Lueskelin ja seurailin tuolla netin taikamaailmassa jokin aika sitten keskustelua, ulkomailla - totta kai, siitä pitäisikö taiteilijoiden toimia myös taiteenkeräilijöinä ja mesenaatteina? Hmmm. Kiintoisa kysymys kyllä sinänsä. Mitä mieltä te asiasta olette? Saa kommentoida.
Tunnen itse kuvataiteilijoita, joista osa hankkii itselleen kollegoidensa teoksia ja osa taas ei. Hupaisaa tavallaan on, että ainakaan minä en ollut tullut aikaisemmin edes ajatelleeksi tällaisia kuvioita, joten jotain opettavaista tuolta "verkonperiltäkin" näyttää löytyvän pornon ja provokaatiokirjoitusten lisäksi, mutta se niistä, sillä tämä kirjoitus käsittelee taiteen keräämistä, ja etenkin taiteilijoiden keskinäistä sellaista.
Itse kuulun siihen osaan taiteilijoita, joka mielellään hankkisi ja haluaisi teoksia kollegoiltaan enemmänkin mikäli se olisi vain mahdollista, mutta koska sitä on osansa tässä maailmassa ihan itse valinnut ja "elämänsä pilannut" :-), niin näillä mennään. Pikaisen laskutoimituksen jälkeen havaitsin, että omistan noin kymmenkunta toisten tekemää taideteosta. Luku saattaa heittää muutamalla puoleen tai toiseen. Osa on ihan rahalla hankittu, osa jopa lahjaksi saatu ja osa kuuluu ns. perintöosaani, eli ovat olleet allekirjoittaneella iankaiken.
Tuossa seuraamassani keskustelussa, kyseessä ei siis ole millään muotoa tieteellinen eikä validi otos asiasta, oli myös tiettyä ironiaa. Taiteilijat haluavat lisää ostoja ja useamman ostavan taidetta, mutta samalla ilmenee se seikka että hirveän moni taiteilija ei itse osta taidetta. Voiko siis taiteilijakunta kauheasti valittaa ostojen vähenemistä yleensä, mikäli ei itse aktiivisesti liikuta oman alansa tuotteita, ja lisää näin ollen sen arvoa. Keräilijät, kauppiaat, mesenaatit ja muut taidemaailman "ulkokultaiset" ovat tuon tajunneet jo aikoja sitten.
Eräs naistaiteilija kuittasi asian jotenkin näin vanhaan poliittiseen kliseeseen verraten: Jos et äänestä, et voi valittaa politiikasta. Sama koskee taidemarkkinoita. Älä valita mikäli ihmiset eivät osta taidetta, mikäli et tee sitä koskaan edes itse. Tiukkaa tekstiä, mutta sisältää varmasti tietyn totuuden.
Ollaanpa hetki taas rehellisiä itseämme kohtaan koskien kuluttajien asenteita, mitä taiteen ostamiseen tulee.Keskimääräinen kuluttaja (tää nyt on vain tuommoinen termi, älkää välittäkö) on tyytyväinen Vincent van Goghin julisteeseen olohuoneensa seinällä, tai suomalaisittain vastineena voi toimia erään ankkamaalarin juliste - mikä tahansa massatuotannon teos siis nykyään menettelee. Meidän keskivertokuluttajamme ei näe arvoa alkuperäisessä taiteessa - tai sitä miten alkuperäistaiteen omistaminen rikastuttaisi hänen elämäänsä. Mikäli haluamme tämän seikan muuttuvan meidän taiteilijakunnan sisällä tulee olla osana tätä "länsimaista hapatusta" ja pyrkiä itse vaikuttamaan alkuperäistaiteen arvonnousuun kaiken valtaavan kitsin ja roinan seasta. Vai onko jo aivan liian myöhäistä?
Kuinka sitten toimia? Pyrkiä itsekin taiteilijana hankkimaan ja esillelaittamaan kollegoiden ja ystävien alkuperäisteoksia, eikä ainostaan koristamaan seiniänsä pelkästään omilla teoksillaan. Sikarikkaat ovat keräilijöinä ihan eri asia, heille voi siis surutta myydä sikahinnalla, siitä vain, mutta keskivertokuluttajien ja omien kollegoiden kanssa kannattaa yleensä pysyä kohtuudessa
Liikuttakaa teoksianne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti