutta on kuitenkin jokaisella aina täysin erilainen...Hmmm? Vaikuttaako hankalalta? Sitä se varmaan onkin, ellei ole noissa Flown syövereissä koskaan itse eksyneenä samoillut. Siellä täysin älyttömät ja sattumanvaraiset polut tuntuvat johtavan aina samaan paikkaan. Kuten sananlaskussa sanotaan "Kaikki tiet vievät Roomaan"
Ihan kiintoisa ilta!
Poikkesin siis eilen jälleen työhuoneella vääntämässä muutamaa maalausta, jotka rupeavat jälleen valmistumaan. Woohoo! Nyt ollaan siinä vaiheessa, että ovat sinettiä ja signeerausta vailla, ja sittenpä lyödäänkin rahoiksi! Tai sitten ei, todennäköisesti ei! (latojan reunahuomautus! ;-) Kuvia on siis tännekin tulossa kunhan saan aikaiseksi sellaisia ottaa ja töissä on ne "sinetit" Just You wait Enry Iggins!
Illalla poikkesin sitten kuuntelemaan taiteilija Markku Arantilaa, joka oli pääkirjaston luentosalissa esitelmöimässä aiheesta "OMA KUVA, NIINKU" - asiaa luovuudesta, itsekritiikistä, leikistä ja peloista.Luento kuului Pirkka-hämeen kuvataiteiljat ry:n järjestämiin ns. kuukausitapaamisiin ja tilaisuus olikin ensimmäinen nk. avoin tilaisuus, johon myös yleisö oli tervetullut mukaan ja kyllähän siellä salissa ihan mukavsti väkeä olikin. Tilaisuudet saanevat jatkoa, uskoisin.
No mitä Arantila sitten sanoi. Hän sanoi, tavallaan tiivistetysti kertoessaan eräästä näyttelyprojektistaan, että pelko pois, järkeä ei tarvitse olla ja että ei ole mahdollista kenties puhua tuosta luovuusapparaatista noin yleisesti, vaan ainoastaan omalta kohdaltaan, jota hänkin kovasti ihmettelee. No niinhän se aina taitaa olla. Luominen on mielenkiintoinen prosessi koska se lienee menevän aina kaikilla samalla kaavalla, mutta on kuitenkin jokaisella aina täysin erilainen...Hmmm? Vaikuttaako hankalalta? Sitä se varmaan onkin, ellei ole noissa Flown syövereissä koskaan itse eksyneenä samoillut. Siellä täysin älyttömät ja sattumanvaraiset polut tuntuvat johtavan aina samaan paikkaan. Kuten sananlaskussa sanotaan "Kaikki tiet vievät Roomaan"
Ihan kiintoisa ilta!
25. syyskuuta 2011
19. syyskuuta 2011
Työhuoneella 19.9.2011
Tänään oli jälleen kovasti ahkera toimintapäivä työhuoneella, jossa odottikin 6 puolivalmistetta ( Lue: keskeneräinen maalaus tai muu teos), ja kaikki häkitettyjä tyyliin "Kuutioitu elämä" ja "Eläimellinen vetovoima". Fiilis tekemiseen oli hyvä ja pensseli tuntui pääsääntöisesti luistavan, tuntematonta elokuvantekijää mukaillen.
Tällä erää näytin löytävän myös sisäisen kriitikkoni, koska ennen poistumista tarjosin eräälle teoksista mattoveistä! Ja näin sinne jäi enää 5 puolivalmistetta, mutta sitäkin parempia. Voin luvata.
Kaiken kaikkiaan nyt tunnelma tekemisissäni on kaikenkaikkiaan erittäin vapautunut, koska taustalla ja takaraivon hämärissä onkaloissa ei huhuile yhtään sovittua ja tulevaisuudessa päällepainavaa näyttelyä. En sitten tiedä, mutta tuollainenkin tilanne näyttää joskus olevan luomisen kannalta erittäin vapauttavaa. Yleensä olen kyllä sitä mielenpuolta, jotta tietyt dead-linet ovat hyvät olemassa työn rytmittämisen kannalta, mutta kyllä tämä vapauskin juuri nyt käy. Olennaista on painua kämpille ja tehdä tarvittavat työt.
Näin tällä erää.
Tällä erää näytin löytävän myös sisäisen kriitikkoni, koska ennen poistumista tarjosin eräälle teoksista mattoveistä! Ja näin sinne jäi enää 5 puolivalmistetta, mutta sitäkin parempia. Voin luvata.
Kaiken kaikkiaan nyt tunnelma tekemisissäni on kaikenkaikkiaan erittäin vapautunut, koska taustalla ja takaraivon hämärissä onkaloissa ei huhuile yhtään sovittua ja tulevaisuudessa päällepainavaa näyttelyä. En sitten tiedä, mutta tuollainenkin tilanne näyttää joskus olevan luomisen kannalta erittäin vapauttavaa. Yleensä olen kyllä sitä mielenpuolta, jotta tietyt dead-linet ovat hyvät olemassa työn rytmittämisen kannalta, mutta kyllä tämä vapauskin juuri nyt käy. Olennaista on painua kämpille ja tehdä tarvittavat työt.
Näin tällä erää.
14. huhtikuuta 2011
Pitihän se tämäkin vielä nähdä - Taiteen Idols!
Eilisestä (13.4.2011) Helsingin Pravdasta eli Hesarista löytyi pieni uutinen siitä, että MTV3 alkaa tekemään tosi-tv:tä nuorista kuvataiteilijoista. Voihan Villu, totean minä. Tosin kultturihan on viihteellistynyt yhä enemmän ja rankemmin jo pidemmän aikaa, joten ei siinä mitään...mutta!
MTV3-kanavalla alkaa siis toukokuussa ohjelma, jossa valmennetaan nuorista kuvataiteilijoista ammattilaisia.
Valmennetaan? Mikä vitun urheilulaji se taide on? Taide EI ole kilpailu.
Kyseinen ohjelma tulee olemaan nimeltään Taiteilijaelämää Salmelassa, jossa sitä lienee myös ahkerasti kuvattu. No ihan hulppea mainostemppuhan tuo varmaan on, mutta vaatiiko kuvataide kulttuurimme osana mitään tämänkaltaistakaan, kysyn vain. Taiteen Idols! C´mon hankkikaa elämä ja/tai tehkää oikeasti jotain hyödyllisempää ja kuvataiteilijoita enemmän hyödyttävää, mikäli heitä auttaa haluatte!
MTV3-kanavalla alkaa siis toukokuussa ohjelma, jossa valmennetaan nuorista kuvataiteilijoista ammattilaisia.
Valmennetaan? Mikä vitun urheilulaji se taide on? Taide EI ole kilpailu.
Kyseinen ohjelma tulee olemaan nimeltään Taiteilijaelämää Salmelassa, jossa sitä lienee myös ahkerasti kuvattu. No ihan hulppea mainostemppuhan tuo varmaan on, mutta vaatiiko kuvataide kulttuurimme osana mitään tämänkaltaistakaan, kysyn vain. Taiteen Idols! C´mon hankkikaa elämä ja/tai tehkää oikeasti jotain hyödyllisempää ja kuvataiteilijoita enemmän hyödyttävää, mikäli heitä auttaa haluatte!
18. joulukuuta 2010
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!
 |
| Hyvää joulua kaikille ja luovaa uutta vuotta! Merry Christmas everyone and creative new year! |
16. syyskuuta 2010
Mielenkiintoista.
Toisinaan sattuu melkoisia kummallisuuksia siinä, että asioita menneisyydestä palautuu mieleen yllättäen. En puhu tässä nyt siis tavallisista arkipäivän muistoista vaan omien kuvataiteellisten ideoiden ja teemojen kehittelyn alkulähteistä. Antakaahan kun selitän.
Olen parin viimeisen päivän aikana ollut sairaslomalla, koska iski aivan helvetinmoinen flunssa päälle.
Tässä sairastaessni katselin sitten kirjahyllyäni, josko sieltä löytyisi jotain uudelleenlukemisen arvoista. Kuulun niihin henkilöihin, jonka kirjahyllyssä ei tuppaa olemaan lukemattomia kirjoja. Käteeni sattui sitten Lawrence Durrellin romaani Livia, jonka olen lukenut ensimmäisen kerran joskus 90 -luvun taitteessa ( tai jotain, kuka noita nyt niin tarkalleen muistaa.), joten aloitin lukemaan ko. romaania uudestaan. Onhan Durrell eräitä suosikkejani kirjallisuudessa.
Kirjan sivulla 10 on seuraava lause tai oikeammin lauseen osa, joka on toiminut minulle erään kolmen teoksen syntymisen alkuideana. Pätkä kuuluu näin - kun kerran kuolee, sitä lipuu maahan ja yksinkertaisesti sulaa.
Olen vuonna 1994 tehnyt maaalaus-sarjan nimeltään lattiaansulavat ( ks. kuvat). Voidaan todeta, että kirjallisuudella on ollut merkitystä kuvataiteelliselta kannalta maalauksissani ja jopa näyttelyiden tematiikassa.
Mieleen tulee heti mm. seuraavat näyttelyt: Helmenkalastaja vuodelta 1995 (alkulähteenä Ernest Hemingwayn Vanhus ja meri -romaani) ja Tyhjän Mielen Karttoja vuodelta 2001 (alkulähteenä Hessen teos Lasihelmipeli). Oikeastaan nämä kirjalliset teemat ja alkulähteet ovat hävinneet töistäni aivan puhtaasti vasta tässä 2000 -luvun alkupuoliskolla. Nykyään teoksissani ei juurikaan mitään kirjallisia viittauksia enää löydy. sillä voi sitten olla jotain tekemistä Zenin kanssa tai sitten ei.
Tosin tästäkään sitten ei voi olla aivan täysin varma, koska kuinka kukaan pystyy omia alkulähteitään täysin jäljittämään, edes itse, ja osittainhan juuri se tekeekin tästä "luomishommasta" niin mielenkiintoista.
16. elokuuta 2010
Luovuutta - ajattelua, ja sen puutetta. Vai kuinka - eller hur!
Intelligence without ambition is a bird without wings. (Salvador Dali)
A hunch is creativity trying to tell you something. (Frank Capra)
And I found that when I built my own place and just shut the door, the creativity was endless. (Billy Sherwood)
Business is difficult. But it could be approached two ways: Seriously, or with the same way you're doing your job, with entertainment aspect, with pleasure, with fun. And we decided to try to make it as fun that we do our creativity. (Guy Laliberte)
---->
Luovuus? Luo uus tai luovus. Mitä hittoa ja ihmettä!
Luovuuden käsitteestä voidaan ylisesti todeta että: luovuus on arvolatautunut ja suhteellinen käsite. Luovuuden käsitteeseen on liittynyt vahvasti mystisyys ja romanttisuus. Perinteisesti luovuuden käsitettä on tarkasteltu kolmesta näkökulmasta: 1) tekijän luovuutena, jolloin kyseessä on siis yksilön jokin erityinen ominaisuus. 2) luovana prosessina ja 3) luovana tuotteena, eli jonain uutena, ainutkertaisena ja innovatiivisena tuotteena tai palveluna..
Luovuus on paljon puhuttu aihe, niinkuin sen nyt tässäkin taas näkee, mutta oikeasti aika vähän tutkittu alue ihmisen elämässä. Käsitteenä luovuus on edelleenkin hämärä ja moniselitteinen, kuten edellä tuli mainittua. Ei ole olemassa vallitsevaa yksimielisyyttä luovuuden määrittelystä, testaus- ja mittausmenetelmistä, luovuuden oletetusta suhteestaa älyyn eikä luovuuden edellyttämistä ns. persoonallisuuspiirteistä. Ehkä puhe siitä mistä puute?
Lapset ovat synnynnäisesti luovia, kun heidän annetaan sitä olla. Tosin he itse tuskin edes tuntevat koko käsitettä. Eivät he kaipaa johdatusta tai ohjausta asioiden toteuttamiseksi. Ongelmaksi luovuus muuttuu vasta ajan myötä. Aikuiseksi kasvaminen alkaa tehdä tuhojaan monella saralla, jopa koulutus osallistuu tähän omilla, yleensä kaupallisilla "luovuusteorioillaan", joilla pitäisi olla päämäärällisesti siis kaupallisen hyödyntämisen ydin. Taiteilijat taas...no enpä sanokaan mitään. Kuka luo kuka ei, mutta yhtäkaikki siinäkin toiminnassa on vissi- ja selkeä päämäärä. Jokainen nimittäin, myös minä, odottaa tilaisuuttaan saavuttaa kuuluisuutta taide- ja galleriamaailmassa ja saada uutta yleisöä, jotta voisi elää työllään. Kohtuullinen toivomus minusta. Ainoa mitä tarvitsee tehdä on vannoa kuuliaisuutta ja tottelevaisuutta isännilleen, aivan kuten tavallisessakin työelämässä, jossa tunnetusti täytyy tietää myös se, milloin ei sovi olla luova. Kysymys kuuluukin seuraavasti: kun taiteilija luo ns. tyylin, niin onko sillä enää mitään tekemistä luovuuden kanssa? Mielestäni luovuudelle on tiukalla tavalla määriteltynä ominaista se, että se kaihtaa määrityksiä itsestään. Elävää luovuutta et häkkiin saa. Silloin kun siitä saadaan ote on se jo kuollut. Taiteissa tämä merkitsee luultavasti ns. töidensä tuotteistamista, jotta siitä osaisi kukaan sanoa mitään merkittävää. Ja mikäli ei itse osaa, niin voi aina toistaa sen mitä joku muu viisas on suustaan päästänyt.
Vaan entä jos luovuus ei kyselekään ideointia? On vain eräänlainen aivojen hermoratojen ja impulssien kaaos, joka järjestäytyy vuorovaikutuksessa keskenään. Tämä kaaoksen ja järjestyksen vuorovaikutus aivoissa ilmenee mm. leikin, kokeilun, yrittämisen ja "pelaamisen" kautta. Joskus tämä on joidenkin mielestä turhan rajua eikä muutenkaan sopivaa, joten sitä pyritään hillitsemään. Luovuus on hyväksyttävää muilla kuin taiteilijoilla ja lapsilla ainoastaan mikäli se perustuu eräänlaiseen vanhaan strategiseen ajatteluun, jonka voidaan sanoa noudattavan seuraavaa kaavaa: voita, valloita ja dominoi.
Charles Baudelaire, eräs suosikkirunoilijoitani muuten, totesikin aikoinaan, että kiinnostavinta (tärkeintä) on pelin viehätys, mutta entä jos on samantekevää voittaako vai häviää? Itse olen koettanut muistaa ko. ajatuksen ytimen läpi elämäni, toki erilaisella menestyksellä tilanteista riippuen.
Ihmisen tulisi yleensäkin kyseenalaistaa asioita. Mielettömiltä tuntuvien ideoiden tuottamisen pitäisi olla normaalia arkipäiväistä toimintaa. Osa ideoista sitten on käyttökelpoisia, osa taas hylätään. Nykyisessä suomalaisessda työelämässä tämä hylkääminen lienee tavanomaisempaa kuin niiden toteuttaminen. Asia voi johtua paljolti tästä pyhästä suomalaisesta hierarkia ja auktoriteettiuskosta, jolloin vahvistusta ( ja vastuuta) täytyy aina pyytää "ylemmiltään". Ideointi ja luovuus ovat tulevaisuutta ja tärkeitä voimavaroja ihan itseämme ajatellen. Turha sitäkään asiaa on yksistään mainosmaakareille ja tulevaisuuskomiteoille jättää, vaikka luovia persoonia ovatkin.
Aina voi tehdä jotain!
A hunch is creativity trying to tell you something. (Frank Capra)
And I found that when I built my own place and just shut the door, the creativity was endless. (Billy Sherwood)
Business is difficult. But it could be approached two ways: Seriously, or with the same way you're doing your job, with entertainment aspect, with pleasure, with fun. And we decided to try to make it as fun that we do our creativity. (Guy Laliberte)
---->
Luovuus? Luo uus tai luovus. Mitä hittoa ja ihmettä!
Luovuuden käsitteestä voidaan ylisesti todeta että: luovuus on arvolatautunut ja suhteellinen käsite. Luovuuden käsitteeseen on liittynyt vahvasti mystisyys ja romanttisuus. Perinteisesti luovuuden käsitettä on tarkasteltu kolmesta näkökulmasta: 1) tekijän luovuutena, jolloin kyseessä on siis yksilön jokin erityinen ominaisuus. 2) luovana prosessina ja 3) luovana tuotteena, eli jonain uutena, ainutkertaisena ja innovatiivisena tuotteena tai palveluna..
Luovuus on paljon puhuttu aihe, niinkuin sen nyt tässäkin taas näkee, mutta oikeasti aika vähän tutkittu alue ihmisen elämässä. Käsitteenä luovuus on edelleenkin hämärä ja moniselitteinen, kuten edellä tuli mainittua. Ei ole olemassa vallitsevaa yksimielisyyttä luovuuden määrittelystä, testaus- ja mittausmenetelmistä, luovuuden oletetusta suhteestaa älyyn eikä luovuuden edellyttämistä ns. persoonallisuuspiirteistä. Ehkä puhe siitä mistä puute?
Lapset ovat synnynnäisesti luovia, kun heidän annetaan sitä olla. Tosin he itse tuskin edes tuntevat koko käsitettä. Eivät he kaipaa johdatusta tai ohjausta asioiden toteuttamiseksi. Ongelmaksi luovuus muuttuu vasta ajan myötä. Aikuiseksi kasvaminen alkaa tehdä tuhojaan monella saralla, jopa koulutus osallistuu tähän omilla, yleensä kaupallisilla "luovuusteorioillaan", joilla pitäisi olla päämäärällisesti siis kaupallisen hyödyntämisen ydin. Taiteilijat taas...no enpä sanokaan mitään. Kuka luo kuka ei, mutta yhtäkaikki siinäkin toiminnassa on vissi- ja selkeä päämäärä. Jokainen nimittäin, myös minä, odottaa tilaisuuttaan saavuttaa kuuluisuutta taide- ja galleriamaailmassa ja saada uutta yleisöä, jotta voisi elää työllään. Kohtuullinen toivomus minusta. Ainoa mitä tarvitsee tehdä on vannoa kuuliaisuutta ja tottelevaisuutta isännilleen, aivan kuten tavallisessakin työelämässä, jossa tunnetusti täytyy tietää myös se, milloin ei sovi olla luova. Kysymys kuuluukin seuraavasti: kun taiteilija luo ns. tyylin, niin onko sillä enää mitään tekemistä luovuuden kanssa? Mielestäni luovuudelle on tiukalla tavalla määriteltynä ominaista se, että se kaihtaa määrityksiä itsestään. Elävää luovuutta et häkkiin saa. Silloin kun siitä saadaan ote on se jo kuollut. Taiteissa tämä merkitsee luultavasti ns. töidensä tuotteistamista, jotta siitä osaisi kukaan sanoa mitään merkittävää. Ja mikäli ei itse osaa, niin voi aina toistaa sen mitä joku muu viisas on suustaan päästänyt.
Vaan entä jos luovuus ei kyselekään ideointia? On vain eräänlainen aivojen hermoratojen ja impulssien kaaos, joka järjestäytyy vuorovaikutuksessa keskenään. Tämä kaaoksen ja järjestyksen vuorovaikutus aivoissa ilmenee mm. leikin, kokeilun, yrittämisen ja "pelaamisen" kautta. Joskus tämä on joidenkin mielestä turhan rajua eikä muutenkaan sopivaa, joten sitä pyritään hillitsemään. Luovuus on hyväksyttävää muilla kuin taiteilijoilla ja lapsilla ainoastaan mikäli se perustuu eräänlaiseen vanhaan strategiseen ajatteluun, jonka voidaan sanoa noudattavan seuraavaa kaavaa: voita, valloita ja dominoi.
Charles Baudelaire, eräs suosikkirunoilijoitani muuten, totesikin aikoinaan, että kiinnostavinta (tärkeintä) on pelin viehätys, mutta entä jos on samantekevää voittaako vai häviää? Itse olen koettanut muistaa ko. ajatuksen ytimen läpi elämäni, toki erilaisella menestyksellä tilanteista riippuen.
Ihmisen tulisi yleensäkin kyseenalaistaa asioita. Mielettömiltä tuntuvien ideoiden tuottamisen pitäisi olla normaalia arkipäiväistä toimintaa. Osa ideoista sitten on käyttökelpoisia, osa taas hylätään. Nykyisessä suomalaisessda työelämässä tämä hylkääminen lienee tavanomaisempaa kuin niiden toteuttaminen. Asia voi johtua paljolti tästä pyhästä suomalaisesta hierarkia ja auktoriteettiuskosta, jolloin vahvistusta ( ja vastuuta) täytyy aina pyytää "ylemmiltään". Ideointi ja luovuus ovat tulevaisuutta ja tärkeitä voimavaroja ihan itseämme ajatellen. Turha sitäkään asiaa on yksistään mainosmaakareille ja tulevaisuuskomiteoille jättää, vaikka luovia persoonia ovatkin.
Aina voi tehdä jotain!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)