Eilen palatessani työhuoneelta juuri sopivasti pahimpaan ruuhka-aikaan ihmettelin linja-autossa että mikä sitä vastapäätä istuvaa vanhempaa rouvaa oikein naurattaa? Katsoi kohti, hymyili hukan itsekseen katsoi taas uudelleen ja siirsi katseensa ulospäin. Tätä jatkui koko matkan ajan. Kotiintultuani satuin peilin eteen itsekin ja huomasin, että nenäni on kokonaan viridianin vihreässä öljymaalissa. En ihmettele enää että tätiä nauratti. Niin minuakin kun peiliin katselin, onneksi väri oli sen verran tuoretta, että irtosi kuitenkin varsin helposti.
Tekevälle sattuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti