So Long, and Thanks for All the Art!

No niin. Uusivuosi on alkanut varsin vauhdikkaasti niin maalauksellisesti kuin muunkin elämän osalta.

Tähän iltaan mennessä olen onnistunut tekaisemaan jo 10 uutta maalausta tämän vuoden puolella mikä on melkoinen rypäs näin äkkiseltään ajateltuna. Täytyy tosin muistaa että kahdeksan kappaletta on ns. "meditaatioita musteella" tyylisiä teoksia eli kooltaan hyvinkin vaatimattomia, mutta öljyteoksiakin olen saanut jo kakasi kappaletta valmiiksi, ja se on ihan hieno asia se, kun tuohon vielä lisää että työhuoneella on odotamassa 4 uutta keskeneräistä. Töitä siis tanakasti riittää.

Tavallaan tuossa ei senkään puolesta ole mitään ihmeellistä sillä viime vuoden joulukuu oli (virka)töissä niin rauhaisaa aikaa, jotta ylimääräisiä energioita oli runsaasti käytettävissä itse asiaan, eli maalaamiseen.

Sinällään alkanut vuosi alkaa varsin surullisissa merkeissä, sillä toimipaikkani TR1:ssä on nyt ikuisesti ohi. Näyttelytoiminta päättyi sunnuntaina 4.1. kello 18.00.Surullista, mutta onhan se ollut jo tiedossa pidemmän aikaa. Tosin näyttelyhallin toiminta päättyi mitä komeimmin, sillä viidestä eteenpäin vietettiin taidehallin "viimeistä tuntia" Dark Reindeer -ryhmän, ja yli 200 kiinnostuneen kuulijan kanssa. Hieno show. Kiitos siitä.

"Viimeinen tunti" oli improvisatorinen  ääni- ja videoperformanssi, joka tekijöidensä mukaan rakentui esiin tyhjyydestä ja laskeutui takaisin tyhjyyteen. "Viimeinen tunti" oli joutsenlaulu ja kunnianosoitus TR1 Taidehallille ja sen melkein kymmenen vuotta kestäneelle historialle. Ja millainen Joutsenlaulu se olikaan - meditatiivinen ja elävä, joka sekä lohdutti että muistutti, (vanhan) kuoleman olevan aina uuden kasvun ehto.Vaikka nyt yksi näyttelypaikka (jälleen) kuolee, niin tämä kuolema ei kuitenkaan ole tamperelaisen taiteen loppu. Taide elää omia latujaan virkamiesten päätöksistä huolimatta - luojan kiitos! Kauan eläköön taide.

Hyvää ja luovaa alkanutta vuotta itse kullekin.

Sulkeutuen suosioonne.

Rahasta ja taideskandaaleista, vähäsen vain

Tämän päivän tiedotusvälineissä on ollut taas vaihteeksi muutama hyvinkin kiinnostava uutinen taiteen syvimmistä syövereistä. Etteikö siis muka "taiteessa tapahdu"? Hah!

Turkuaisen Titanik-gallerian toiminnanjohtaja, taiteilija Kimmo Modig heitti rahaa käsittelevän  performanssin Uudenkaupungin Pakkahuoneella, jonka aikana hän  jakoi ämpärillisen rahaa henkilökohtaisina taideavustuksina performanssin ohikulkijoille. Modig siis toi rahaämpärin ihmisten eteen ja sanoi, että ota siitä apurahaa? Vaihtoehtona oli rahojen mereen heittäminen, jos rahat eivät löytäisi ottajaansa. Suomessa ylipäänsä ja myös taiteen alalla raha on sen verran suuri tabu, että ilman suurempia epäilyjä performanssin yleisö oli pahasti hämillään. Vahinko vain, että se ämpärikin sitten painui meren pohjaan.

– Kyllä ihmisellä on tarve hahmottaa asioita muutenkin kuin vain rationaalisesti ja puheen kautta, ei se tule katoamaan mihinkään. Jos virkamiehillä on sellainen käsitys, että taidetta tehdään kos he sallivat sen, niin se on ikävä kyllä virheellinen käsitys! Ei se taiteen tekeminen lopu siihen, onko sitä rahaa vai ei! Toinen ei mahdollista toista; korkeintaan taide mahdollistaa apurahat. (K. Modig)

No tällaiset rahaa käsittelevät performanssit ovat tuttua kauraa jo aikojen takaa, joten ei siinä mitään uutta ole, mutta hupaisaa on "meikäläisten skitsofreeninen ja pyhä" suhtautuminen tuohon talouden vaihtovälineeseen. En asiaan sen enemmän ota kantaa. Alkuperäinen artikkeli löytyy täältä, joten lukekaa se sieltä.  Sen vain sanon, että allekirjoittanut pitää performanssin ideasta ja toteutuksestakin tässä tapauksessa.

Lisäksi Tampere sai taas jälleen oman "taideskandaalinsa" myös tänään. Tampereen Tullintorilla avattiin kauppakeskuksessa  30 paikallisen taiteilijan yhteisnäyttely suljettiin parin tunnin päästä sen avaamisesta. No nyttemmin näyttely on avattu uudelleen ja suurinta kohua herättänyt teos on poistettu kokonaan näyttelystä. Kauppiaiden mielestä poistettu teos meni liian pitkälle, koska kritiikki kohdistui heidän mukaansa suoraan Tullintorin yrittäjiä vastaan nimeltä mainiten. En ota tässä nyt itse poistettuun työhön tai koko näyttelyyn mitään moraalista kantaa, koska sanon heti etten sitä ( vielä) ole edes nähnyt, mutta mikäli tuollainen suora osoittelu on totta, on silloin ko. teos yhtä naurettava kuin erään päästänsä huteran suomalaisen elokuvantekijän stoorit omasta elämästään. Myönnän kyllä että tämä tarjoaa herkullisen alustan sekä taiteen vapautta ja koskemattomuutta  puolustelevillle herkkiksille, että myöskin nykytaidetta epäilevästi ja karsastavasti katseleville tiukkiksille. Ammattiloukkaantujia yhtä kaikki!

No hah! Sanomani vain piti siis, että tuollaiset temput taiteilijoilta ovat mielestäni helppoja ja läpinäkyviä "mainetemppuja" noin ylipäätään. Taiteen voi kriittisyydessäänkin esittää aina sen verran älykkäästi, että potentiaalinen kohde ei edes huomaa mikä iski, ja silloin kun se huomataan on jo kohteen kantilta aivan liian myöhäistä.Tällainen "älykäs agitaatio" (mikäli sellaista joku ajattelee harrastavansa!) meidän taidekentältämme tuntuu päsääntöisesti ja muutamia poikkeuksia lukuunottamatta loistavan poissaolollaan, ikävä kyllä. Aineksia ideoissa varmasti olisi, mutta ne tuntuvat häviävän tekijöidensä pohjattomaan maineenkalasteluun sekä pienten piirien tunnustuksen ja hyväksynnän kerjäämiseen.

Kuka hyvänsä suuttuu, jos kimppuun käydään joko henkisesti tai sitten fyysisesti. Nyt kauppiaat. Että sensuuria siinä taas sitten harrastivat viattoman artistin kustannuksella. Voi vihta!  Taiteilijoille sanon vain, että mikäli kerjää verta nenästään ei voi parkua mikäli saa mitä tilaa.

No aina voi tehdä toki parempaa ja terävämpää. Ja mikäli haluaa sanomansa perille on yleensä ylitettävä vastaanottajansa kulttuurisen tajunnan horisontti. Rankasti sanottu ja elitismismistä tietysti neroparkaa taas syytetään, mutta helvetti vieköön ei se täkäläinen "tajunnataso" niin korkea ole, ettei se olisi hyvinkin helposti ylitettävissä. Lukekaa vaikka ko. uutisten kommentteja puolesta ja vastaan! (puoliksi tosissani, puoliksi huumorilla - mutta kumpi on kumpikin puoli?) Myöhemmin voi toki paljastaa mistä sitten oli kysymys, mutta nykyään medioille ilmoitetaan jo siinä vaiheessa kun teos on vasta tekeillä tai suunnittelu asteella. Onhan siinä se hyvä puoli että teosta ei tarvitse edes tehdä ja "maine" senkuin kasvaa!