”Nuorempana taide oli yksinänsä. Ei ollut gallerioita,
ei keräilijöitä, ei kriitikoita eikä rahaa. Silti elimme kulta-aikaa, sillä meillä ei ollut mitään menetettävää. Kuljimme vain kohti näkyämme. Tänään on
kaikki toisin. Elämme verbaaliuden, toiminnan ja kulutuksen aikaa.
On järjetöntä väitellä, kumpi asiantila olisi maailman kannalta
edullisempi. Tiedän, että monet tähän elämään eksyneet etsivät
epätoivoisesti hiljaista paikkaa, johon juurtua ja jossa kasvaa. Meidän täytyy toivoa, että sellaisen myös löydämme.” (Mark Rothko)
“When I was a younger man, art was a lonely thing. No galleries, no collectors, no critics, no money. Yet, it was a golden age, for we all had nothing to lose and a vision to gain. Today it is not quite the same. It is a time of tons of verbiage, activity, consumption. Which condition is better for the world at large I shall not venture to discuss. But I do know, that many of those who are driven to this life are desperately searching for those pockets of silence where we can root and grow. We must all hope we find them.” (Mark Rothko)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti