Hae tästä blogista

Näytetään tekstit, joissa on tunniste yhteisöt. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yhteisöt. Näytä kaikki tekstit

17. syyskuuta 2011

Taidejorinaa - Erikoisihmisiä erikoisalalla.

Luin jostain artikkelin, jossa kerrottiin, että kansainvälistynyt taidemaailma lennättää muutamia huippujaan näyttelyistä ja biennaaleista toiseen, mutta suurin osa taiteiliojoista ja itse taiteesta on aivan jossain muualla.. Nykypäivän instituutionalinen  kuvataide siis pyörii paljon muutaman "tähden" ja heidän ympärilleen viritetyn tähtikultin ympärillä muutamissa maailman  ykkösnäyttelyissä. Mitä sitten lienevätkään ne?

Samaan aikaan taide on muuttunut eräiden lausumien mukaan ainoastaan puhtaaksi bisneksen ja taloudellisen arvon välineeksi. No varmasti sellaisiakin toki löytyy, eihän siinä mitään, mutta voidaanko muutamien "rock-tähtien" johdosta lintata koko laaja taiteen käsite tuon toteamuksen alle. Mielestäni ei voi. Toiset taasen kaipaavat kuvataiteilta selkeämpää yhteiskuntakriittisyyttä. Erityisesti juuri tietynlaista ja oikeaan kohteeseen suuntautuvaa kriittisyyttä. Suhteellisen yksioikoinen ajatuskuvio mielestäni tuokin, taiteeseen mahtuu kaikensorttiset näkemykset varsin suvereenisti. Tuollaisten kriitikkojen mukaan kuvataiteetkin ovat myyneet itsensä ja alkaneet mielistellä suurta yleisöä viihteellistämällä koko taiteen käsitteen. Osittain totta kyllä siis tuokin, mutta eikö molempien puolien tietynlainen totuusarvo kaikessa "jakomielisyydessään" tee juuri taiteesta käsitteenä sitä mitä se on. Taide - ota siitä sitten selvää! :-)

Sitäpaitsi, jos taide on ammatti siinä missä mikä tahansa muukin ammatti, miksi sillä ei saisi sitten saada elantoansa tai palkkaansa, mutta nämä nyt taitavatkin olla sitten niitä mystisperäisiä henkimaailman asioita, joista lopultakaan ei minkäälaista järkevää tolkkua saa. Ainoa asia mitä minä nk. taidemaailmasta tiedän, on se että se on pohjimmiltaan äärimmäisen tekopyhä ja kaksinaismoralistinen. Itse taidehan käsitteenä sisältää itseensä mitä vain ja kaiken siltä väliltä

"Ei ole epäilystäkään siitä että nerous säilyy kauneutta pitemmin. Se selittää sen miksi me näemme niin suurta vaivaa sivistääksemme itseämme. Elämän villissä kamppailussa haluamme omata jotain mikä kestää, joten täytämme mielemme roskalla ja faktoilla sillä typerällä toivolla säilyttää paikkamme. Läpikotaisin asioihin perehtynyt ihminen - se on nykyaikainen ihanne. Sen ihmisen mieli on kamala asia. Se on kuin koristetavarakauppa, täynnä hirviöitä ja pölyä, ja kaikki hinnoitettu yli oikean arvonsa".  (Oscar Wilde)
 
Itse tuumailen, että jos kerran  taide on myynyt itsensä eniten tarjoaville ja alkanut mielistellä suurta yleisöä (?) niin viattomasti kysyn museotyöntekijän reunahuomautuksena, että missä se sitten oikein luuraa? Suuri yleisö meinaan? Ei sitä niin hirveaän usein gallerioissa ja museoissa näy. Ja se "eliitti" sitten, jolle näitä taidetapahtumia myös järjestetään, on valmis panemaan kaiken lihoiksi heti ensimmäisen kireän paikan tullen. Useasti lisäksi pelkkä huhupuhe ankeista ajoista riittää! Se siitäkin alan arvostuksesta. Juhlapuheissa on mukavaa olla kulturelli ja kulmantakana kirjoittaa nimi kulttuuriamme koskevaan säästö tai lakkautuslistalle.

7. elokuuta 2010

Kohteliaisuusmiehiä

Vuoden 2010 aikana olen maalannut myös töitä kumartelevista mieshahmoista. Mietin että mikä lienee alkulähteenä tuon "sarjan" syntymiselle. Seuraavassa joitakin pohdintoja asian tiimoilta.

Osittain syynä ja alkulähteenä ovat varmasti ns. porvarillisella työpaikallani vierailevat japanilaisturistit ja heidän täkäläisittäin ylitsevuotava tyylinsä mitä kohteliaisuuteen tulee. Toisaalta tuollaisessa käyttäytymisessä tulee esiin hyvin ja herkullisesti myös yhteiskunnan erilaiset hierarkiat ja arvojärjestykset, jotka perustuvat...luoja tietää mihin? Töiden voisi siis myös väittää olevan luonteeltaan erittäin yhteiskunnallisia sen lisäksi, että ovat inhimillisesti ja psykologisesti myös osuvia. Sen enempää en itse asiaa tulkitse tai avaa, sillä jokin huvi pitää jäädä myös teosten katsojille.

Töistä viisi ensimmäistä ovat tekniikaltaan vesiväritöitä ja kooltaan suhteellisen vaatimattomia, lukuunottamatta sarjan viimeistä työtä, nimeltään kilpailijat, joka on puhtaasti mustetyö paperille. Vesiväri ja mustetyöt ovat syntyneet kesän 2010 kuluessa.

Sivun alalaidassa olevat neliönmalliset teokset nimeltään Taiteen luonne ja Headbangers ovat suhteellisen kookkaita öljyvärimaalauksia ( 90 x 90 cm) samasta aihepiiristä kuin edellämainitut vesivärit ja mustetyö. Maalaukset ovat syntyneet alkuvuodesta ja kevättalvella tammikuun - toukokuun välisenä aikana.

Kohteliaisuusmiesten sarja tullee tulevaisuudessa vielä jatkumaankin. Tapanani on yleisesti ottaen ns. maalata idea tai ajatus "tyhjäksi", ennenkuin siirryn seuraavaan vaiheeseen. Tosin omalta kohdaltani voin todeta, että noita tyhjäksimaalattavia ideoita yleensä on enemmän kuin vain yksi, joten asioiden järjestyminen saattaa ottaa aina aikansa, mutta kenelläpä tässä valmiissa maailmassa mikään kiire on? Etenkään kun kyse on luomisesta ja sen mukanaan tuomista kuvioista ja ajatuksista.

Lisää teoksia aiheesta ja aiheen vierestä näet kotisivuiltani osoitteessa www.ismojokiaho.fi

To be continued...