Heinäkuun maalaus

Hatun alla | Under the Hat
Öljy Kankaalle 2015 | Oil on Canvas 2015
koko 50 x 50 cm | Size 50 x 50 cm

Outoksia, ihmeellisyyksiä ja ihmetyksiä.

Ihmettelin tuossa eräänä päivänä saatuani erään mustetyöni valmiiksi ja aseteltuani sitä erilaisiin kehystysvaihtoehtoihin, että hemmetti soikoon minähän olen jo tuon työn tehnyt joskus. Pilkulleen samanlaisena ja samoin ideoin.

Kuitenkin siinä vaiheessa, jolloin aloitin tarkstuskierroksen asiasta, ja minulla on yleisesti ottaen melkoisen hyvät valokuvadokumentaatiot tehdyistä ja jopa puolivalmiista töistä, en kuitenkaan mistään löytänyt ko. työn "kopiota" tai edes puolivalmista "luonnosta" teoksesta. Omituista, todella. Tavallaan vähän pelottavaakin.

Kysynkin nyt onko kenellekkään muulle ikinä käynyt niin, että saatte jonkin työnne valmiiksi, ja jonkin ajan kuluttua seuraa konkreettisesti tunne, että olet jo aiemmin tehnyt prikulleen saman työn? Vaikka ette oikein tiedäkään milloin.

Tietysti mahdollisuuksia on monia, kuten esimerkiksi se että olen uneksinut koko työn aiemmin ja sitten se vain putkahti ulos pääkopasta, tai sitten olen nähnyt vastaavanlaisen työn jossain ja se tunkee läpi oman suodattimeni kautta. Tai sitten olen tehnyt sen aivan jossain ns. rinnakkaistodellisuudessa, jonain samana mutta eri tekijänä, jos oikein scifimeininkiä asiaan haluaa sekoittaa. Pirustako noista lopultakaan tietää. Mikään taidehan ei koskaan synny puhtaasta tyhjiöstä, vaan niiden taustalla vaikuttaa aina jokin muu asia, konkreettinen tai sitten ihan vain ajatuksellinen virike.

Hupaisaa, ja kuten jo totesin, myös hiton outoa on saada tuollaiset ajatukset ns. kiinni omista töistään.
Tiedä sitten mikä on todellisuus asian takana, jos sellaista nyt yleensäkään mistään löytyy.

Sulkeutuen suosioonne!

Työhuoneella 18.2.2013

Ah!

Taas vaihteeksi pääsin työhuoneelle ns. oikeisiin töihin nautiskelemaan. Erästä kotimaista elokuvaa väärin siteeraten voi todeta että värit laajenivat ja tuntuivat hyvin levittyvän. No, tilipäivän kunniaksi olen hankkinut jälleen kasan uusia värituubeja ja pari kohtuullisenkokoista valmispohjaa. Jollainlailla niillekin on jo valmiita ideoita työhuoneen luovassa ilmapiirissä kehkeytymässä ja luonnostelua pohjavärein tulikin ankarasti väännettyä. Yksi on noiden suurten lentävien/putoavien miesten kokoinen ja "sarja" ( Hyvinkö meillä menee?) tulee siis saamaan vielä kolmannenkin edustajan. Tämä kolmen sarjoissa maalaaminen on muuten kummallista, en oikein osaa sanoa mistä se tulee tai johtuu? Ehkäpä se on vain tapani hahmottaa asioita. Kolmen sarjoissa - heh!

Toisena työnä on aikomuksena maalata teos erään viimeviikolla kuulemani sanan pohjalta. Tuo sana on Parisuhdepaketti. Saa sitten nähdä minkälaiseen "boksitukseen" tuo tulee lopulta vääntymään, sillä rakennetta (vannetta) tuo termi ympärilleen kyllä huutaa. Sana on sinänsä herkullinen, ja antaa mahdollisuuksia vaikka mihin. Maistellaan, ja katsotaan mitä kehkeytyy.

Loppukateettina vain totean, että kivaa oli, jälleen kerran.

Sulkeutuen suosioonne! The case continues...