Työhuoneella 28.10.2010
Pistäydyin tänään iltapäivällä työhuoneella, ja uitin yhden maalauksen "kohteliaisuusmiehiä" eräänlaisessa värikylvyssä.
Ensin ajattelin, että voi kilinvee, pilalla mikä pilalla, sitten olin tuotapikaa ihan että WAU, ja sitten taas hetken päästä, että ei helvetti, pilalla!.
Pian tämän jälkeen paikakalle ilmaantui Katrin, joka totesi, että huomenna päivä on uus, johon minä, että niinpä.
Tottahan se on, että ei pidä tehdä maalausten kehittymisen ja valmistumisen suhteen äkkinäisiä johtopäätöksiä. Öljyt vaativat tietyn kärsivällisyyden ja hyvä niin. Palataan taas asiaan.
Bussissa kotimatkalla koko "tekele" (maalaus) vaikutti taas ihan sellaiseslta että kyllä se siitä vielä kuvaksi muuttuu. Ja uskoisin että näin tulee varmasti käymään kunhan mietin ensin hieman tuota teoksen vallitsevaa värimaailmaa. jotkin yhdistelmät ei vaan kertakaikkisesti toimi, etenkään sellaisena "rikottuna" pintana. No ajattelin jättää lopullisen tuomion siihen kunhan olen kokeillut tiettyjä muutoksia teosraakileen sävyissä. Toisinaan sitä vain yksinkertaisesti yrittää liikaa ja silloinhan homma ei kertakaikkisesti onnistu. Maalaaminen on kuin urheilua, vaatii tietyn rentouden ja keskittymisen onnistuakseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti