Istun iltaa ja ihmettelen
lasi täynnä tummanpunaista nestettä,
viiniksi vaihtunutta verta.
Kuuntelen pimeyttä, katselen sadetta
puoliksi unessa, tai valveilla
kaiuttimista lentää ulos joutsenia.
Kun unelmat työntävät koiranputkea
tulee meistä viimeinkin
niiden kaltaisia.
Ruumis maata ja kiveä
silmät valon kiertokulkua,
henki ja ajatukset tuulta.
Jos yöllä sammuttaisi kaikki valot,
niin huomaisi kuinka valtava,
musta pimeä kupla, avaruus on.
Tupakka palaa
hiipuu hiljalleen kohti loppuaan,
kuten minäkin.
_________________________________________________________________________
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti