Kulttuurilaitoksille on kuuleman mukaan tullut rahaa valtiolta kuin saavista kaataen ja pajatsoa hakaten - taiteen laadusta ja yleisön mielipiteistä riippumatta. Kuuleman mukaan noilla järjestelyillä on haluttu taata taiteen vapaus ja toisaalta laadukas tarjonta kaikkialla Suomessa, myös maaseudulla ja nyt tähän on sitten kuulemma tulossa muutos.
Laatukriteereitä nyt taas valmistellaan oikein kulttuuriministeri Stefan Wallinin johdolla. Niinpä niin. Siinä taas yksi taiteesta mitään erityisesti ymmärtämätön ministeri kehittelee käsitteitä ( varmaan aalto-yliopiston piiri pieni pyöriin keralla) siitä mitä laatu taiteessa tarkoittaa. Näiden laaduntuntijoiden esitysten mukaan laadulle sitten myönnettäisiin se 10 - 20 prosenttia valtion tuesta Eli vain 80 prosenttia nykyisestä valtionosuusrahoituksesta tulisi sitten enää vanhan lain mukaan työntekijämäärän perusteella. No mikäs siinä sinänsä, jos näin halutaan. Jollakulla siis tässäkin määrittelyssä valta kasvaa, ja silloinhan se on vastavuoroisesti joltain toiselta pois. Pitkälle vain välillä pelottaa meidän "päätösvaltaisten" edustajiemme kulttuurikäsitys toisinaan. Enkä perustele tätä.
Kriteerit ovat siis vasta valmisteilla ja niistä on varmasti odotettavissa railakasta keskustelua. Syystäkin väitän minä, viitaten aiempaan sanomaani: kenen laatu? Kenen taiteen vapaus?
Kultturiministeriöstä kerrotaan, ettei taiteelta edellytetä taloudellista kannattavuutta - siihen korkeakulttuuri ei kuulemma juuri koskaan pysty. Miksi ei? Onkohan täällä kulttuuri ollut liian kauan nauttijalleen "ilmaista"? Vaikka tiedänhän minä toki, että kulttuurin kanssa on kuin lounaiden. Ilmaisia sellaisia ei ole. Joku niistä aina laskun kuittaa. Lipputulot ovat esimerkiksi kuulemma teattereissa keskimäärin noin neljännes tuloista, loput koostuu valtion ja kuntien avustusten kautta. Ongelmahan on siis suomalainen taide- ja kulttuuriyleisö, eikä taiteen laatu, jos nyt leikkisäksi heittäytyisi.
En kyllä erityisesti valita, tai pane millään lailla sinänsä hanttiin koko järjestelmän muuttumiselle toiseksi. En vain jaksa uskoa, että tuollainen kikkailu lopultakaan muuttaisi sinänsä mitään, vaikka tarkoitus olisikin saada vanhoihin jäykkiin rakennelmiin vähän liikkuvuutta ja elastisuutta. Johonkin vastustukseen se taas takuulla kaatuu. Samassa suossa, jalat seisovassa ja haisevassa vedessä hautuen täältä ikuisuuteen.
Lue tästä lisää: http://www.mtv3.fi/uutiset/kulttuuri.shtml/arkistot/kulttuuri/2010/09/1196655
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti