Taas on valtakuntamme "henkisessä pää-äänenkannattajassa" jaksettu jauhaa taidepuheesta.
Kaisa Heinänen aloitti Helsingin sanomissa keskustelun artikkelillaan, jonka otsikko oli ”Taidepuhe on usein höpöhöpöä”. (HeSa 7.9.2010) ja Ari Kakkinen vastasi artikkeliin samalla tasolla ja taidolla, että ”Höpöhöpön höpöhöpö” (HeSa 16.9.2010).
Itsekin olen asiaa, siis tätä taidepuhetta, joskus aiemmin kommentoinut. En viitsi sen laajemmin sitä enää tässä tehdä. Totean vain jälleen kerran, että taidepuheen teoretisoituminen on oikeastaan yksinomaan akateeminen ongelma, koska he eivät ilmeisesti kykene elämää teoretisoimatta aistimaan, mutta ikävä kyllä ko. taidepuhe sellaisenaan karkoittaa mahdollisesti laajempaa kiinnostunutta taideyleisöä, joka ei taidepuheen liirunlaarumiin jaksa syventyä.
Taidetta on takuulla olemassa myös ilman teoriaa, sanoi teoreetikko asiasta sitten mitä hyvänsä. Niin että höpöhöpö vain kaikille tasapuolisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti