ensimmäinen kerta, kun painuin työhuoneelle työskentelemään sitten taidesuunnistusviikonlopun. Jotenkin tuollaisilla happeningeilla, ainakin allekirjoittaneelle, on tapana katkaista hyväkin työskentelyvire. Kestää aikansa siirtyä työskentelymoodista PR-moodiin ja taas takaisin.
No yhtäkaikki aloitin taas homman hitaasti ja kärsivällisesti, ja kyllähän se siitä sitten tuntuu taas irtoavan, ei valittamista. Olen tainnut todeta joskus aiemminkin, että iän myötä myös kokemus karttuu ja se auttaa etenkin tuossa luovan työn siirtämisessä käytäntöön. Voisikin todeta, että kun nuorena tarpeeksi haahuilee, niin vanhana sitten jo rutiinilla taitaa. Flow on hieno asia, mutta ilman sitäkin on pystyttävä kyllä täysipainoisesti työskentelemään.
Homma etenee ja tuloksia odotellaan konkreettisesti vasta syksyllä tulevan näyttelyn myötä. Kiirettä ei siis ole, mutta ei laakereillekaan toki voi jäädä lepuuttelemaan.
Sulkeutuen suosioonne.
Ps. Lukukierroksessa Henry Wuorila Stenbergin Hämärän näkijä. Vaikuttaa lupaavalta ja kiinnostavalta.
En kuitenkaan ole mikään kriitikko, joten ei siitä sen enempää, Lukekaa kritiikit jostain muualta. ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti