Taide pelastaa - tavalla tai toisella.

Luin juuri äsken teatteriohjaaja Esa Leskinen kirjoittaman kolumnin voimasta, jossa hän ruotii nykyistä maailmankuvaamme ja taiteen merkitystä sen sisällä. Taide pelastaa - tavalla tai toisella. Kenet kilpailulta, kenet itsemurhalta jne...

Seuraavassa pieni sitaatti artikkelista.

Taide ei pyri mihinkään. Taide ei ole jotain, mitä kulutetaan, että jaksaisi taas tehdä töitä. Ei sinne päinkään. Taiteen päämäärä ei ole kasvattaa kansantaloutta, kiillottaa Suomi-kuvaa tai tuottaa ihmisille hyvää mieltä.

Taide on radikaalisti jotain muuta kuin se järjen ja hyödyn kenttä, jossa meidän arkimaailmamme sijaitsee.

Taiteessa ei ole mitään järkeä.

Taiteesta ei ole mitään hyötyä.

Ja siksi taide ja maailman taiteellinen näkeminen on oleellisinta, mitä ihminen voi tehdä. Se on unen, myytin ja uskonnon lisäksi ainoa väylä aivokuoren näennäisen järjestyksen ulkopuolelle, sinne missä ihmisen tiedostamaton mieli elää kaikessa mittaamattomuudessaan, ja missä se tyhjä paikka, missä ei vielä äsken ollut mitään, täyttyy itsestään merkityksestä.

En itse referoi tai toista uudestaan tässä koko kirjoitusta nyt tämän laajemmin mutta linkitän sen tähän alle, jotta kiinnostuneet voivat halutessaan artikkeliin tutustua. Se kyllä kannattaa. Minusta siinä oli kuulkaa ihan täyttä asiaa.

Leskisen koko artikkeliin tästä linkistä.