Heinäkuun maalaus

Hatun alla | Under the Hat
Öljy Kankaalle 2015 | Oil on Canvas 2015
koko 50 x 50 cm | Size 50 x 50 cm

Immagine @ Poesian runo/kuva-kirja

On hienoa olla mukana tällaisessä kansainvälisessä kirjallistaiteellisessa porukassa, joka ydistää kuvaa ja runoa toisiinsa. Ryhmä on nyt julkaissut toisen kokoelmansa IMMAGINE & POESIA - E BOOK 2015 vol. 2, jonka sisällöstä vastaa taiteilijat ja runoilijat 27 eri maasta ja viideltä eri mantereelta.

Itse olen kirjassa mukana Yhdysvaltalaisen Mia Barcan-Clarken kanssa yhteisteoksella Unnamed. Kyseisen kuva tekstiparin on voinut nähdä myös aiemmin Suomessa Galleria Rongassa pitämässäni "Women who run with testicles"-näyttelyssä muutama vuosi takaperin.

Kirjaan ja itse Immagine & Poesia liikkeeseen voi tutustua tästä.

Itse runo-kuvaparin voi nähdä alla. Kuvaa klikkaamalla saat sen suuremmaksi.

THE MAN WHOSE HEAD EXPANDED

Ismo Jokiaho
THE MAN WHOSE HEAD EXPANDED
15.2. – 5.3.2015

Kerro minulle runotar…miehestä, joka harhaili kauan hävitettyään…pyhän… ja
joka näki monien…ja tutustui ihmisten…

Mies jonka pää laajeni. Siinäpä nimi taidenäyttelylle, joka ansaitsee pienen selityksen.

Eräänä syksyisenä syysiltana Brysselin kaupungissa vuonna 1984 tunsin kuinka kuvani käpristyi seinällä, pääni laajeni ja tunsin hulluuden siiveniskun hulmahtavan pääni ylitse.

Tieni taiteen parissa alkoi siis konkreettisesti tuosta hetkestä  vuonna 1984, jolloin löysin itsestäni pienen, mutta sitäkin kirkkaamman kipinän ja halun ilmaista itseäni maalaamalla, joka on sittemmin jatkunut tauotta aina tähän hetkeen saakka

Näyttelyni  The man Whose Head Expanded –näyttely galleria Rongassa onkin tuplajuhlien arvoinen tapahtuma allekirjoittaneelle. Ensinnäkin kyseessä 50-vuotisjuhlanäyttely, mutta toisin kuin yleensä tällaisissa juhlavissa tapauksissa taiteilija ei katso taaksepäin, viitaten vaikkapa 90 –luvun tuotantoonsa, kuten niin usein näissä kuvioissa tapahtuu, vaan esillä on uutta ja tuoretta teosta muutamilta viime vuosilta niin öljymaalausten kuin musteteostenkin saralla, jotka ovatkin pääasialliset kuvalliset ilmaisutapani, kuten asiaa seuranneet varmasti ovatkin havainneet. Toiseksi hieman laventaen voi ajatella että kyseessä on myös henkilökohtaisesti 30 -vuotistaiteilijajuhla. Koko "roska" siis alkoi allekirjoittaneen osalta aiemmin mainitulla tavalla, mutta kuviani sain ns. oikeisiin näyttelyihin ensikerran noin 30 -vuotta sitten vuonna 1985. Maljan paikka sekin, väittäisin.

Maalaaminen ja piirtäminen ovat henkilökohtaisesti enemmänkin intohimo ja kokonainen elämäntapa kuin vain pelkkä työ. Henkilökohtaisesti taide ja taideteos heijastavat aina omaa sisäistä olemustaan, muotoaan sekä laatuansa, joka parhaimmillaan täydentää meitä ihmisolentoina.
Tervetuloa tutustumaan näyttelyyn.

Sulkeutuen suosioonne!

So Long, and Thanks for All the Art!

No niin. Uusivuosi on alkanut varsin vauhdikkaasti niin maalauksellisesti kuin muunkin elämän osalta.

Tähän iltaan mennessä olen onnistunut tekaisemaan jo 10 uutta maalausta tämän vuoden puolella mikä on melkoinen rypäs näin äkkiseltään ajateltuna. Täytyy tosin muistaa että kahdeksan kappaletta on ns. "meditaatioita musteella" tyylisiä teoksia eli kooltaan hyvinkin vaatimattomia, mutta öljyteoksiakin olen saanut jo kakasi kappaletta valmiiksi, ja se on ihan hieno asia se, kun tuohon vielä lisää että työhuoneella on odotamassa 4 uutta keskeneräistä. Töitä siis tanakasti riittää.

Tavallaan tuossa ei senkään puolesta ole mitään ihmeellistä sillä viime vuoden joulukuu oli (virka)töissä niin rauhaisaa aikaa, jotta ylimääräisiä energioita oli runsaasti käytettävissä itse asiaan, eli maalaamiseen.

Sinällään alkanut vuosi alkaa varsin surullisissa merkeissä, sillä toimipaikkani TR1:ssä on nyt ikuisesti ohi. Näyttelytoiminta päättyi sunnuntaina 4.1. kello 18.00.Surullista, mutta onhan se ollut jo tiedossa pidemmän aikaa. Tosin näyttelyhallin toiminta päättyi mitä komeimmin, sillä viidestä eteenpäin vietettiin taidehallin "viimeistä tuntia" Dark Reindeer -ryhmän, ja yli 200 kiinnostuneen kuulijan kanssa. Hieno show. Kiitos siitä.

"Viimeinen tunti" oli improvisatorinen  ääni- ja videoperformanssi, joka tekijöidensä mukaan rakentui esiin tyhjyydestä ja laskeutui takaisin tyhjyyteen. "Viimeinen tunti" oli joutsenlaulu ja kunnianosoitus TR1 Taidehallille ja sen melkein kymmenen vuotta kestäneelle historialle. Ja millainen Joutsenlaulu se olikaan - meditatiivinen ja elävä, joka sekä lohdutti että muistutti, (vanhan) kuoleman olevan aina uuden kasvun ehto.Vaikka nyt yksi näyttelypaikka (jälleen) kuolee, niin tämä kuolema ei kuitenkaan ole tamperelaisen taiteen loppu. Taide elää omia latujaan virkamiesten päätöksistä huolimatta - luojan kiitos! Kauan eläköön taide.

Hyvää ja luovaa alkanutta vuotta itse kullekin.

Sulkeutuen suosioonne.

marraskuun kuvat: väri ja valo

Väri ja valo I
värimuste paperille 2014
koko 33 x 42,5 cm

Colour and Light I
Ink on paper 2014
Size 33 x 42,5 cm

Väri ja valo II
värimuste paperille 2014
koko 42,5 x 33 cm

Colour and Light II
Ink on paper 2014
Size 42,5 x 33 cm

Väri ja valo III
värimuste paperille 2014
koko 33 x 42,5 cm

Colour and Light III
Ink on paper 2014
Size 33 x 42,5 cm

Väri ja valo IV
värimuste paperille 2014
koko 42,5 x 33 cm

Colour and Light IV
Ink on paper 2014
Size 42,5 x 33 cm

Väri ja valo V
värimuste paperille 2014
koko 33 x 42,5 cm

Colour and Light V
Ink on paper 2014
Size 33 x 42,5 cm

Lokakuun kuvat: Henkilökohtainen tila I - V

Mitähän se alitajunta yrittää taas kerran viestiä?

Kävin tänään pitkästä aikaa työhuoneellani, ihan muissa merkeissä kuin aikomuksena maalata, ja löysin kolmesta eri työsta piilotettuna Homer Simpsonin. Kummallista. Todella kummallista.

Olen nyt sitten osunut sattumalta siihen suoneen, joka Mr. Simpsonin on synnyttänyt tai sitten hänellä lienee minulle jotain asiaa? Tiedä häntä, sanoi kissa. Mielenkiintoista tuossa kuvioissa on se, että Simpsoneita, siis sitä keltaista perhettä en juurikaan ole töllöstä seurannut, enkä aio vastedeskään ruveta sitä seuraamaan.

Jotenkin kuitenkin ja jostain nuo tuollaiset hahmotukset päähän näyttävät tulevan. Jälleen kerran ihmettelen vilpittömästi, mutta kukapa sielunelämänsä toisaalta arvaisi - kaikki sen luulevat tuntevansa, siis omansa, mutta mutta mutta...

No se siitä. Nyt on aika ruveta etsimään kehyksiä taas tuleviin. Jaa, että missäkö teoksiissa tuo Homer löytyy? No, sitäpä en kerrokaan, koettakaahan tulevaisuudessa kaivaa esille teosteni suuresta joukosta mikäli kiinnostaa. Jotain pitää jättää arvoituksien varaan.

Sulkeutuen suosioonne.

Heinäkuun maalaukset.

Bodari pinkissä 1 | Bodybuilder in pink 1
Öljy Kankaalle 2014 | Oil on Canvas 2014
koko 90 x 60 cm | Size 90 x 60 cm

Bodari pinkissä 2 | Bodybuilder in pink 2
Öljy Kankaalle 2014 | Oil on Canvas 2014
koko 90 x 60 cm | Size 90 x 60 cm

Bodari pinkissä 3 | Bodybuilder in pink 3
Öljy Kankaalle 2014 | Oil on Canvas 2014
koko 90 x 60 cm | Size 90 x 60 cm

Valaistuksessaan hän.

Kukahan se filosofi mahtoi olla joskus muinoin maailmanhistoriassa, kun neuvoi oppilastaan, joka kysyi, että mitä tehdä, jotta tulisi onnelliseksi. Opettaja vastasi hänelle, että mene naimisiin. Jos saat hyvän vaimon niin tulet onnelliseksi. Mikäli taas et niin sinusta tulee filosofi, eikä sekään ole oikeastaan hullumpaa.

No tuo vanha tarina tuli mieleeni, kun tein sellaisen kaamean havainnon, etten ole tänne saanut kirjoitelluksi yhtään mitään. Oi joi. Koetan parantaa tapani vastaisuudessa. No, myönnän kyllä että minulla on hyvä syy hiljaisuuteeni. Olen nimittäin itseriittoisen tyytyväinnen ja jopa onnellinen ihminen tällä hetkellä. Olotila ei ole yhtään hullumpi, mutta, en tiedä sopiiko se millään muotoa taiteilijan mentaliteettiin. Nimittäin tämä vuosihan alkoi kohdallani raivoisalla tuotteliaisuudella, jonka hyvä hyvä rytmi piti luovuudenkin pyörät pyörimässä, mutta sitten...

Huhtikuulle tultaessa päälle on pukannut niin lomat, sairaslomat kuin ylityövapaatkin siinä määrin, että työskentelyn rytmi on täysin kateissa. Asiaa ei millään muotoa auta myöskään se seikka, että en oikein tunnu edes viitsivän etsiä sitä kateissa olevaa kipinää. Olin eilen taas pitkän päivän työhuoneellani, ja ihmettelin että mitähän minä olen oikein ajatellut näistä raakileista tekeväni? Voisin kyllä maalata, mutta kun ajatus on kateissa niin homma tuntuu aika yhdentekevältä. Kaiken kukkuraksi olen havainnut siin olevani tyytyväinen ja onnellinen elämässäni juuri nyt näinkin, niin miksi etsiä luovuuden ristiriitoja? Ristiriitojahan ne ovat, sillä myötäkarvassa ja myötävirrassa ei, ainakaan allekirjoittaneen luovasta työstä tule mitään, ainakaan positiivista sellaista.

No turha kai sitä on ristiriitoja elämässään tarkoituksella hakea, kyllä niitä taas jossain välissä ilmenee kuin itsestään, ja silloin uskoisin "luovuuskoneeni" jälleen lähtevän räjähtäen käyntiin. Nyt vain täytyy nautiskella kaikesta tästä kevään heräämisestä ilman tunnontuskia omista tekemättäjättämisistä ja vain antaa palaa, jos tällainen vertauskuva tapahtumattomuuteen nyt mitenkään sopii.

Tämä asia tuli mieleeni sen johdosta, kun kaupungilla kulkiessani, jokin "seuraaja" ( yleisnimitykseni uskontoihin seonneille) tuli tarjoamaan allekijoittaneelle pähkinöitä tai mitä lie ituja, ja totesin hänelle, että ei kiitos olen jo valaistunut. Se ilme mikä tuosta lauseesta seurasi olisi ollut valokuvan arvoinen. Kaveri kuitenkin kokosi itsensä nopeasti ja sanoi perääni, kivat sinulle. Kiitin häntä kohteliaasti, mutta samalla rupesin kyllä miettimään sitä kuinka tylsää on olla valaistunut, jos se on tällaista rauhaisaa liikkumattomuutta. Hiljalleen alkaa kaipaamaan jo ns. actionia. Pitänee koettaa palata täältä jälleen kuolevaisten pariin mahdollisimman nopeasti.

Hyvää vappua ja mainiota kevättä jokaiselle yhdessä ja erikseen.

Sulkeutuen suosioonne.

Taidekäytäntöä

Mielessäni on pyörinut jo jonkin aikaa tietynlaisia ajatuskuvioita taiteen teorian ja käytännön välistä rajanvetoa koskien. Teoriat yleensä puoltavat ja käsittelevät taidetta useasti itseisarvona ja taidekäytäntö taasen koettaa taivuttaa taiteen milloin mihinkin agendaan. Kansanterveyteen, kansatieteeseen, politiikkaan ja ideologiaan, itsensä paremmaksi tuntemiseen ynnä muuhun sellaiseen, mitä nyt mieleen juolahtaakin..

Ajattelinkin itse pohdiskella myös aihetta laajemminkin ja jopa kirjoittaa asiasta tänne, kunnes huomasin että Laura Norppa niminen henkilö olikin jo asiaa tavallaan tuumaillut, joten kumarrus hänelle, säästit meikäläiseltä tavallaan kirjoittamisen vaivan. Kiitos siitä! :-)

Linkki artikkeliin Taiteen välinearvo ylittää itseisarvon löytyy tästä.

Sulkeutuen suosioonne!

Heinäkuun maalaus

Laatikkoon | Into the box
Öljy Kankaalle 2013 | Oil on Canvas 2013
koko 50 x 40 | Size 50 x 40

Millaista on olla underground artisti?

Sain eräältä FB tuttvaltani tuollaisen tiedustelun tässä jokin aika sitten, tosin se esitettiin englannin kielellä, koska kyseinen ystäväiseni on "rapakon/lätäkön/lutakon" tuolta puolen, eli kysymys oikeastaan kuului että how is it to be a kind of an underground artist? Enpä rehellisyyden nimessä ole juurikaan uskokaa tai älkää tullut edes pohtineeksi noita asioita sen vakavammin joten vastasin hänelle asian olevan hyvin maanläheistä, englanniksi  very down to earth. 

Joskus sitä kuulkaa yllättää itsensä päästämällä jotain älykästäkin suustaan, koska juuri näinhän asia on.

Sulketuen suosioonne.

Työhuoneella 24.07.2012

Minä olen kyllästynyt olemaan kiltti. Taiteellisesti tai muutenkaan
Minä olen kyllästynyt yltämään ihmisten määrittelemiin mittoihin,
ja kelpaamaan vasta ne täytettyäni. Teidän mittanne eivät osu lähellekkään omiani. Onko vika siis minussa vai teissä? Äh, antaa olla.

Minä olen kyllästynyt olemaan muille mieliksi ja tietämään paikkani systeemissä, ja sen rattaissa, vain ja ainostaan pitääkseni portinvartijat tyytyväisinä. Pyh! Olen kyllästynyt väheksymään omia ajatuksiani ja leikkimään näennäisen alentuvaa niiden edessä, jotka kuulemma tietävät paremmin. Olen kyllästynyt ihmisiin, ja heidän hyväntahtoisiin neuvoihinsa. Mitään merkitsemättömiin puheisiinsa, vain siksi että karuselli pyörisi. Eivät he minua tunne, eivätkä osaa lokeroida tekemisiäni, vaikka niin luulevat. Taitavat jotkut pahimmillaan jopa pelätäkin. Syystä, vai syyttä? Tiedä häntä. Piiri pieni pyörii.

Olen kyllästynyt siihen, että toiset tuntuvat tietävän minua paremmin, mitä osaan ja mitä en.
Mihin kykenen ja mihin taas en. Tämä elämä on minun, tämä sydän on minun, minä tiedän miten se sykkii. Mitä se ajattelee, mitä se tuntee ja ennen kaikkea miten se toimii.

Kiltteys on raskasta. Kiltteys on syvältä. Siinä joutuu väheksytyksi ja helposti kölin alitse vedetyksi. Olla arvostettu ja hyväksytty sellaisenaan, se on ihmisten
keskuudessa harvinaista, ja vielä harvinaisempaa taidekuvioissa, sillä kaikesta täytyy maksaa. Mikään ei ole ilmaista. Sanoit maalaavasi punaisen pallon, teitkin sinisen, senkin huijari, olet kaulaasi myöten kusessa ja meille anteeksipyynnön velkaa, hunsvotti.

Minä olen vain se mikä olen, oma itseni ja jos en sellaisenani kelpaa, sille ei voi mitään.
Teen mitä teen. Luon mitä luon. Ellei kelpaa, antaa olla. En aio ostaa kenenkään hyväksyntää! Minulla on omat ystäväni, en tarvitse sinun kavereitasi.

Sulkeutuen suosioonne! 


Ps. Heitä voltti!

* * * * *

Critics

Critics are a special kind of human being.

To be a critic one has to be born to it.

The born critic, thanks to the exceptional
sheeepness of his wits, finds out exactly
what it is not all about.

He invariably sees,
not the faults of the work of art,
not those of the artist, but his own.

The critic, thanks to the natural shee-
eepness of his wits,
becomes aware of his own deficiencies
through the medium of the work of art.

Critics resemble those well-loved men,
the schoolmasters, although it is true
the critic needs to pass no exams:
critics are born not made.

Critics do not have to give up their umbrellas
when they go to an art exhibition.

The umbrellas do, however, have to take an exam.

Only umbrellas with holes are admitted to art criticism.

The difference between artist and critic is this:
the artist creates, the critic bleates. 

(Poem by Kurt Schwitter) 


*****

Lopuksi aiheeseen liittyyvää videotaidetta tästä 


Sulkeutuen suosioonne.

Sana viikonvaihteeksi 12.-13.5.2012

Tämän viikonlopun sana viikonvaihteeksi tuleekin sitten suoraan eräältä sukulaismieheltä "kaukaa" menneisyydestä.

"Taideteos syntyy siten, että taiteilija kokoaa näkemyksensä rovioksi, jonka hänen tempperamenttinsa tuli polttaa." (Eemu Myntti 1939)

SKR Vuosijuhla saarna 2012

Olen kuullut usein sanottavan, että taiteilijat ovat liioittelijoita, päättömiä ja hulluja. Hyväksyn sen vain silloin, jos sillä tarkoitetaan suurta herkkyyttä, älyä, rohkeutta ja uskallusta ottaa riski. Äärimmillään nämä ominaisuudet pakottavat joitakin taiteilijoita viemään loppuun syvän käsityksensä. Taide syntyy ihmisen henkisen aktiivisuuden, hänen järkensä ja henkensä yhteistyöstä. Luomistyö edellyttää huomioiden tekemistä, vertaamista ja erojen havaitsemista. (J.Uotinen)

Koko puhe tästä: http://www.skr.fi/default.asp?docId=18985

Luovuus ja hulluus - ne yhteen soppiin

Luova hulluus on on aihe joka tuntuu ehtymättömältä runsaudensarvelta nykyaikaisen ihmisen folkloressa. Katselin tuossa jokin aika sitten TV:stä sellaista sarjaa kuin "hulluuden historia". Aiheena eräässä jaksossa oli ns. häilyvä raja terveyden ja sairauden välillä, ja kappas vaan ja kuinka ollakaan siinä sitten käsiteltiin pääasiassa juuri eri taiteilijoiden ja muiden luovien ihmisten alttiutta sairastua eri sorttisiin mielitauteihin. Suomessa on aina osattu arvostaa tuota synkistelyä, jopa tietynlaiseen koomisuuteen asti, väittäisin, koska siinä nähdään sitten kenties jotain "syvällistä" ja aitoa. No juu, oIihan siinäkin jaksossa sitten noita kliseitä esitetty aiheesta jopa enemmän kuin laki sallii. Valitettavasti. Muuten koko sarja oli ihan kiinnostava.

Ei sillä, että minä suhtautuisin henkilökohtaisesti mitenkään kevyesti kenenkään ongelmiin ja pääkopan erisorttisiin virheilmoiutuksiin, joita sekopäisyydeksi toisinaan kutsutaan. Masennuskin lienee oikeasti eräs hirveimmistä mielentiloista tai taudeista joihin voi sairastua. Se jopa oikeasti tappaa, kuten olen myös saanut elämäni kuluessa saanut nähdä ja kokea. Mutta se siitä.Myönnän myös kernasti ja auliisti sen, että sinällään en itse näistä asioista edes paljoa tiedä tai henkilökohtaisesti ymmärrä. Olen itse välttynyt moisilta "sukelluksilta" yhtä kertaa lukuunottamatta, ja tottahan se oli kyllä eräänlainen avainkokemus. Kokemus, jonka jälkeen löysin taiteen ja ymmärsin sen arvon ja merkityksen inhimillisessä elämässä. Homma ei siis mennyt niin, että ensin tuli taide ja taiteilijan herkkyys ja sitten romahdus, vaan oikeammin päinvastoin. Tiettyä alttiutta, joka kehitti taiteilijan - no ainakin toivon niin - prosessihan on edelleen kesken. Alussa olin vain suhteellisen "pienipäinen" teini, joka tuon kokemuksensa myötä ns. kasvoi ihmisenä! Ja kasvan yhä, sitäkin toivon. Sitäpaitsi se oma "romahdukseni" ei ollut millään muotoa negatiivinen kokemus ja selvisin siitä kaiken lisäksi ilman ulkopuolista apua. Fyysisesti olotila oli kammottava, mutta asia johtuikin siitä, että  oma pää vain vähän siinä laajeni - mentaalisesti.

Se seikka, mikä minua näissä asioissa ja tavoissa "taiteilijan herkkyyttä" laajemmalle yleisölle esitettäessä  tavallaan häiritsee on tietynlainen "luovan hulluuden" romantisoiminen. Sitä ei minusta oikein kannattaisi kuitenkaan erityisesti tapetille nostaa. Kun se ja tuo henkilö on niin ja niin herkkä ja vastaanottavainen, on siitä sitten seurauksena jotenkin luonnollisesti mukamas hirveä mentaalis-henkinen romahdus. Alkuvoima jyllää ja muuta paskaa! Tuollainen herkkyydellä ja ihmisten mielitaudeilla briljeeraaminen, olkootkin taiteilijoita, on aika joutavaa ja turhanaikaista mielestäni. Tuskin kukaan mentaaliongelmien keskellä elävä taiteilija tekee taidetta siksi että hänellä on mentaaliongelmia tai tuskin nuo mentaaliongelmat ovat tehneet kenestäkään varsinaisesti taiteilijaa. Voinhan erehtyäkin, mutta en usko. Sitäpaitsi suurin osa tuntemistani taiteentekijöistä on ihan tervehenkisiä ja elinvoimaisia ihmisiä, tosin kiinnostuneita enemmän jostain muusta kuin siitä mitä yhteiskuntamme väittää olevan tähdellistä ja tarpeellista. Nuo hulluustarinat ovat yhtä mukavia kuin tarinat liikaa viinaa tai muita dopingaineita käyttävistä taiteilijoista. Onhan niissä puolensa ja viihdearvonsa. Vauhdikkaita tarinoita "jälkipolville" myytäviksi ja tyhjiä legendoja, mutta väitän etteivät ne kyseisten tekijöiden taiteesta lajista riippumatta kerro juuri mitään. 

Entä siten se luova hulluus, johon otsikossakin viitataan? No niin. Sitä sopiikin miettiä. Myös tämä yleiskäsitteemme "taidemaailma" on senverran konservatiivinen mylly, että sen koneiston sisällä toimiessa ei aina niin suurta luovuutta eikä edes sitä suurta hulluutta juurikaan välttämättä löydy. Tämän päivän taiteilijakunta on ja haluaa olla PRO eli professionaali, ja jättää kaikenlaiset haahuilut tuonnemmas, jollekin toiselle ja amatööreille.  Ei mitään vikaa siinäkään sinänsä. Ammattiylpeys on hieno asia.

Tämän päivän taiteilijakunta onkin aikalailla virkamiesmäistä olemukseltaan, mutta mahtaakohan se sitten viimekädessä johtua siitä instanssista, joka taidettamme tänä päivänä määrittelee. Taidetta määrittelevät virkamiehet tuottavat virkamiesmäistä taidetta. Kansakoulunopettajamaiset taiteen koulumestarit tuottavat koulumestarimaista taidetta, ja keräilijöiden suosimat taiteilijat tuottavat osakekirjataidetta. As simple as that!

Olisipas hauska nähdä taiteen tulevaisuus, tai tiedä häntä sittenkään. Se kun ei valttämättä näytä kovinkaan hyvältä. Mitä tarkoitan? Lisää anarkistisuutta taiteen kentille kaipaisin, en tarinoita sen (taiteen) hyvää tekevyydestä ja elämää pidentävästä vaikutuksesta. Etenkään, jos siitä pidentyvästä elämästä tulee tylsää kuin virastossa.

Tajusitteko?

Ps. otsikossa ei ole kirjoitusvirhettä, vaan se on tuossa muodossa ihan tarkoituksella.

Työhuoneella 6.10.2011 ja illalla taideluennolla

Talvella talikkalan markkinoilla ja kesällä Tampereella, voisi tuo otsikko myös kuulua, mutta ollaanpa nyt sitten asiallisia. Teknisestihän tämä blogipostaus tulee hieman myöhässä, itä noihin åäiväyksiin tulee, mutta toisaalta. Sillähän ei ole hitonkaan väliä. I want to Mambo, so I Mambo.

Poikkesin siis eilen jälleen työhuoneella vääntämässä muutamaa maalausta, jotka rupeavat jälleen valmistumaan. Woohoo! Nyt ollaan siinä vaiheessa, että ovat sinettiä ja signeerausta vailla, ja sittenpä lyödäänkin rahoiksi! Tai sitten ei, todennäköisesti ei! (latojan reunahuomautus! ;-) Kuvia on siis tännekin tulossa kunhan saan aikaiseksi sellaisia ottaa ja töissä on ne "sinetit" Just You wait Enry Iggins!

Illalla poikkesin sitten kuuntelemaan taiteilija Markku Arantilaa, joka oli pääkirjaston luentosalissa esitelmöimässä  aiheesta "OMA KUVA, NIINKU" - asiaa luovuudesta, itsekritiikistä, leikistä ja peloista.Luento kuului Pirkka-hämeen kuvataiteiljat ry:n järjestämiin ns. kuukausitapaamisiin ja tilaisuus olikin ensimmäinen nk. avoin tilaisuus, johon myös yleisö oli tervetullut mukaan ja kyllähän siellä salissa ihan mukavsti väkeä olikin. Tilaisuudet saanevat jatkoa, uskoisin.

No mitä Arantila sitten sanoi. Hän sanoi, tavallaan tiivistetysti kertoessaan eräästä näyttelyprojektistaan, että pelko pois, järkeä ei tarvitse olla ja että ei ole mahdollista kenties puhua tuosta luovuusapparaatista noin yleisesti, vaan ainoastaan omalta kohdaltaan, jota hänkin kovasti ihmettelee. No niinhän se aina taitaa olla. Luominen on mielenkiintoinen prosessi koska se lienee menevän aina kaikilla samalla kaavalla, mutta on kuitenkin jokaisella aina täysin erilainen...Hmmm? Vaikuttaako hankalalta? Sitä se varmaan onkin, ellei ole noissa Flown syövereissä koskaan itse eksyneenä samoillut. Siellä täysin älyttömät ja sattumanvaraiset polut tuntuvat johtavan aina samaan paikkaan. Kuten sananlaskussa sanotaan "Kaikki tiet vievät Roomaan"

Ihan kiintoisa ilta!

Asenteita - Kummaa tämä taidekeskustelu!

Päivänä eräänä oli kovasti hijaista ja nerolla aikaa runsaasti, niin päätin hieman pyörähdellä jälleen internetin ihmeellisessä taikamaailmassa etsiskellen ihmisten kommetteja kuvataiteisiin, kulttuuriin ja muihin vastaaviin aihepiireihin saadakseni jotain kuvaa yleisestä suomalaisesta taidekeskustelusta niin hyvässä kuin huonossakin asenneilmastossa. Allekirjoittaneella ei siis ole mitään osuutta saati vastuuta allaolevista mielipiteistä tai asenteista, koska pääsääntöisesti koetan pitäytyä mielipiteistä mitä taiteilijoihin ja teoksiin tulee. Ne kun on makuasioita ja niihin en puutu. Kukin tavallaan.

Useasti taustalla on ollut jonkinlainen taiteen julkinen paljastustilaisuus, skandaali tai taiteilijaesittely tai muu artistikysely, joita nk. "suuri yleisö" (nuo alansa asiantuntijat) ja asiantuntijat (tuo alansa mielipideilmasto!) ovat saaneet kommentoida. nimet ja nimimerkit on poistettu viattomien suojelemiseksi, vaikka vakaasti kyllä olen sitä mieltä, että viattomat ei suojelua kaipaa.

Itse otokset ovat poimintoja muutamalta viime vuodelta sen tarkemmin erittelemättä niitä tässä, koska siinä asiassa olisi järki lähtenyt ja lähdeaineisto seonnut. Useimmat lauseet eivät edes liity toisiinsa, mutta voisivat varmasti muodostaa oman kokonaisuutensa. Joku voisi vain keksiä jonkun taidetta ja taiteellista dilemmaa koskevan otsikon.  Ja sitäpaitsi muuten. Näinhän tiedustusvälineiden toimituskuntakin useasti tekee. Irroittelee lauseita milloin mistäkin asiayhteyksistä yhdistellen niitä toisiin. Valittujen esimerkkien järjestys on siis täysin satunnainen ja mahdollinen huumorin pilkahdus lausahdusten välillä on täysin sattumanvarainen ja riippuvainen lukijan huumorintahun asteesta. Lauseet olen ottanut sellaisina kuin ovat olleet, joten kirjoitusvirheet eivät ole allekirjoittaneen käsialaa.

Aloitetaan. Seuraava otos lienee suhteellisen tasapuolinen esitys vallitsevista asenteista. Enempää en jaksanut tänne lisätä ja sitäpaitsi ne alkoivat jo kiertää samaa rataa. Uskoisin että tässä ovat yleisimmät asenteet. Nauttikaa jos pystytte, ja artikkeliahan saa kommentoida! ;-)

• Onks täällä yhtään semmosia tyyppejä jotka tykkää taiteesta? Jos on, ois kiva kuulla mielipiteitä erilaisista taidejutuista.
  
• melkonen epeli!!!!!
  Pistahan tarinaa tulemaan!
  
• nin hirveästi olla 'ammattilaisia'. Kun pari teosta on väkerretty niin pitäisi olla niin taiteilijaa että. Itsekin väkersin kasvilaatikon puusta kesän alussa, mutta en takuulla erehdy sanomaan itseäni puusepäksi...
  
• "Tuo muotokuva kuten preisdentinkin ja mm. Lipposen muotokuvat ovat ihan järkyttäväiä huijauksia ja kaikista tyhmimpiä ovat ne jotka nielevät noitten humpuukitaiteilijoitten selittelyt."
  Mistähän tämän kyseisen humpuukitaiteilijan selittelyt olisivat luettavissa?
  
• Paljonkohan tuo töherrys on mahtanut maksaa?
  
• Mikä maailman laki sanoo että muotokuvan täytyisi olla esittävä?
  
• Etpä ilmeisesti tiedä mitään "oikeasta taiteesta", jos mielestäsi taiteen tehtävä on olla esittävää ja kaunista.
  
• Joo, taulu voi olla hieno, mutta mitä se esittää?
  
• Niin, mikä tästä teoksesta tekee varteenotetavan? Minä väittäisin, ettei yhtään mikään. Kyse on pelistä jota pelataan taiteilijoiden, kriitikoiden ja sijoittajien kesken.
  
• Kansalaisopiston taidekursseilla saattaa joskus olla opettaja, joka on oikea taiteilija, ja tuollaisen oppilaista tulee taiteilijoita!
  
• Taas on ituhipit vauhdissa. Toisaalta ihan ymmärrettävää. Mitä muuta voi odottaa tällaisilta yhteiskunnan holhottavilta taiteilijasieluilta jotka makaa päivät pitkät työttömänä poltellen sätkiä ja syöden taikasieniä.
  
• Taidetta tuskin pystyy oppimaan ilman koulutusta!
  
• Tämmöistä soopaa suoltaa vain ihminen, joka itse opiskelee taideoppilaitoksissa ja se on noussut hattuun.
  Taidetta voi oppia kuka tahansa, jos vain on halua avata oma luova puoli elämälle. Tekniikkaa oppii ehkä paremmin kouluissa, mutta kyllä kirjojen, museoiden ja oman kriittisen tarkastelun avulla voi pitkälle päästä. Nykyajan taiteessa tekniikka ei edes ole niin välttämätöntä kuin ennen, mutta riippuu toki, millaista taidetta haluaa tehdä. Maailmanhistoria tuntee monia itseoppineita taiteilijoista, mm. Henri Roussea ja Andreas Alariesto.
  Ja taiteilija on yksinkertaisesti hän, joka julkisesti niin sanoo itsestään. Ja hyvä niin, ettei siihenkin (tittelin käyttöön) tarvita jonkin akateemisen älykön tai sisäsiittoisen instituution lupaa.
  
• Pitäisköhän ruveta moisia värkkäämään jos tuosta saa rahaa?
  
• Minkä vuoksi?
  
• Kyllä tämä on hyvinkin ajankohtainen taideteos. Tämä muistuttaa Googlen katukuvauksista, joissa jopa patsaiden naamat sutattiin. Toivottavasti suttauksesta ei joutunut maksamaan eri hintaa?
  
• Oikein. Nykytaitelijat ovat yhteiskunnan loismatoja jotka eivät oikeasta työstä tiedä mitään. Sitten vielä rouskuttavat ruokkivaa kättä ja heittävät jonkin tapetun eläimenraadon pahviin kiinni taiteen nimissä.
  Kuka tahansa osaisi tehdä nykytaidetta, mutta sitä ei arvosteta jos ei ensin ole loisinut verorahoilla monta vuotta alan kouluissa tekemättä tai oppimatta mitään tärkeää.
  
• Entä jos insinööri toimisi kuin taiteilija?
  Ensin hän kopioisi ihailemaansa insinööriä, joka keksi 1960-luvulla sienipäissään mahtavan tuotteen. Sitoutumisensa merkiksi insinööri alkaisi käyttäytyä ja pukeutua samalla tavalla kuin hänen idolinsa aikanaan. 
  
• Tampereen henkiselle ilmapiirille kuvaavaa on,että pitää mennä Helsingin Sanomien sivuilta katsomaan, millainen tämä " taideteos " on.
  
• Nykytaiteen pellet versus nykyteknologian pellet, kummalla on enemmän sisältöä elämässä?
  
• Tästä PerusSuomalaiset ovat puhuneet! "Taiteen" nimissä esitellään kaikenlaista roskaa ja ala-arvoisia tekeleitä.
  
• Fauvismi (esim suomalaisista Gallen-Kallela) ei ole realismia, vois jo pikkuhiljaa jengi lukee niita taidehistorikirjoja.
  
• Mitenkäs se sinuun liittyy?
  
• Toistaiseksi en ole onnistunut löytämään asiallista suomenkielistä foorumia, mutta jos englannin kieli on hallussa, kannattaa tutustua...
  
•  Jotenkin joskus huvittavia nämä "vähättelijät". :) Kaikki eivät todellakaan voi pitää kaikesta. Siinähän tämän kuvataideharrastuksen viehättävyys juuri piileekin.
  On myös aika uhkarohkeaa julkisesti mollata työtä jota tunnutaan muuten arvostavan. Toki sehän on hiukan turvallisempaa tehdä nimimerkin takaa niinkuin aloittajakin, tosin silloin sen painoarvo jää myös nollan tasolle ja on näin taas niitä nurkan takaa räksyttäviä tyyppejä. Tosin nykyisin enää ei voikkaan piiloilla kun se osoite silti näkyy jos ei esiinny rekisteröitynä nikkinä joten hyvä niin. Siksi aikamoisen tyhmää! Pienen mietintätuokion perusteella, voiko tältä muuta edes odottaakaan. ;)
  
• Kehtaatkin tuolla tavalla mustamaalata ja selkäänpuukottaa nimimerkin takaa Nimeltä tunnettua henkilöö!!! Kateellinen ja raukkamainen olio!!!
  
• Koska ihminen ei itsekseen voi päättää onko huipputaiteilija sen enempää kuin ihminen voi päättää yksinään olevansa vaikkapa presidentti, niin voisitko kertoa millä tavoin sinun huipulla olosi ilmenee?
  
• Tollasen nyt oikeasti voi aivan kuka vaan tehdä. Eri asia onkin sitten, että viitsiikö kukaan tehdä tollasta.
  
• Näyttää vaan tuottavan aika huonoa taidetta nämä apurahat.
  
• Juu, kumman suuri äläkkä nousi ku lehessä oli kuva jostain muusta ku taistelevista metsoista.
  
• Väität että se etko prosessi olisikin sitten loppujenlopuksi aika vaikea? Vähän vaikea uskoa. Luulen että, sinä ja muut nykytaiteen kannattajat loppuun asti keksivät väitteitä, miksi abstrakteja maalauksia on mukama vaikea tehdä.
  
• Venäjällä Pietarissa, Firenzessä ja joissakin paikoissa Amerikkaa toi klassinen vielä elää. Muta aika monessa paikassa maailmalla toi klassinen on ihan yhtä kiven rakoon poljettu kuin suomessakin.
  Tietysti joku voimakkaan tunnereaktion ja ihastumisen tunteen herättävä taide on piilotettava, jotta ihmiset eivät sitten rupeaisi ihmettelemään, että miksi meidän taiteilijat tekevät tätä installaatio, performanssi roskaa, kun kerran voi tehdä oikeaakin taidetta.
  
  
• JA KOETA NYT JO YMMÄRTÄÄ ETTÄ IHMISET SAAVAT VOIMAKKAITA TUNNEREAKTIOITA JA IHASTUMISEN TUNTEEN MYÖS INSTALLAATIOISTA JA PERFORMANSSEISTA.
  
• Tossa taulussa ei ollut mitään ideaa. Se on pelinappula intellektualleja leikkivien taiteilijoiden ja taidekriitikkojen seuraleikissä.
  
• Parhaassa taiteessa on kaikki tarvittavat elementit ja se puhuu itsensä puolesta. Sellaista taidetta näkee nykyään hyvin harvoin.
  
• "Nykytaidetta ei koskaan ymmärretä omana aikanaan, kuten ei uutta tiedettäkään.Tärkeytensä ne kuitenkin ajansaatossa osoittavat.Mikään ei olisi koskaan kehittynyt mihinkään, jos kansan syviltä riveiltä olisi kysytty tarvitaanko jotain vai ei."
• Taidehistoriasta voimme todeta miten viralliset taidepiirit ovat aina olleet jälkijunassa arvostuksiensa kanssa!
  
• Ei vakuuta, myyntikanavia, mainintoja, yksi teksti on kahdesta lähteestä, onkohan itse kirjoitettu? Yksi on maininta tulevasta näyttelystä. Eikö missään ole kirjoitettu mitään? Minusta tuntuu että tuon verran löytyy jokaisesta ahkerasta sunnuntaimaalarista.
  
• Vertaukseni ei onnu pätkääkään!
  
• En todella voi kuin ihmetellä keskinkertaisien tyhjäntoimittajien loputonta uskoa omiin kykyihinsä. Tämä on suomi, ja täällä kuka tahansa kaljabaarin nahjus kuvittelee olevansa samalla tasolla kuin kovalla työllä kokemusta ja koulutusta hankkinut päättäjä.
  
• Moikka!
  Olen laiska ehkä jaksa itse etsiä, joten kysyn täältä:
  Mitähän nimiä on tällähetkellä pinnalla kuvataiteessa? Ja olisiko jollakin antaa hyvää linkkiä sivustoista, jotka esittelevät uusia taiteilijoita ja muutenkin uusia tuulia kuvataiteessa tai siis sitä mitä nyt yleensäkin tällä hetkellä on sillä alalla menossa niin Suomessa kuin maailmalla?
  
• jos kuuklettaa vaikkapa "taiteilija", niin sieltä tulee kyllä mitä sattuu.etsi ars fennica ehdokkaat, carnegie ehdokkaat, katso anhava, kalhama piippo, ama, heino, forsblum, korjaamo.mäntän ja purnun taiteilijat muutamalta viime vuodelta.sieltä ne pintahiihtäjät löytyy.
  
• ei se ole tärkeää, mitä on pinnalla, vaan se mitä on "tuolla alhaalla"
  
• Erään kuvataiteilijan sisko sanoi haastattelussa, ettei veljen ammattiin ohjautuminen ollut valintakysymys, vaan kohtalo. Muu ammatti ei siis tullut kysymykseenkään. Kuulostaa vahvalta lähtökohdalta.
  
• Oho, asiallinen vastaus!
  
• Jos maksetaan taiteilijan nimestä, kyseinen taiteilija on tehnyt aika helvetillisen työn sen eteen, että hänen nimessään on jotain maksamisen arvoista.
  
• Itse taide on täysin toissijaista, aivan sama millaista paskaa suoltaa, kunhan osaa miellyttää oikeita ihmisiä.
  
• Selvät riipputissit. Modernisti lävistettyinä. Nerokasta.
  
• Nimenomaan. Työn arvo tulee lopputuloksesta (ja joskus vaivan määrästä). Instituutiot eivät yksin määritä ammattilaisuutta vaan se, elättääkö itsensä sillä. Jonkun koulun käyminen voi toki olla kunnioitettava meriitti itsessään, mutta lopulta tehdyt työt ratkaisevat.
  
• Eli tässäkin on mittasuhteet perseestä.
  
• Alkaa vaikuttaa siltä että jos tämä säilytetään maalaan parin viikon sisään vesiväreillä jonkin kauniin kuvan ja niittaan sen lähimpään katuvalotolppaan kiinni.
  
• Osoitettua merkittävyyttä ei ilmene tarpeeksi tarkasti ja selvästi tietosanakirjan artikkeliin. Kannatan poistamista.
  
• Pääosin keskustelijat, joita tosin on kovin vähän, pysyvät asiassa. Joukossa on tosin pari henkisesti poikkeavaa yksilöä, joiden näkyvyys on kohtuuttomn suuri jatkuvan kinastelun vuoksi. Jos heidän osuutensa jättää huomiotta, niin palsta on ihan hyvä keskustelupaikka ja monille myös hyvä neuvojen lähde.
  
• Tympii vaan nämä ainaiset jaahkailut taiteen paremmuudesta ikäänkuin taide olisi jotain kilpailua. Sorry nyt vielä kerran!
  
• Koirat haukkuvat mutta karavaani jatkaa kulkuaan.
  
• Minusta tuntuu että' kun keskustelu kääntyy virallisen taide-eliitin toimien ja käytäntöjen tarkastelemiseen ja epäkohtiin puuttumiseen, aletaan heti syyttämään henkilökohtaisesta katkeruudesta! Erinomainen keino välttää julkista avointa keskustelua ja epäkohtien esille ottamista, on leimata vastapuoli ihan miksi itse parhaaksi katsoo!
  
• Ensinnäkin mietin pitkään viitsinkö vastata enää sinulle ollenkaan, mutta useaan otteeseen olen kuitenkin ajatellut vastata ja nytr sen tein, koska mielestäni käsitit asian väärin.
  
• Suomessa on aivan kohtalainen taiteen taso. Meillä on pieni kansakunta. Tähän nähden kuvataiteesta kiinnostuneita on aika hyvinkin.
  
• Ars longa Vita brevis!
  
• En ole koskaan ymmärätänyt tuota ymmärtämistä. Mitä helvettiä se on?
  
• Taide on eri asia kuin kulutushyödyke. Taide on täysin "turhaa", ja toisaalta tuikitärkeää. Ilman taidetta ihminen on juntti, tiedostamaton, aivoton kone, kurjuuden armoilla. Taide on ihmisyyden ylin ilmenemismuoto.
  
• Jos kuka tahansa osaa tehdä laadukasta abstraktia taidetta, niin ehdotan, että pistät tänne näytille omia teoksiasi, niin voimme analysoida niiden taiteellisia ansioita.
  
• Viime vuosina olen pyrkinyt ihan tietoisesti laajentamaan horisonttiani, ja jotkut nykytaiteen nayttelyt ovat jopa hurjan hyviä.
  
• Itseisarvo esittävyydellä on se, että kuva kertoo itse, mitä se esittää. se on niin vahva, ettei "taiteilijan" tarvitse yksinkertaisesti selittää sitä mitenkään tai turinoida siihen minkäänlaista tarinaa. jos tarvitsee lässyttää, niin se työ on aika peestä, koska silloin se lässyttäminen on pääsankari, ei suinkaan työ.
  
• Tuollaista ns. taidetta ei tulisi tosiaan sallia lainkaan. Liian monta täysin lahjatonta suojatyöläistä liikkuu 'taiteilijan' tittelillä vaikka tekee paskaa mistä kukaan ei ole valmis maksamaan senttiäkään. Todellinen taiteilija tekee taidetta joka myy kovaan hintaan ja elättää tekijänsä.
  
• Saako edes nauraa typeryydelle.
  
• Suoran viivan vetäminen vapaalla kädellä ei tietääkseni kuulu taideopintoihin, ja aika harvassa on viivottimella tehty suuri taide.
  
• Taide on katsojan silmässä, eikä siitä määrittele joku tekosivistynyt kestohöpinä joka aikoinaan luotiin heikompiälyisiä varten, jotta saatiin Kummallisellekin taiteelle jotain myyntiarvoa, vaikkei todellisuudessa olisi maaliensakaan arvoinen. Maailmassa on niin paljon "älykköjen" selittämää huipputaidetta, joiden hintoja vaan yritetään hypettää ylöspäin, että joku omasta mielestään niin "kultturelli" ja sivistynyt "Taiteentuntija" sen kovaan hintaan ostaisi.
  
• Monet maalarit eivät ole hyviä piirtäjiä, mutta voivat olla loistavia maalareita silti, eikä tuo testi kertoisi paljoakaan heidän kyvyistään. Esimerkkinä Mark Rothko.
  
• Miksi pitää tuoda outoja häkkyröitä ihmisten ilmoille?
  
• Kansa tykkäisi, ja rappiotaide olisi kukistettu.
  
• Minä en ymmärrä taiteesta mitään.
  
• Mielenkiintoista. Millä lailla? Miten se ilmenee?
  
  
  
  
  
  

Syyskuun maalaus

Eläimellinen vetovoima | Animal Magnetism
Öljy kankaalle 2011 | Oil on Canvas 2011
Koko 60 x 60 cm  | Size 60 x 60 cm