Tämäkin aihe on varmasti ns. niitä puhkipohdittuja aiheita, mitä taiteen määrittelyihin ja kysymyksiin tulee, ennenkaikkea yleensä silloin puhutaan sen taiteen ns. laadusta, josta jokaisella on sitten se oma mielipiteensä. Positiivinen tai negatiivinen, kannustava tai latistava, riippuen siitä paljonko sanojaa on lapsena sylisä pidetty ja hellitelty. Suomessa useasti kuulee, että ai tuollainen tekele, heh, lapsikin osaisi tehdä tuon. No niin kai sitten, mutta...miksi lapsi ei sitä sitten tee? Lapsella ei liene tarvetta tehdä sitä, koska lapsi tuskin ajattelee asioita ns. taiteena, jonka pitäisi sisältää jotain erikoista olemukseltaan tai atmosfääriltään.
Yleensä tuollaista sanontaa siis käytetään painamaan tekijää alas, ettei hän vain kuvittelisi osaavansa jotain tai kenties luulisi itsestään liikoja. No kaikki tämän tietää kyllä, ainakin rakkaassa suomessamme, joten se siitä.
Se mistä oikeastaan haluaisin tässä nyt "vaahdota" on juuri toisenlainen asenne. Kehuminen, ja ihannointi siinä määrin, että se pahimmassa tapauksessa ns. "tappaa" taiteilijan. "Olet niin lahjakas, en osaisi koskaan tehdä tuota". Se on kuulkaa niin, että liiallinen haliminenkin, vaikka sillä monet sielunvammat ehkäistäänkin, tekee ihmisestä ja ennenkaikkea taiteilijasta hampaattoman, ylinöyrän ja "aseettomankin" Kaikki käy -asenne taiteilijan tuotantoon on eräs pahimpiä mitä hänelle voit tehdä. Jos todella vihaat jotain, niin rakasta hänet kuoliaaksi, jonka jälkeen hänen tuotantonsa onkin suhteelisen mitäänsanomatonta silppua.Jonkinlaista kitkaa tarvitaan aina.
No nyt menee sekavaksi, joten lopetan tämän jankutuksen tähän. Tarkoitan tiivistäen vain, että jos uskoisin taiteen olevan lahjakkuutta, olisin jo pitkällä tai vaihtoehtoisesti luovuttanut jo ajat sitten, vaikka varsin lahjakas, fiksu ja filmaattinen olenkin. Miksikö? Mielestäni kyky luoda taidetta on jotain mikä "ansaitaan" vuosien työllä ja omistautumisella asialle. Taide ei ole syntymälahja, kenellekkään.
Sulkeutuen suosioonne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti