MIkä saa tekijän itsensä toteamaan näin? Silkka omahyväisyys, katteeton itsevarmuus, puhdas kusipäisyys vai mistä ihmeestä tässä nyt on sitten kysymys. Ehei ollenkaan rakkaat lukijat. puhdas egoilu taiteen materiaalina ei kovin kauas kanna, ellei ole tekemisissä muita pyrkimyksiä.
Täytyy tunnustaa, että ennen näyttelyn kasaamista olin itse todella epävarma ja jännittynyt. Tavallaan uusi havainto omalla kohdallani. En siksi ettenkö olisi luottanut kaveriini tai edes itseeni, vaan siksi, että allekirjoittanut ei ole koskaan aiemmin tehnyt ns. näyttelykokonaisuutta puhtaasti omien musteteosten ympärille ja kokonaisuutta, joka perustuu paljolti juuri kyseiseen materiaaliin. Olen kyllä useissa yhteisnäyttelyissä esitellyt musteteoksiani, mutta tällä tavalla en siis milloinkaan aiemmin. Kyllä hermostutti.
Tiesin toki jossain määrin sen materiaalin ja luomisen tavan, jolla Eetu Pellonpää työnsä tekee, joten siihen kokonaisuuteen koetin oman luovuuden ytimeni myös kohdentaa. Yhteinen fokus, erilaisesta teosmateriaalista huolimatta. Kukin näyttely vaatii kyseisen näyttelyn toimintamallit (voi mikä viisaus, heh), jotta siitä saisi eläväisen kokonaisuuden. Itse uskon, että suhteelisen hyvin tässä Eetun kanssa myös onnistuimme. No toisaalta, mitäpä siitä enempää kertoilemaan, menkää ja tehkää omat päättelynne asiasta. Näyttely on avoinna galleria Rongassa (Rongankatu 1 Tampere) aina 29.11. 2012 asti tiistaista sunnuntaihin kello 12 - 18.
Sulkeutuen suosioonne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti