Eilen satuin katsomaan teemalta ohjelman nimeltään Suuri taidekupla. Ohjelma oli syväluotaava katsaus taidemarkkinoista, jotka jauhoivat rahaa vielä hetki sitten, kun maailmantalous oli jo syvässä lamassa. Ohjaaja, kriitikko, kirjailija Ben Lewisin dokumentti kertoi puhtaasti rahan sokeudesta, taiteen himosta ja loputtomasta ahneudesta, jolle ei ole mitään rajaa. Keinottelua, veronkiertoa, salaisia kauppoja ja hintojen manipulointia. Näin ollen taidemaailmahan rupeaa käymään hiljalleen hyvästä dekkarista, jos sen asenteen ottaa.
Ohjelman tekijä Ben Lewis tutustui vuoden ajan kansainväliseen taidekauppaan ja taiteen ylikuumentuneisiin ( ylikuumennettuihin!) arvomarkkinoihin. Ohjelman mukaan taideteosten(?) kauppahinnat olivat huimaavia: esimekiksi 72 miljoonaa dollaria andy warholista - tuosta tylsästä bisnesmiehestä ( kuinka helvetissä kukaan viitsii?), 60 miljoonaa damien hirstin kitsistä ja totaalisesta tyhjyydestä ( kuinka helvetissä kukaan tätäkään viitsii edelleen? :-) 73 miljoonaa dollaria Mark Rothkosta ja 86 miljoonaa dollaria Francis Baconista. Hah! Jostain syystä nuo kaksi viimeistä ymmärrän. ( molemmat eräitä suosikkejani nimittäin! ;-)
Toisaalta omaamaani sarkastiseen ja "vittumaiseen" luonteeseen kuuluu myös se, että mielessäni pyörii yhtäaikaisesti noiden rahansiirtojen ja keinotekoisten "arvomarkkinoiden" keskellä ajatus, että saavat mitä ansaitsevat ja että nykyinen ns. taidemaailma on sisältä täysin tyhjä! En sano mätä, koska asia edellyttäisi ruumiinavausta tai jotain vastaavaa, mutta tyhjä, täysin tyhjä on nykyinen taidemaailma kaikenlaisista arvoista. Väittäisin että taiteessa raha ei ole arvo, tai jos on niin sittenhän voisi taitelijat alkaa painamaan suoraan seteleitä ja osakekirjoja työhuoneissaan ja studioissaan. Olisipa taas vallankumouksen paikka tuossakin asiassa. Yhtälailla toisaalta pistää jurppimaan taiteen totaalisen arvottomuuden lisäksi tuollaisten rahamäärien kayttäminen silkkaan hevonpaskaan, sen sijaan että ( näin hippimäisesti heittäen :) sillä tehtäisiin maailmasta edes hitusen oikeudenmukaisempi paikka koko luomakunnalle. Kulttuuri lisää terveyttä my ass vain tällä nykyisellä menetelmällä! En ole mielestäni yleisesti ottaen minkäänsortin maailmanparantaja, mutta yksikään ihminen, siis yksikään, tässä maailmassa ei tarvitse miljardeja yhtään mihinkään, etenkään eläämiseensä.
Mitäpä tästä opimme? Veikkaan että pelottavankin paljon. Mitä enemmän taidemaailma pörssissä pelaa, sitä enmmän arvostan hyviä väärentäjiä. Laadulliseti kenties ihan yhtä käypää tavaraa, mutta vain halvempaa. Tässä vaiheessa, etenkään ko. taidekeinottelijoiden on aika turha alkaa heittäämään mitään paskaa mistään moraalista. Niin alhaalla kuin ylhäälläkin.
Minullekin voisi joku lahjoittaa miljoonia, ei mitään vastaan. Olkaa niin hyvät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti