Työhuoneella 11.5.2013

ensimmäinen kerta, kun painuin työhuoneelle työskentelemään sitten taidesuunnistusviikonlopun. Jotenkin tuollaisilla happeningeilla, ainakin allekirjoittaneelle, on tapana katkaista hyväkin työskentelyvire. Kestää aikansa siirtyä työskentelymoodista PR-moodiin ja taas takaisin.

No yhtäkaikki aloitin taas homman hitaasti ja kärsivällisesti, ja kyllähän se siitä sitten tuntuu taas irtoavan, ei valittamista. Olen tainnut todeta joskus aiemminkin, että iän myötä myös kokemus karttuu ja se auttaa etenkin tuossa luovan työn siirtämisessä käytäntöön. Voisikin todeta, että kun nuorena tarpeeksi haahuilee, niin vanhana sitten jo rutiinilla taitaa. Flow on hieno asia, mutta ilman sitäkin on pystyttävä kyllä täysipainoisesti työskentelemään.

Homma etenee ja tuloksia odotellaan konkreettisesti vasta syksyllä tulevan näyttelyn myötä. Kiirettä ei siis ole, mutta ei laakereillekaan toki voi jäädä lepuuttelemaan.

Sulkeutuen suosioonne.

Ps. Lukukierroksessa Henry Wuorila Stenbergin Hämärän näkijä. Vaikuttaa lupaavalta ja kiinnostavalta.
En kuitenkaan ole mikään kriitikko, joten ei siitä sen enempää, Lukekaa kritiikit jostain muualta. ;-)

Työhuoneella 20.2.2012

No niin. Tässä raportti eiliseltä, kun en todellakaan ehtinyt eilen illalla sitten tänne mitään työhuoneraporttia kirjoitella. Eikä ollut kamerakaan mukana, jotta voisin näyttaa homman etenemistä käytännössä. No näette sitten lopputulokset. :-)

Hommat työhuoneella etenee kyllä ihan hyvää vauhtia, ja kuvat saavat jo rajusti lopullista muotoansa ja väritystänsä. Mukavaa niin. Kuutioidut ( 2kpl )ovat ns. viittävailla valmiita ja kolmiosainen työ ( jolla muuten ei ole vielä edes työnimeä!) alkaa olla pohjaväreiltään valmis. Katsotaan sitten lopullista toteutusta.

Hupaisaa taas kerran oli havaita se, että aloitin koko homman jälleen kerran ikäänkuin väärästä päästä. Tai siis oikeastaan aloitin oikein, kuten yleensäkin, mutta nyt tällä erää olisi pitänyt aloittaa juurikin päinvastoin. Yleensähän etenen laajemmista kuvioista ja alueista yksityiskohtaismpiin ja pienempiin alueisiin teoksessa ja lopulta väännän tarvittavia yksityiskohtia. No nyt kun olisinkin aloittanut toisinpäin, niin homma olisi edennyt valmistumistaan kohti paljon nopeammin. Muuta vahinkoahan tuossakaan ei nyt kuitenkaan tullut. Teos valmistuu kyllä aikanaan. Eräs ystäväni kysyikin minulta, että onko johonkin kiire? Ihan asiallinen kysymys, johon vastaus on, että ei todellakaan. Kertoopahan vain sen, että vaikka rutiini onkin ihan hyvä asia, Baudelairen mukaan jopa neroutta, niin sen vietäväksi ei kannattaisi aina ihan täysin heittäytyä. Tai sitten kannattaa!

Joten mitäpä oikeastaan haluan tällä vuodatuksella sanoa tai kertoa. Ehkä vain sen, että ajattelematta tehdyt maalaukset tuottavat ajattelemattomia teoksia. Ehkä siinä on jopa jotain luovaakin, kuka tietää...FLOW!

Työhuoneella 8.11.2010

Ateljeekriitikko Melvin miettii tuomiotaan.

Eilen sunnuntaina en viitsinyt sitten vääntäytyä työhuoneelle, vaikka vapaalla olinkin, vaan annoin tällä erää laiskuuden voittaa ja kaivoin pitkän ajan kuluttua esiin musteet ja vesivärit. Oli hankalaa, ainakin aluksi, mutta sittemmin  pensseli alkoi jälleen luistamaan, joten...

Maalaussession jalkeen ateljeekriitikkoni Melvin-kissa kävi tarkastamassa työn jäljen. Kuten kuvasta näkyy. No Keisari Nero nimitti hevosen ministerikseen, joten minäkin voinen varmasti nimittää sitten kissan ateljeekriitikokseni tai jopa kuraattorikseni. No se eilisistä, nyt takaisin työhuoneelle.

Hieman arvellutti alkaa vääntämään muutamaa teosta uudestaan ja suurinpiirtein alusta alkaen, mutta hitto soikoon kuulkaa. Niissä olivat värisävyt juuri päinvastoin kuin ajattelin niiden olivat. Jos ei toimi niin asia on korjattava niin, että kuva alkaa taas toimia.

Aamun lataus oli Goes with a Flow ( at least I hope so! ) ja tarkoituksena saada kohteliaisuusmiehiä vihdoin siihen malliin, että pääsisi ensi kerralla tekemään hahmoja teokseen. No pienen tuskailun ja vääntämisen jälkeen asia natsasti paikalleen (samoin se Flow) ja homma alkoi toimia. Kun työllä on taipumus lahteä käyntiin niin herttinen sentään että sitä on tuottelias sillä tuulella. Uusia raakileita teoksiin tuli samaan hengenvetoon sitten tuunattua 5 kappaletta öljy töitä sekä 4 kappaletta vesiväri ja sumi-e töitä. vaikuttaa siltä hyvästi, ettei pieneen hetkeen olisi tarvetta kehitellä uusia ideoita ja ajatuksia vaan keskittyä pelkästään töiden toteuttamiseen. Oikein lupaavaa siis. Surullista tosin on, että materiaalit ovat taas finaalissa ja tilipäivään vielä pari viikkoa.

Mielenkiintoisia juttuja mielenkiintoisiin tiloihin.

Vietin tänään jälleen kunnon sessiot työhuoneellani. Pitkästä aikaa homma tuntui toimivan kuin itsestään. On nuo tuollaiset Flow -kokemukset jotensakin mukaansatempaavia, kun kohdalle iskevät.
Pensseli liikkui ja artsua tuntui syntyvän. Onneksi olin varannut kesällä useapia maalauspohjia varastoon, nyt niitä tarvittiin ja muuten kaikkiin syntyi jotain. Joihinkin jo melkein valmista ja toisiin jotain alustavaa, joka saattaa tulevina aikoina vielä muuttua tai jopa poistuakin kankaaltta kokonaan. Aika näyttää. Tässä hommassa tarvitaan pääsääntöisesti kärsivällisyyttä ja sitä on kokemus onneksi jo mukanaan tuonutkin. Mielenkiintoista on muuten myös se, että kun pääkopan sisällä "ideoiden" padot murtuvat niin sitten niitä yleensä myös riittää toteutettavaksi. Ideoiden kypsyminen tosin vaatii eri pituisia aikoja toteutuakseen, mutta hittojako siitä. Pääasia, että raakamateriaalissa riittää.

Huomenna menen sitten vihdoin tutustumaan Pirkanmaan kuva 2010 -näyttelyyn. Omat työnihän toki  siellä jo tiedänkin, mutta olen aika utelias taidekeskuksen kokonaisuudesta, eli mitä se näyttely, kertoo pirkanmaalaisesta kuvataiteesta noin yleensä. No se selviää sitten huomenna.