Pitkästä aikaa olen saanut ns. aikaa...aikaiseksi tms. lueskella tämän blogimaailman juttua taas taidealalta ja sen liepeiltä. No onhan ollut muuta tekemistä, joten laiskuudesta minua ei voi tässä tapauksessa syyttää, vaikka tunnustan, että senkin taidon halutessani kyllä osaan mitä mainioimmin. No se siitä ja asiaan.
Muutamat asiat eri taideblogeissa pistivät silmääni ja herättivät pieniä värinöitä pääkopassa, joten pohdiskellaan nyt hieman sitten vaikka niitä. Eräs ajatuksia herättävä oli Moshe Mikanovskyn artikkeli Am I an Artist? FineArtViews -sivustolla. Kyseisessä artikkelissa Mikanovsky pohtii taiteellista vastatuulta ja vastustusta taiteellisen toiminnan tekijänä. Kyseessä on siis vastustus (resistance), joka eri tule ulkoapäin ja ulkomaailmasta vaan tekijän itsensä sisältä. Ulkomaailman vastustus onkin sitten kokonaan toinen juttu, jota koetan käsitellä seuraavassa jutussa. ;-)
Kuulostaako yhtään tutulta? Kaikillahan meillä tuollaisia lukkoja työskentelyssämme on esiintynyt, eikö? No Mikanovsky totesi artikkelissaan, ettei hän ole maalannut vetoakaan tämän vuoden puolella ko. vastustuksen vuoksi ja että hän oli hukkua siihen, että tämä "multi-hirviö" kertoi hänelle, ettei hän ole todellinen taiteilija. Että hän ei ole tarpeeksi hyvä. Että hän on huijari, joka ei voi antaa neuvoja ja ohjeita muille ihmisille ja taiteilijoille, koska ei ole onnistunut omillansa ja omassa taiteessaan. Että hänen olisi parempi palata vanhaan työhönsä ja päästää irti unelmistansa jne jne... ja että hän uskoi kaiken mitä tuo "ääni" hänelle kertoi. Kaiken muun "itsensämollaamisen" lisäksi hän kertoi keksineensä kaikenlaisia tekosyitä sille että ei tee taidetta, piti siivota, laittaa ruokaa, käydä kaupassa jne. Kilinkellit! No toisaalta, kukapa tuollaiseen ei olisi joskus sortunut?
Kuitenkin Mikanovsky sai oman sisäisen kritiikkihirviönsä vaiennettua ja oivallettua sen, miksi taiteilija tekee työtänsä ja ketä varten. En luettele syitä tässä nyt, koska jokaisella tekijällä nuo syyt voivat olla mitä moninaisimmat, ja en halua toisten motiiveihin edes sekaantua. Kuitenkin välillä mieleeni tulee, että koulitaanko taiteilijakuntaa aivan liian turhan ankaralla itsekritiikkillä ja kritiikillä "milloin kenenkin" taholta ja he uskovat näitä huutavien ääniä korves...eh, taidekeskuksissa, ja antavat latistaa oman elämänsä ja luovuutensa siihen, että joku jossain ei arvosta heidän tekemisiänsä. Arvoisa taiteilija. Luovuutesi on sinun pääomasi, ei kenenkään muun, vaikka sen hedelmistä toki pääsevät muutkin nauttimaan, ja heidän pitääkin päästä, koska taide on lahja. Arvosta sitä, älä ole itsellesi ja tuotoksillesi niin naurettavan "ankara". taide on turhaa ja siksi täysin välttämätöntä. Jos ideat eivät hetkellisesti huvita tippaakaan, niin anna sille aikaa ja muista olennainen tehtäväsi. Kyllä se siitä lähtee, kun et vertaile itseäsi muihin ja jätät turhat jorinat, mistä ne sitten tulevatkin, sikseen sekä keskityt olennaiseen ja saavutat tasapainon luomisen ja muun elämän välillä.
Uskokaa huviksenne! ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti