Mielessäni on pyörinut jo jonkin aikaa tietynlaisia ajatuskuvioita taiteen teorian ja käytännön välistä rajanvetoa koskien. Teoriat yleensä puoltavat ja käsittelevät taidetta useasti itseisarvona ja taidekäytäntö taasen koettaa taivuttaa taiteen milloin mihinkin agendaan. Kansanterveyteen, kansatieteeseen, politiikkaan ja ideologiaan, itsensä paremmaksi tuntemiseen ynnä muuhun sellaiseen, mitä nyt mieleen juolahtaakin..
Ajattelinkin itse pohdiskella myös aihetta laajemminkin ja jopa kirjoittaa asiasta tänne, kunnes huomasin että Laura Norppa niminen henkilö olikin jo asiaa tavallaan tuumaillut, joten kumarrus hänelle, säästit meikäläiseltä tavallaan kirjoittamisen vaivan. Kiitos siitä! :-)
Linkki artikkeliin Taiteen välinearvo ylittää itseisarvon löytyy tästä.
Sulkeutuen suosioonne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti