Mitähän se alitajunta yrittää taas kerran viestiä?

Kävin tänään pitkästä aikaa työhuoneellani, ihan muissa merkeissä kuin aikomuksena maalata, ja löysin kolmesta eri työsta piilotettuna Homer Simpsonin. Kummallista. Todella kummallista.

Olen nyt sitten osunut sattumalta siihen suoneen, joka Mr. Simpsonin on synnyttänyt tai sitten hänellä lienee minulle jotain asiaa? Tiedä häntä, sanoi kissa. Mielenkiintoista tuossa kuvioissa on se, että Simpsoneita, siis sitä keltaista perhettä en juurikaan ole töllöstä seurannut, enkä aio vastedeskään ruveta sitä seuraamaan.

Jotenkin kuitenkin ja jostain nuo tuollaiset hahmotukset päähän näyttävät tulevan. Jälleen kerran ihmettelen vilpittömästi, mutta kukapa sielunelämänsä toisaalta arvaisi - kaikki sen luulevat tuntevansa, siis omansa, mutta mutta mutta...

No se siitä. Nyt on aika ruveta etsimään kehyksiä taas tuleviin. Jaa, että missäkö teoksiissa tuo Homer löytyy? No, sitäpä en kerrokaan, koettakaahan tulevaisuudessa kaivaa esille teosteni suuresta joukosta mikäli kiinnostaa. Jotain pitää jättää arvoituksien varaan.

Sulkeutuen suosioonne.

Työhuoneella 23.5.2011

No niin. Taidepaussi on päättynyt. Työhuone on muutettu ja ensimmäiset teokset jälleen aloitettu. Siinä sitä taas mennään...katsotaan mihin? Tarkoitus on kuitenkin saada valmiiksi tpinen teos "kuutioiduista" elämistä. No näette sitten kunhan työ valmistuu. Tänään päästiin jo melko pitkälle pohjatöissä, joten ei liene pitkää aikaa, kun sen voinee julistaa valmiiksi.

Lopuksi muutama kuva uudelta työhuoneelta. Yllättävän siistiä, ellei hieman epäilyttävänkin siistiä. Ainakin toistaiseksi. No kyllä se siitä vielä, veikkaan.

Työhuoneella 21.3.2011

Omituista. Kovasti omituista sellainen, että painuu työhuoneelleen pääkoppa enemmän tai vähemmän sumeana ( tällä kertaa enemmän, koska olin kotiutunut eilen noin puoli 2 tyttärieni hakureissulta Helsingistä, jossa olivat katsastamassa MCR:n keikkaa ).

Työhuoneelle mennessäni jo ajattelin, että tulevaan näyttelyyn ei välttämättä tarvitse enää mitään ihan uutta saada aikaiseksi, koska nykkyisestä näyttelystä saa loistavan pohjan tulevalle ja inventaarion mukaan näytti työhuoneella olevan vielä sellaiset 30 työtä, vailla seinää eli eiköhän materiaalissa riitä.

No asiaan siis. Kumminkin kävi niinkuin useasti näissä tilanteissä käy, että vetelin ranteet rentona ihan uutta teosta sen kummemmin filosofoimatta ja arvaatte varmaan, että valmis työhän siitä sitten oli seurauksena. Hieman erilainen kuin tavallisesti, mutta kyllä samalla hengenvedolla omakseen tunnistettava. Saa nähdä ehtiikö työ kuivumaan, niin että senkin voisi mukaansa Nokialle ottaa. Toivotaan!