Miksi pitäisi tarkentaa taiteellista toimintaa?

Nykyään on markkinoinnissa totuttu käyttämään niinsanottua kohderyhmäajattelua. Vaikka se kuulostaakin aina kovasti valikoivalta ja jopa elitistiseltäkin jonkun korvaan, voi asiassa olla myös taiteen tekemisen ohdakkeisella kentällä vinha totuus ja etenkin käyttöarvo.

Miksi sitten nk. "jokaiselle jotakin" -malli ei yleensä toimi, eikä se tekijän kannalta voikaan toimia. Vaikka ymmärrän siis kyllä hyvinkin, että luovan työn tekijä ei haluaisi rajata vastaanottajiaan mihinkään erityisryhmittymiin.

Yritettäessä toimia mahdollisimman laajalla alalla, tulee vastaa heti muutama kova tosiseikka. Mahdollisimman laajalla -alalla toimiminen on yleisesti aika tehotonta ja myös aikaa vievää. Et voi olla "kaikkea kaikille" , vaikka kuinka sitä yrittäisit, ja monethan yrittävät. Sorrun siihen toisinaan itsekin vaikka tiedän ettei se tule toimimaan, mutta aina sitä kuitenkin yrittää yhä uudelleen. 

Kannattaisi yleensä muistaa se että taiteilijalla, alastaan riippumatta ei ole ensinnäkään omaa taloutta tavoittaa kaikkia mahdollisia vastaanottajia.Toiseksi siihen ei ole edes aikaa. Kun alkaa laajasti töitään markkinoimaan, ei muuhun juuri sitten aikaa jääkään, joten kolmanneksi päästään siihen seikkaan ettei myös energia riitä noiden kahden edellämainitun seikan aikaansaamiseen. Seurauksena on eräänlainen toiminnan fokuksen vinoutuminen, ja sitten mennäänkin eri komeasti metsikköön.

Toiminnan fokusta kannattaa siis tarkentaa ja kaventaa niin itselleen kuin vastaanottajienkin varalta. Näin pystyy keskittymään siihen mikä on todella tärkeää sekä itselleen että "faneille" (en nyt sitten muutakaan sanaa keksinyt!). Omalla kohdalla tuo tarkoittaa että ei kannata uhrata aikaa klassisille muotokuville, jos suhtaudun intohimoisimmin "urbaaneihin silhuettimiehiin". "Fanien" kohdalla tuo tarkoittaa, että olisi syytä pyrkiä tietämään keitä ovat ja mistä heitä löytää. Kuka on siis ihanteellinen ostaja, keräilijä ja galleristi. Täten toimimalla saa varmasti työskentelylleen suuremman "fanipohjan" kuin jos koettaisi haalia väkeä kaikkialta tarjoamalla kaikkea kaikille.

Siispä taiteilijan tulisi tietää omat faninsa. Mistä heitä löytää ja mitä kautta heidät tavoittaa. Ajatus on mainio, mutta käytännössä ainakin näillä leveysasteilla tuntuu aina törmäävän joko "establismentin" yhtenäiskulttuuriin ja uutuuksien pelkoon, tyyliin kun ei oikein tunneta niin ei tiedetä, eikä siis oikein uskalletakaan. Establismentin nyreyden vastapoolina toimii sitten "rahvaan" halveksunta kaikkea kokeilevaa, modernia ja epämääräistä kohtaan. Taistelevat metsot ja Akseli. Siinä sitä on oikeaa taidetta. Miksei kaikki voi olla tehdä kuten nuo kulta-ajan sutarit. Eläköön kansakunta!

No tuntiessaan oman toiminta-alueensa taiteilijan täytyy myös tietää elinympäristönsä erikoispiirteet tällä kyseisellä alueella.Täytyy tietää, miten tunnistaa oikean "maun" omaavat ihmiset, mistä heitä löytyy ja miten he toimivat. Olennaista on siis keskittyä siihen ja yrittää ennakoida, mitä se porukka tekee, mistä on kiinnostunut ja mitkä heidän esteettiset arvonsa ovat ja miten heidän kanssaan pääsee parhaiten kontaktiin.
Sitten se olennainen kysymys. Mikä mahtaisi olla allekirjoittaneen taiteen kohderyhmä? Ehdotuksia otetaan vastaan. Teoksia löytyy mm. kotisivulta.