Eilen ( la 24.3.2012 ) kävin työhuoneellani jälleen vääntämässä uusia pohjia uusia tulevia mestariteoksiani varten, ja astuessani huoneeseeni 7Boheemin tiloissa havaitsin sellaisen mukavan, kotoisan ja kaaottisenkin "ilmanalan" tyhjän työhuoneeni atmosfäärissä. Inspiroivaa, hyvin inspiroivaa.Sopivasti sekavaa ja mahdollisuuksia avaavaa. Lopputuloskin oli vallan tyydyttävä ja antaa uskoa kelvollisten teosten syntyyn.
Sotkusta ja sekaisuudesta tulikin sitten mieleeni eräs artikkeli webin taikamaailman syövereissä ( valitettavasti en muista osoitetta, jotta voisin linkittää sen tähän ), jonka luin jokin aika takaperin. Siinä jutussa joku henkilö, taiteilija itsekin ehkä, taidekonsultti tms. ( sitäkään en itseasiassa muista, joten juttu näyttää tehneen suurenkin vaikutukseen allekirjoittaneeseen ). No vittuilu viattomia ihmisiä kohtaan nyt sikseen, mutta aiheena oli yksinkertaisesti se, että taiteilijan tulisi pitää työhuoneensa siistinä ja "Andyllä" puhtaaksi räjäytettynä. Mitä hemmettiä?
Minä tiedän, minä tiedän. Siisteys on sinänsä hyväksi, ja pitää paikat toimivana. Yleensä. No riippuu todellakin asiasta. Ymmärrän ja viihdyn itsekin siistissä kodissa, mutta työhuoneen kanssa ei ole niin kranttua, ainakaan allekirjoittaneella. Jos työhuone on puhtoinen ja hohtava, niin siitä seuraa äkkiä sellainen lukkotilanne, että ei siellä uskalla alkaa edes työskentelemään, koska tämä suurella vaivalla aikaansaatu siisteys särkyy saman tien.Siksi en ole koskaan toiminut erityisen hyvin siisteissä toimistollisissa ympäristöissä, jossa ns. luovuuden pitäisi kukkia vapaasti.
En ole pohjimmiltani erityisen sotkuinen ihminen, mutta en välitä jatkuvasti puunata työhuonettani siistiksi, sillä se on täysin turhaa toimintaa. Niin kauan kuin sekaan sopii ja tiedän missä nurkassa mikäkin löytyy on asiat minun mielestäni ihan kohdillaan. Eri asia sitten tietysti allekirjoittaneellakin on, jos ja kun teoksia pitäisi esitellä ihmisille työhuoneella, silloin voi tietysti hieman siistiä kohteliaisuussyistä vieraita kohtaan, mutta muuten työhuone on työskentelyä varten ja sellaisena myös pysyy, ainakin minulla. Sitäpaitsi, eräs suosikkitaiteilijani, nimittäin Francis Bacon, omasi kuulemma maailman sotkuisimman studion ja synnytti siitä huolimatta aivan hemmetin messevää ja arvostettua taidetta, joten mitäpä näistä stressaamaan kukaan muukaan. Olennaista on tehdä parasta mahdollista jälkeä kankaalle ja antaa piut paut lattian luuttuamisille tahi vessojen jynssäämiselle.
Kukin siis tavallaan oman luovuusapparaattinsa mukaisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti