Voiko taiteilija epäonnistua?

Lueskelin jokin aika sitten jotakin artikkelia (tai sitten kuuntelin radioita, jompikumpi), jossa keskusteltiin ns. epäonnistumisesta, ja meidän suomalaisten osittain skitsostakin suhtautumisesta onnistumiseen, menestymiseen ja niiden vastakohtiin.

No jälkeenpäin tuli aihe uudelleen mieleeni ja rupesinkin miettimään asiaa taiteilijan kantilta tai taiteen tekemisen kannalta. Voiko taiteilija yleensä epäonnistua? Ja jos voi, niin kenelle tai mille instanssille tästä epäonnistumisesta sitten joutuu vastaamaan, tai jotain sensellaista.

Tiedänhän minä toki sen, että aina silloin tällöin jokin yksittäinen teos ja tekele menee ns. itsekullakin vituralleen ja se pitää siitä sitten deletoida rumentamasta omaa tuotantoa, jos tällainen puolileikkisä ilmaus sallitaan. Mutta voiko taiteen tekijä epäonnistua "urallaan?" Vastaus riippuu varmasti siitä henkilöstä, joka tätäkin seikkaa määrittelee.

Voiko itseään kutsua taiteellisesti onnistuneeksi vain sellainen ihminen, joka onnistuu elättämään itsensä taiteellaan ja taiteellisella työllään? Tätäkin näkökulmaa useasti jankutetaan, mutta ei sekään nyt ihan niin yksinkertaista ole. Kaupallinen menestyminen ei ole lopultakaan tae yhtään mistään. Ei laadusta, ei taiteilijan sitoutumisesta työhönsä tai omaan alaansa.Onhan noita nähty, nimiä mainitsematta.

Tuo edellämainittu työhön sitouminen on useasti otettu erääksi "vakavasti otettavuuden" synonyymiksi, vaikka jos minulta kysytään niin sillä ei ole mitään tekemistä ko. asian kanssa. Tätä jankutusta kuulee toisinaan galleristeilta, taiteen tutkijoilta ja taidetohtoreilta. Jos joku tekijä ei sovi kuvaan tai kaavaan, taidetohtoreiden ennakkokuvaan, ei häntä yleensä sitten sen vakavammin myöskään oteta. Ehkä hän sitten jossain vaiheessa oppii ja "kehittyy" alan "vaatimalle" tasolle.

Esitän nyt aivan viattoman vastakysymyksen. Pitäisikö taiteentekijän nääntyä nälkään todistaakseen vakavasti otettavuutensa, sensijaan, että ottaisi vaikkapa vastaan päivätyön, opetustyön tai minkä tahansa tavallisen duunin selvitääkseen elämässään tämän kusisen kapitalismin oravanpyörässä? Tietänette oman mielipiteeni tuosta asiasta.

Mielenkiintoista on, että taiteilijoita useasti syytetään monenlaisten myyttien ja mytologioiden rakentamisesta oman erikoislaatuisuutensa esittämiseksi. Entä sitten? Onko myyttiä luova taiteilija kenties teoksissaan epäonnistunut siksi että luo myyttiä? Tekeekö se teoksista automaattisesti huonoja? Myytin luominen saattaa osoittautua jopa yleisöä kiinnostavaksi asiaksi - tai ainakin hyväksi viihteeksi. Tätä asiaa aionkin muuten käsitellä seuraavissa kirjoituksissani teemalla luova hulluus, tai sinnepäin.

Mytologisoimalla voi jopa saada voita leivän päälle, jos hyvin käy. Mitenkähän sitten ne mytologiat ja myytit joita "taidemaailma" kuraattoreineen ja taidetohtoreineen luo. Tekeekö tällainen "objektiivinen" teosten arviointi teoksista automaattisesti hyviä ja taiteilijoista onnistuneita yksilöitä taiteen ohdakkeisella polulla?

Olen lukenut yliopistoaikoinani Joensuussa myös taiteensosiologiaa, joten ainakaan allekirjoittaneeseen tuollainen "objektiivinen" arviointi ei uppoa, koska sellaista ei ole olemassakaan. Koettakaa hyvät ihmiset jo vihdoin tajuta se. Kaikilla on syynsä sanoa niin tai noin, riippuen siitä kenen takapuolessa kunkin pää on. No joku tyytyisi vain ilmaisemaan asian niin, että myös ns. objektiiviset arviot ovat useasti silkkaa tarkoitushakuista vallankäyttöä. Hyvää tai huonoa sellaista, mutta vallankäyttöä yhtäkaikki!

Eri taideinstanssit tietysti haluavat nostaa omiaan esille ja painaa toisia taas alas, jotta omien markkina-arvo säilyisi. Sehän on selvä ja pelin luonne, mutta mitä tämän kaiken keskellä on asian kanssa taiteilijalla tekemistä. Taiteilija vastaa omasta työskentelystään - onnistumisestaan tai epäonnistumisestaan ainoastaan itselleen ja omalle taiteelleen, riippuen siitä mitä on yritetty tavoittaa ja miten.

Näin ollen tuohon otsikon esittämään kysymykseen on olemassa vain yksi vastaus. Taiteilija ei voi epäonnistua. Miksi? Yksinkertaisesti siitä syystä, että koska taiteilija ei ole vastuussa työskentelystään kenellekään muulle kuin itselleen hän ei voi epäonnistua, sillä taiteilija, jos hän on taiteilija tekee asiansa sitkeästi loppuun ja valmiiksi niin että hän onnistuu - suhteessa taiteeseen(sa). Ulkopuolisen maailman asenteet on sitten asia erikseen, mutta ei se taiteilijasta koskaan epäonnistunutta tee, vaikka vanha kunnon dadaisti Francis Picabia totesikin maailman jakautuvan kahtia - epäonnistuneisiin ja tuntemattomiin.