Nykyään on jumalattomat määrät erilaisia ”kuinka menestyä taidealalla” koulutuksia ja blogeja workshoppeja ja koulutuksia, TV-ohjelmia ja blogeja, jotka on suunnattu taiteilijoille jotta työstään palkinnon saisivat ja maailmassa menestyisivät. Eilenkin taas alkoi yksi TV -sarja aiheesta. Heh! Ihan kiva sinänsä, ei oppi ketään ojaan kaada.
Kirjoittajat ja kouluttajat tarjoavat mielipiteitään menestymisestä, eli miten saadaan menestystä, ystäviä ja vaikutusvaltaa. Mistä etsiä ja ennen kaikkea mistä löytää tämä mystisluonteinen menestys. Se löytyy yleensä ns. taiteiljan henkilökohtaisesta toimintastrategiasta, siispä tässä täytynee alkaa luomaan sellaista. Ei enää riitä se, että taiteilee. Yhä suuremmassa määrin artistin täytyy myös toimia omana managerinansa, roudarina, autonkuljettajana, kokkina, näyttelyvalvojana ja ripustusmestarina ja kuraattorina noin muutamia vain sanoakseni. taiteilijan toiminta alkaa kuulostamaan ja muutenkin vaikuttamaan hiljalleen eräänsortin "kokonaistaideteokselta", jossa kaikki nivoutuu yhteen. Aiheuttaako tämä ongelmia? Kenties.
Taiteilijalle on annettu tässä huomiohakuisessa nykykulttuurissa (No höh. Miksi luulette, että tänne kirjoitan? ;-) kolme päämäärää, poliitikkoja siteeraten: menestys menestys ja menestys. Tätä asiaa jankutetaan jatkuvalla syötöllä taiteilijoille, jotka seuraavat eri ehdotuksia erilaisilta taiteen asiantuntijoilta. Hyviä tai ei.
Nämä tällaiset voivat toki innostaa joitakin taiteilijoita todella löytämään bisneksensä, mikä ei varmaan ole millään lailla huono asia. Myös taiteilijalla on laskunsa maksettavana. Toisaalta tämä jatkuva koulutuksellinen oppilasasenne voi myös olla ns. sudenkuoppa monille. Onhan lopultakin vain ja ainoastaan sinun asiasi määrittää mitä olet onnistunut saavuttamaan ja mitä olet menettänyt. Useasti tämä taiteilijan työskentely ei mene yksissä jatkuvan koulunkäynnin kanssa. Ihmisen on määriteltävä menestys itselleen jatkuvasti uudestaan ja noh…miten sen nyt sanoisi, aloitettava vaan tekemään sitä mestariteostaan ensin ja sitten miettiä noita muita kuvioita jälkikäteen. Tilaustyöt ovat asia erikseen ja siitä varmaan rahaakin saa, mutta onkohan se lopultakaan taiteellisesti monellekaan sitä mitä hakevat? Rohkenen väittää, että jos taiteelliset ambitiot ovat vain rahan tekemisessä niin kannattaa mennä kauppakorkeaan ja suunnata toimintansa liike-elämään. Tilitkin tulevat sieltä takulla ja varmasti helpommin, hommakin on persoonatonta ja siten vähemmän henkilökohtaista.
Niin neuvoista ja markkinointikoulutuksistahan tässä pitikin purppasemani nyt eikä jäädä filosofisesti pohdiskelemaan menestyksen ja kauppakorkean välistä suhdetta.Tosin Aalto –yliopistoon kannattaa jo lähtökohtaisesti mennä. Siellä on ihan huippua, niin olen kuullut.
Neuvoja ja koulutuksia taiteilijoille on kyllä tarjolla tänä päivänä ja kannattaahan niitä ilman sarvia ja hampaita suosia.Tosin kannattaa muistaa, että vika ei aina ole vastaanottajassa, jos luennoitsijan ohjeet tunnu henkilökohtaisesti istuvan. itse kukin omat tarpeensa määrittää. Kunhan muistaa vain, että tarvittaessa apua ja neuvoja on saatavissa kyllä. Huomannette, että olen jotenkin saanut tarpeekseni tuosta taiteilijoidenkin keskuudessa vallitsevasta "kisälli-mentaliteetista". Vai onko sellaista, oi mestari?
Näiden neuvojen ja koulutusten kautta saattaa saada hyvinkin informatiivista tietoa menestystä lisäävistä markkinointistrategioista, liiketoimintasuunnitelmista ynnä muusta oikeasti taiteilijaa hyödyttävistä tiedoista. Näissä koulutuksissa varmasti suurena voimana on juuri se seikka, että luennoitsijoiden yksinpuheluiden lisäksi tarjoutuu mahdollisuus kuulla useita erilaisia näkemyksiä ja jakaa kokemuksiaan aiheista kuin aiheista taiteilijuuden ohdakkeisella polulla. Yhdessä tekeminen ja asioiden jakaminen lisää mahdollisuuksia toimintaan ja on ennen kaikkea muutoinkin hyvin kasvattavaa.
Näiden neuvojen ja koulutusten kautta saattaa saada hyvinkin informatiivista tietoa menestystä lisäävistä markkinointistrategioista, liiketoimintasuunnitelmista ynnä muusta oikeasti taiteilijaa hyödyttävistä tiedoista. Näissä koulutuksissa varmasti suurena voimana on juuri se seikka, että luennoitsijoiden yksinpuheluiden lisäksi tarjoutuu mahdollisuus kuulla useita erilaisia näkemyksiä ja jakaa kokemuksiaan aiheista kuin aiheista taiteilijuuden ohdakkeisella polulla. Yhdessä tekeminen ja asioiden jakaminen lisää mahdollisuuksia toimintaan ja on ennen kaikkea muutoinkin hyvin kasvattavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti