Rohkea karsinta kannattaa - vai mistä sen lopultakaan tietää?

Tämän päivän paikallislehdessä oli kulttuurisivujen galleriakierros nimisellä palstalla myös muutama rivi Pirkka-Hämeen kuvataiteilijat ry:n vuosinäyttelystä 2010. Ensin mainitaan, että ko. näyttely nousee vastaavien vuosinäyttelyiden tason yläpuolelle (mukavaa siis olla mukana! :-) ja seuraavaksi kerrotaan, että jyryttäjä on karsinut töitä kovalla kädellä, että kaikkien teokset saavat tilansa ja tulevat mitä parhaimmin esiin. Lopuksi todetaan että pientä karsimisen varaa toki olisi ollut vieläkin kun mukana on peräti 33 taiteilijaa.

Näin äkkiseltään mieleen tulee, että mistä hiivatista tämä kriitikko tietää sen oletetun tarjonnan jota näyttelyyn on ollut tyrkyllä ja kuinka paljon lopultakaan teoksia on karsittu näyttelyyn tulevasta ryhmästä pois ja kuinka suurelta joukolta taiteilijoita on ollut tarjontaa mukana. Kriitikko tuntuu tässä taas minusta ampuvan haulikolla hyttysiä, suoraan jonnekin ilmaan, mutta olkoon...

No tämä on yksi esimerkki tämän päivän taidekirjoittelusta, johon jo Galleristi Kaj Forsblom puuttui viime tortaina julkaistussa kirjoituksessaan. Tuossa kirjoituksessa Forsblom ryöpytti kulttuurin ja eritoten kuvataiteen uutisointia suorastaan vähätteleväksi. No en tiedä sitten onko näin, mutta luvattoman heikkoa ja älyllisesti laiskaahan tuo kirjoittelu kyllä päivälehdissä ja sähköisisissä medioissa yleensä on. Hyvä kuitenkin, että kirjoitetaan, koska mainoshan tuo pienikin teksti on.