Puhe taidekritiikin tilasta ei ole uutta. Kulttuurijournalismin yleinen epämääräinen tila herättää aina satunnaisesti kiivastakin keskustelua – hyvä näin, etenkin jos siitä otettaisiin edes joskus ns. onkeen.
Aina satunnaisesti saa kuulla tarinoita ja argumentteja kulttuuritoimittajien hampaattomuudesta ja perinteisen taidekritiikin katoamisesta unholaan. No asia on oikeastaan suhteellisen kaksiteräinen miekka niin sanotusti. Ei taiteilija tarvitse kritiikkiä sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä kukapa olisi sellainen taiteilija, joka kysyy tekemisiänsä ja tekemistensä suuntää jollain sellaiselta, joka ei itse edes asiaa harrasta - muuten kuin teoreettisesti. Välillä tuntuukin, että ns. kriittikkojen keskuudessa on armoton kilpailu toinen toisilleen kirjoittamisessa ja snobbailussa. Kuka se nyt kulloinkin nokkelimmaksi heittäytyy.
Itse asiassa kritiikki, ottamatta mitään kantaa sen laatuun tai merkitykseen toimii taiteilijalle ja tekijöille paljolti pelkkänä markkinointina ja hänen asiansa puffaamisena. Kyynistäkö? Tuskin, onhan vain eräs asenne, jossa tekijälle aukeaa mahdollisuus ottaa oma työnsä hallintaansa. En siis millään muotoa ole taidekritiikiä vastaan, mielestäni sitä saisi olla myös päivälehdissä tarjolla paljon enemmäkin. Esimerkiksi oman paikkakuntani päivälehdessä näyttää selkeästi olevan vallalla asenne, että taidejutut ja kritiikitkään eivät muka kiinnostaisi lukijoita. Tämä asenne on erittäin outo ja vielä oudommassa valossa se näyttäytyy, kun ajattelee kuinka omalaatuinen ja aktiivinen taidekaupunki Tampere on ja miten pitkät perinteet sillä on erilaisilla taiteen aloilla teatterista kuvataiteisiin. Ne "suuret kertomukset" matonpesemisistä sun muista kesäaktiviteeteista sen sijaan sitten varmasti kiinnostavat suurta yleisöä. No lehdistön linja on lehdistön linja ja laiska journalisti on laiska journalisti.
Näinä päivinä taiteesta ei juurikaan kerrota mitään, pienimuotoisia galleriakierros -palstoja lukuunottamatta (luojan kiitos, että edes näitä löytyy satunnaisesti), ellei kyseessä ole ns. suurenluokan uutiset, kuten väkisintehdytskandaalit, ennätykselliset myyntihinnat siis taide osakesijoittamisena, taiteen tylsät supertähdet, tuottajan ja kuraattorin omat erikoisintressit, kuten "kuraattori taiteilijana" ja niin edelleen. Kuitenkin suomalaisenkin taiteen aluskasvillisuudessa muhiin kasatolkulla kaikenlaista kiinnostavaa ja siellä on ennenkaikkea elämää. :-)
Toisaalta näinä aikoina kaikenlainen kulttuurikeskustelu ja kritiikki on siirtynyt yhä nemmän tänne internetin pauloihin. Esimerkiksi ArtReview sivuilla on mieleenkiintoisia keskuteluja taidekritiikistä ollut jo kauan. (Art Critcs, Do you take them serious?) Suomessa tällaista aktiivista kirjoittelua löytyy esimerkiksi http://www.mustekala.info/ sivustolta ja Kulttuurinavigaattorissa, josta heille kiitos ja kumarrus sekä onnittelut viitseliäästä työstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti