29. syyskuuta 2011
28. syyskuuta 2011
Rahasta ja taideskandaaleista, vähäsen vain
Tämän päivän tiedotusvälineissä on ollut taas vaihteeksi muutama hyvinkin kiinnostava uutinen taiteen syvimmistä syövereistä. Etteikö siis muka "taiteessa tapahdu"? Hah!
Turkuaisen Titanik-gallerian toiminnanjohtaja, taiteilija Kimmo Modig heitti rahaa käsittelevän performanssin Uudenkaupungin Pakkahuoneella, jonka aikana hän jakoi ämpärillisen rahaa henkilökohtaisina taideavustuksina performanssin ohikulkijoille. Modig siis toi rahaämpärin ihmisten eteen ja sanoi, että ota siitä apurahaa? Vaihtoehtona oli rahojen mereen heittäminen, jos rahat eivät löytäisi ottajaansa. Suomessa ylipäänsä ja myös taiteen alalla raha on sen verran suuri tabu, että ilman suurempia epäilyjä performanssin yleisö oli pahasti hämillään. Vahinko vain, että se ämpärikin sitten painui meren pohjaan.
– Kyllä ihmisellä on tarve hahmottaa asioita muutenkin kuin vain rationaalisesti ja puheen kautta, ei se tule katoamaan mihinkään. Jos virkamiehillä on sellainen käsitys, että taidetta tehdään kos he sallivat sen, niin se on ikävä kyllä virheellinen käsitys! Ei se taiteen tekeminen lopu siihen, onko sitä rahaa vai ei! Toinen ei mahdollista toista; korkeintaan taide mahdollistaa apurahat. (K. Modig)
No tällaiset rahaa käsittelevät performanssit ovat tuttua kauraa jo aikojen takaa, joten ei siinä mitään uutta ole, mutta hupaisaa on "meikäläisten skitsofreeninen ja pyhä" suhtautuminen tuohon talouden vaihtovälineeseen. En asiaan sen enemmän ota kantaa. Alkuperäinen artikkeli löytyy täältä, joten lukekaa se sieltä. Sen vain sanon, että allekirjoittanut pitää performanssin ideasta ja toteutuksestakin tässä tapauksessa.
Lisäksi Tampere sai taas jälleen oman "taideskandaalinsa" myös tänään. Tampereen Tullintorilla avattiin kauppakeskuksessa 30 paikallisen taiteilijan yhteisnäyttely suljettiin parin tunnin päästä sen avaamisesta. No nyttemmin näyttely on avattu uudelleen ja suurinta kohua herättänyt teos on poistettu kokonaan näyttelystä. Kauppiaiden mielestä poistettu teos meni liian pitkälle, koska kritiikki kohdistui heidän mukaansa suoraan Tullintorin yrittäjiä vastaan nimeltä mainiten. En ota tässä nyt itse poistettuun työhön tai koko näyttelyyn mitään moraalista kantaa, koska sanon heti etten sitä ( vielä) ole edes nähnyt, mutta mikäli tuollainen suora osoittelu on totta, on silloin ko. teos yhtä naurettava kuin erään päästänsä huteran suomalaisen elokuvantekijän stoorit omasta elämästään. Myönnän kyllä että tämä tarjoaa herkullisen alustan sekä taiteen vapautta ja koskemattomuutta puolustelevillle herkkiksille, että myöskin nykytaidetta epäilevästi ja karsastavasti katseleville tiukkiksille. Ammattiloukkaantujia yhtä kaikki!
No hah! Sanomani vain piti siis, että tuollaiset temput taiteilijoilta ovat mielestäni helppoja ja läpinäkyviä "mainetemppuja" noin ylipäätään. Taiteen voi kriittisyydessäänkin esittää aina sen verran älykkäästi, että potentiaalinen kohde ei edes huomaa mikä iski, ja silloin kun se huomataan on jo kohteen kantilta aivan liian myöhäistä.Tällainen "älykäs agitaatio" (mikäli sellaista joku ajattelee harrastavansa!) meidän taidekentältämme tuntuu päsääntöisesti ja muutamia poikkeuksia lukuunottamatta loistavan poissaolollaan, ikävä kyllä. Aineksia ideoissa varmasti olisi, mutta ne tuntuvat häviävän tekijöidensä pohjattomaan maineenkalasteluun sekä pienten piirien tunnustuksen ja hyväksynnän kerjäämiseen.
Kuka hyvänsä suuttuu, jos kimppuun käydään joko henkisesti tai sitten fyysisesti. Nyt kauppiaat. Että sensuuria siinä taas sitten harrastivat viattoman artistin kustannuksella. Voi vihta! Taiteilijoille sanon vain, että mikäli kerjää verta nenästään ei voi parkua mikäli saa mitä tilaa.
No aina voi tehdä toki parempaa ja terävämpää. Ja mikäli haluaa sanomansa perille on yleensä ylitettävä vastaanottajansa kulttuurisen tajunnan horisontti. Rankasti sanottu ja elitismismistä tietysti neroparkaa taas syytetään, mutta helvetti vieköön ei se täkäläinen "tajunnataso" niin korkea ole, ettei se olisi hyvinkin helposti ylitettävissä. Lukekaa vaikka ko. uutisten kommentteja puolesta ja vastaan! (puoliksi tosissani, puoliksi huumorilla - mutta kumpi on kumpikin puoli?) Myöhemmin voi toki paljastaa mistä sitten oli kysymys, mutta nykyään medioille ilmoitetaan jo siinä vaiheessa kun teos on vasta tekeillä tai suunnittelu asteella. Onhan siinä se hyvä puoli että teosta ei tarvitse edes tehdä ja "maine" senkuin kasvaa!
Turkuaisen Titanik-gallerian toiminnanjohtaja, taiteilija Kimmo Modig heitti rahaa käsittelevän performanssin Uudenkaupungin Pakkahuoneella, jonka aikana hän jakoi ämpärillisen rahaa henkilökohtaisina taideavustuksina performanssin ohikulkijoille. Modig siis toi rahaämpärin ihmisten eteen ja sanoi, että ota siitä apurahaa? Vaihtoehtona oli rahojen mereen heittäminen, jos rahat eivät löytäisi ottajaansa. Suomessa ylipäänsä ja myös taiteen alalla raha on sen verran suuri tabu, että ilman suurempia epäilyjä performanssin yleisö oli pahasti hämillään. Vahinko vain, että se ämpärikin sitten painui meren pohjaan.
– Kyllä ihmisellä on tarve hahmottaa asioita muutenkin kuin vain rationaalisesti ja puheen kautta, ei se tule katoamaan mihinkään. Jos virkamiehillä on sellainen käsitys, että taidetta tehdään kos he sallivat sen, niin se on ikävä kyllä virheellinen käsitys! Ei se taiteen tekeminen lopu siihen, onko sitä rahaa vai ei! Toinen ei mahdollista toista; korkeintaan taide mahdollistaa apurahat. (K. Modig)
No tällaiset rahaa käsittelevät performanssit ovat tuttua kauraa jo aikojen takaa, joten ei siinä mitään uutta ole, mutta hupaisaa on "meikäläisten skitsofreeninen ja pyhä" suhtautuminen tuohon talouden vaihtovälineeseen. En asiaan sen enemmän ota kantaa. Alkuperäinen artikkeli löytyy täältä, joten lukekaa se sieltä. Sen vain sanon, että allekirjoittanut pitää performanssin ideasta ja toteutuksestakin tässä tapauksessa.
Lisäksi Tampere sai taas jälleen oman "taideskandaalinsa" myös tänään. Tampereen Tullintorilla avattiin kauppakeskuksessa 30 paikallisen taiteilijan yhteisnäyttely suljettiin parin tunnin päästä sen avaamisesta. No nyttemmin näyttely on avattu uudelleen ja suurinta kohua herättänyt teos on poistettu kokonaan näyttelystä. Kauppiaiden mielestä poistettu teos meni liian pitkälle, koska kritiikki kohdistui heidän mukaansa suoraan Tullintorin yrittäjiä vastaan nimeltä mainiten. En ota tässä nyt itse poistettuun työhön tai koko näyttelyyn mitään moraalista kantaa, koska sanon heti etten sitä ( vielä) ole edes nähnyt, mutta mikäli tuollainen suora osoittelu on totta, on silloin ko. teos yhtä naurettava kuin erään päästänsä huteran suomalaisen elokuvantekijän stoorit omasta elämästään. Myönnän kyllä että tämä tarjoaa herkullisen alustan sekä taiteen vapautta ja koskemattomuutta puolustelevillle herkkiksille, että myöskin nykytaidetta epäilevästi ja karsastavasti katseleville tiukkiksille. Ammattiloukkaantujia yhtä kaikki!
No hah! Sanomani vain piti siis, että tuollaiset temput taiteilijoilta ovat mielestäni helppoja ja läpinäkyviä "mainetemppuja" noin ylipäätään. Taiteen voi kriittisyydessäänkin esittää aina sen verran älykkäästi, että potentiaalinen kohde ei edes huomaa mikä iski, ja silloin kun se huomataan on jo kohteen kantilta aivan liian myöhäistä.Tällainen "älykäs agitaatio" (mikäli sellaista joku ajattelee harrastavansa!) meidän taidekentältämme tuntuu päsääntöisesti ja muutamia poikkeuksia lukuunottamatta loistavan poissaolollaan, ikävä kyllä. Aineksia ideoissa varmasti olisi, mutta ne tuntuvat häviävän tekijöidensä pohjattomaan maineenkalasteluun sekä pienten piirien tunnustuksen ja hyväksynnän kerjäämiseen.
Kuka hyvänsä suuttuu, jos kimppuun käydään joko henkisesti tai sitten fyysisesti. Nyt kauppiaat. Että sensuuria siinä taas sitten harrastivat viattoman artistin kustannuksella. Voi vihta! Taiteilijoille sanon vain, että mikäli kerjää verta nenästään ei voi parkua mikäli saa mitä tilaa.
No aina voi tehdä toki parempaa ja terävämpää. Ja mikäli haluaa sanomansa perille on yleensä ylitettävä vastaanottajansa kulttuurisen tajunnan horisontti. Rankasti sanottu ja elitismismistä tietysti neroparkaa taas syytetään, mutta helvetti vieköön ei se täkäläinen "tajunnataso" niin korkea ole, ettei se olisi hyvinkin helposti ylitettävissä. Lukekaa vaikka ko. uutisten kommentteja puolesta ja vastaan! (puoliksi tosissani, puoliksi huumorilla - mutta kumpi on kumpikin puoli?) Myöhemmin voi toki paljastaa mistä sitten oli kysymys, mutta nykyään medioille ilmoitetaan jo siinä vaiheessa kun teos on vasta tekeillä tai suunnittelu asteella. Onhan siinä se hyvä puoli että teosta ei tarvitse edes tehdä ja "maine" senkuin kasvaa!
25. syyskuuta 2011
22. syyskuuta 2011
Taiteesta ja elämästä a´la OW
Oscar Wilde oli irlantilainen dandy ja kirjailija, jonka siteerauksista on tullut eräänsorttista kansanhuvia.
Seuraavassa joitakin Wilden toteamuksia taiteesta ja elämästä
Ominaista Wilden sanonnoille tuntuu olevan se, että ne tuntuvat istuvan oikeastaan asiaan kuin asiaan, vaikka viitaisivatkin sen viereen. Kenties juuri tämä seikka tekeekin Wildestä jatkuvasti tuoreen ja ajanhermolla olevan.
Suhtautuminen sitaatteihin on yleensä ihmisten keskuudessa kaksijakoista. Toiset inhoavat sydämensä pohjasta moisia "henkisen einesravinnon" ilmauksia ja toiset löytävät niistä jotain yleispätevää ja parhaimmillaan ajatonta. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään, ja Wilde onkin tarjonnut allekirjoittaneelle suurta hupia aikojen saatossa.
Suhtautuminen sitaatteihin on yleensä ihmisten keskuudessa kaksijakoista. Toiset inhoavat sydämensä pohjasta moisia "henkisen einesravinnon" ilmauksia ja toiset löytävät niistä jotain yleispätevää ja parhaimmillaan ajatonta. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään, ja Wilde onkin tarjonnut allekirjoittaneelle suurta hupia aikojen saatossa.
Seuraavassa joitakin Wilden toteamuksia taiteesta ja elämästä
- Taideteos ei ikinä laita esille näkemyksiä. Näkemykset kuuluvat ihmisille jotka eivät ole taiteilijoita.
- Taide on ainoa vakava asia maailmassa. Ja taiteilija on ainoa henkilö, joka ei ole koskaan vakavissaan.
- Taiteilijan täytyy opettaa kriitikkoa.
- Taidetta ei voi opettaa yliopistoissa. Taiteilijan muovaa se mitä ihminen katsoo, ei se mitä hän kuuntelee.
- Täydellisintä taidetta on se mikä kuvastaa ihmistä hänen äärettömässä moninaisuudessaan.
- Useimmat ihmiset ovat toisia ihmisiä. Heidän ajatuksensa ovat jonkun toisen mielipiteitä, heidän elämänsä jäljittelyä, heidän intohimonsa sitaatti.
- Unelmoija on sellainen joka voi löytää tiensä vain kuutamon tienoilla ja rangaistukseksi hän näkee aamunkoiton ennen kuin muu maailma näkee.
- Vain suuret tyylin mestarit voivat ikinä onnistua olemaan tuntemattomia.
- Vain mielikuvitukseton keksii. Todellinen taiteilija tunnetaan siitä mitä hän varastaa.
- Vain huutokauppias voi yhtäläisesti ja tasapuolisesti ihailla kaikkia taiteen suuntia.
- Todellinen elämäsi on niin usein sellaista jossa et ole mukana.
- Tavalliset rikkaudet voidaan varastaa, oikeita rikkauksia ei voida. Sielussasi on äärettömän tärkeitä asioita joita ei voida ottaa sinulta pois.
- Tanssisalongissa näin ainoan järkevän taidekritisismin muodon. Pianon päällä oli lappu jossa luki: älä ammu pianistia, hän tekee parhaansa.
- Ovatko Hamletin selittäjät todella hulluja vai teeskentelevätkö he vain?
- Olen niin älykäs etten joskus en ymmärrä sanaakaan siitä mitä sanon.
- Näytelmä oli yliveto mutta yleisö oli fiasko.
- Nero oppii luonteestaan, omasta luonteestaan. Lahjakkuus oppii taiteesta.
- Mauttomuus on se miten muut käyttäytyvät ja valheet ovat muiden totuuksia.
- Kun on 46-vuotias täytyy olla varmaankin saituri; aikaa on vain välttämättömille asioille.
- Kuka minä olen peukaloimaan mestariteosta?
- Kaikki taide on moraalitonta.
- Kaikkihan me olemme katuojassa mutta jotkut meistä katsovat tähtiin.
- Huono taide on paljon huonompi vaihtoehto kuin ei taidetta lainkaan.
- Ei ole mitään aihetta näyttää eloisuuttaan maailmalle. Maailma ei ymmärrä asioita.
- Taide peilaa todellisuudessa yleisöään, ei elämää. Risteävät mielipiteet teoksesta osoittavat, että se on uusi, mutkikas ja merkittävä. Arvostelijoiden riidellessä taiteilija on sovussa itsensä kanssa. Voimme antaa anteeksi jollekulle, joka on tehnyt jotakin hyödyllistä, kunhan hän ei ihastele tekojaan. Ainoa puolustus hyödyttömän asian tekemiselle on tekijän sitä kohtaan osoittama suunnaton ihailu.
- Kaikki taide on samalla sekä pinnallista että symbolista. Ne, jotka menevät pinnan alle, menevät sinne omalla vastuullaan. Ne, jotka tutkivat symboleja, tekevät sen omalla vastuullaan.
- Taiteilija ei halua todistaa mitään. Todetkin asiat voi todistaa. Taiteilijalla ei ole eettistä sympatiaa. Taiteilijan eettinen sympatia on tyylin anteeksiantamatonta teennäisyyttä. Taiteilija ei koskaan ole sairaalloinen. Taiteilija voi ilmaista kaiken.
19. syyskuuta 2011
Työhuoneella 19.9.2011
Tänään oli jälleen kovasti ahkera toimintapäivä työhuoneella, jossa odottikin 6 puolivalmistetta ( Lue: keskeneräinen maalaus tai muu teos), ja kaikki häkitettyjä tyyliin "Kuutioitu elämä" ja "Eläimellinen vetovoima". Fiilis tekemiseen oli hyvä ja pensseli tuntui pääsääntöisesti luistavan, tuntematonta elokuvantekijää mukaillen.
Tällä erää näytin löytävän myös sisäisen kriitikkoni, koska ennen poistumista tarjosin eräälle teoksista mattoveistä! Ja näin sinne jäi enää 5 puolivalmistetta, mutta sitäkin parempia. Voin luvata.
Kaiken kaikkiaan nyt tunnelma tekemisissäni on kaikenkaikkiaan erittäin vapautunut, koska taustalla ja takaraivon hämärissä onkaloissa ei huhuile yhtään sovittua ja tulevaisuudessa päällepainavaa näyttelyä. En sitten tiedä, mutta tuollainenkin tilanne näyttää joskus olevan luomisen kannalta erittäin vapauttavaa. Yleensä olen kyllä sitä mielenpuolta, jotta tietyt dead-linet ovat hyvät olemassa työn rytmittämisen kannalta, mutta kyllä tämä vapauskin juuri nyt käy. Olennaista on painua kämpille ja tehdä tarvittavat työt.
Näin tällä erää.
Tällä erää näytin löytävän myös sisäisen kriitikkoni, koska ennen poistumista tarjosin eräälle teoksista mattoveistä! Ja näin sinne jäi enää 5 puolivalmistetta, mutta sitäkin parempia. Voin luvata.
Kaiken kaikkiaan nyt tunnelma tekemisissäni on kaikenkaikkiaan erittäin vapautunut, koska taustalla ja takaraivon hämärissä onkaloissa ei huhuile yhtään sovittua ja tulevaisuudessa päällepainavaa näyttelyä. En sitten tiedä, mutta tuollainenkin tilanne näyttää joskus olevan luomisen kannalta erittäin vapauttavaa. Yleensä olen kyllä sitä mielenpuolta, jotta tietyt dead-linet ovat hyvät olemassa työn rytmittämisen kannalta, mutta kyllä tämä vapauskin juuri nyt käy. Olennaista on painua kämpille ja tehdä tarvittavat työt.
Näin tällä erää.
17. syyskuuta 2011
Taidejorinaa - Erikoisihmisiä erikoisalalla.
Luin jostain artikkelin, jossa kerrottiin, että kansainvälistynyt taidemaailma lennättää muutamia huippujaan näyttelyistä ja biennaaleista toiseen, mutta suurin osa taiteiliojoista ja itse taiteesta on aivan jossain muualla.. Nykypäivän instituutionalinen kuvataide siis pyörii paljon muutaman "tähden" ja heidän ympärilleen viritetyn tähtikultin ympärillä muutamissa maailman ykkösnäyttelyissä. Mitä sitten lienevätkään ne?
Samaan aikaan taide on muuttunut eräiden lausumien mukaan ainoastaan puhtaaksi bisneksen ja taloudellisen arvon välineeksi. No varmasti sellaisiakin toki löytyy, eihän siinä mitään, mutta voidaanko muutamien "rock-tähtien" johdosta lintata koko laaja taiteen käsite tuon toteamuksen alle. Mielestäni ei voi. Toiset taasen kaipaavat kuvataiteilta selkeämpää yhteiskuntakriittisyyttä. Erityisesti juuri tietynlaista ja oikeaan kohteeseen suuntautuvaa kriittisyyttä. Suhteellisen yksioikoinen ajatuskuvio mielestäni tuokin, taiteeseen mahtuu kaikensorttiset näkemykset varsin suvereenisti. Tuollaisten kriitikkojen mukaan kuvataiteetkin ovat myyneet itsensä ja alkaneet mielistellä suurta yleisöä viihteellistämällä koko taiteen käsitteen. Osittain totta kyllä siis tuokin, mutta eikö molempien puolien tietynlainen totuusarvo kaikessa "jakomielisyydessään" tee juuri taiteesta käsitteenä sitä mitä se on. Taide - ota siitä sitten selvää! :-)
Sitäpaitsi, jos taide on ammatti siinä missä mikä tahansa muukin ammatti, miksi sillä ei saisi sitten saada elantoansa tai palkkaansa, mutta nämä nyt taitavatkin olla sitten niitä mystisperäisiä henkimaailman asioita, joista lopultakaan ei minkäälaista järkevää tolkkua saa. Ainoa asia mitä minä nk. taidemaailmasta tiedän, on se että se on pohjimmiltaan äärimmäisen tekopyhä ja kaksinaismoralistinen. Itse taidehan käsitteenä sisältää itseensä mitä vain ja kaiken siltä väliltä
"Ei ole epäilystäkään siitä että nerous säilyy kauneutta pitemmin. Se selittää sen miksi me näemme niin suurta vaivaa sivistääksemme itseämme. Elämän villissä kamppailussa haluamme omata jotain mikä kestää, joten täytämme mielemme roskalla ja faktoilla sillä typerällä toivolla säilyttää paikkamme. Läpikotaisin asioihin perehtynyt ihminen - se on nykyaikainen ihanne. Sen ihmisen mieli on kamala asia. Se on kuin koristetavarakauppa, täynnä hirviöitä ja pölyä, ja kaikki hinnoitettu yli oikean arvonsa". (Oscar Wilde)
Itse tuumailen, että jos kerran taide on myynyt itsensä eniten tarjoaville ja alkanut mielistellä suurta yleisöä (?) niin viattomasti kysyn museotyöntekijän reunahuomautuksena, että missä se sitten oikein luuraa? Suuri yleisö meinaan? Ei sitä niin hirveaän usein gallerioissa ja museoissa näy. Ja se "eliitti" sitten, jolle näitä taidetapahtumia myös järjestetään, on valmis panemaan kaiken lihoiksi heti ensimmäisen kireän paikan tullen. Useasti lisäksi pelkkä huhupuhe ankeista ajoista riittää! Se siitäkin alan arvostuksesta. Juhlapuheissa on mukavaa olla kulturelli ja kulmantakana kirjoittaa nimi kulttuuriamme koskevaan säästö tai lakkautuslistalle.
Samaan aikaan taide on muuttunut eräiden lausumien mukaan ainoastaan puhtaaksi bisneksen ja taloudellisen arvon välineeksi. No varmasti sellaisiakin toki löytyy, eihän siinä mitään, mutta voidaanko muutamien "rock-tähtien" johdosta lintata koko laaja taiteen käsite tuon toteamuksen alle. Mielestäni ei voi. Toiset taasen kaipaavat kuvataiteilta selkeämpää yhteiskuntakriittisyyttä. Erityisesti juuri tietynlaista ja oikeaan kohteeseen suuntautuvaa kriittisyyttä. Suhteellisen yksioikoinen ajatuskuvio mielestäni tuokin, taiteeseen mahtuu kaikensorttiset näkemykset varsin suvereenisti. Tuollaisten kriitikkojen mukaan kuvataiteetkin ovat myyneet itsensä ja alkaneet mielistellä suurta yleisöä viihteellistämällä koko taiteen käsitteen. Osittain totta kyllä siis tuokin, mutta eikö molempien puolien tietynlainen totuusarvo kaikessa "jakomielisyydessään" tee juuri taiteesta käsitteenä sitä mitä se on. Taide - ota siitä sitten selvää! :-)
Sitäpaitsi, jos taide on ammatti siinä missä mikä tahansa muukin ammatti, miksi sillä ei saisi sitten saada elantoansa tai palkkaansa, mutta nämä nyt taitavatkin olla sitten niitä mystisperäisiä henkimaailman asioita, joista lopultakaan ei minkäälaista järkevää tolkkua saa. Ainoa asia mitä minä nk. taidemaailmasta tiedän, on se että se on pohjimmiltaan äärimmäisen tekopyhä ja kaksinaismoralistinen. Itse taidehan käsitteenä sisältää itseensä mitä vain ja kaiken siltä väliltä
"Ei ole epäilystäkään siitä että nerous säilyy kauneutta pitemmin. Se selittää sen miksi me näemme niin suurta vaivaa sivistääksemme itseämme. Elämän villissä kamppailussa haluamme omata jotain mikä kestää, joten täytämme mielemme roskalla ja faktoilla sillä typerällä toivolla säilyttää paikkamme. Läpikotaisin asioihin perehtynyt ihminen - se on nykyaikainen ihanne. Sen ihmisen mieli on kamala asia. Se on kuin koristetavarakauppa, täynnä hirviöitä ja pölyä, ja kaikki hinnoitettu yli oikean arvonsa". (Oscar Wilde)
Itse tuumailen, että jos kerran taide on myynyt itsensä eniten tarjoaville ja alkanut mielistellä suurta yleisöä (?) niin viattomasti kysyn museotyöntekijän reunahuomautuksena, että missä se sitten oikein luuraa? Suuri yleisö meinaan? Ei sitä niin hirveaän usein gallerioissa ja museoissa näy. Ja se "eliitti" sitten, jolle näitä taidetapahtumia myös järjestetään, on valmis panemaan kaiken lihoiksi heti ensimmäisen kireän paikan tullen. Useasti lisäksi pelkkä huhupuhe ankeista ajoista riittää! Se siitäkin alan arvostuksesta. Juhlapuheissa on mukavaa olla kulturelli ja kulmantakana kirjoittaa nimi kulttuuriamme koskevaan säästö tai lakkautuslistalle.
15. syyskuuta 2011
Mistä tulemme, minne menemme, keitä olemme?
Aina välillä sitä kuulee toreilla ja turuilla väitteen että taiteilijaväestö olisi hieman pösilöä. No miten lienee? Porukkaa on aika moneen junaan, ja toiset ovat jääneet asemalle. Tänään tapasin kuitenkin aika liki ko. määreen täyttävän tyypin. Juttu oli kuin suoraan absurdin teatterin helmistä tai Daniil Harmsin tuotannosta. Alla siis tämänpäiväinen keskustelu tyylillisesti hieman muokattuna. Jotenkin näin se kuitenkin meni.
- Hyvää päivää. Minulla olisi sellainen taidetapaaminen taideihmisen kanssa.
- Jaahas, kenestäköhän mahtaa olla kysymys. Meiltä löytyy heitä useampia.
- En valitettavasti muista, mutta kello yhdeltätoista olisi aika.
- Vai niin. Olkaa hyvä ja käykää peremmälle, etsivä löytää.
- Voisitteko ilmoittaa, että olen saapunut.
- Kyllä vain, kunhan tietäisin kenelle.
- En nyt valitettavasti muista. Olen taiteilija Tötterström. ( Nimi muutettu viattomien suojelemiseksi :-)
- Hyvä on. Minä ilmoitan. Viereinen ovi ja siitä sisään kiitos. Kyselkää sieltä sitten lisää.
- Kiitos näkemiin.
- Näkemiin kiitos.
Huokaus! No palveluammatti on aina palveluammatti! Toivottavasti löysi etsimänsä taideihmisen.
- Hyvää päivää. Minulla olisi sellainen taidetapaaminen taideihmisen kanssa.
- Jaahas, kenestäköhän mahtaa olla kysymys. Meiltä löytyy heitä useampia.
- En valitettavasti muista, mutta kello yhdeltätoista olisi aika.
- Vai niin. Olkaa hyvä ja käykää peremmälle, etsivä löytää.
- Voisitteko ilmoittaa, että olen saapunut.
- Kyllä vain, kunhan tietäisin kenelle.
- En nyt valitettavasti muista. Olen taiteilija Tötterström. ( Nimi muutettu viattomien suojelemiseksi :-)
- Hyvä on. Minä ilmoitan. Viereinen ovi ja siitä sisään kiitos. Kyselkää sieltä sitten lisää.
- Kiitos näkemiin.
- Näkemiin kiitos.
Huokaus! No palveluammatti on aina palveluammatti! Toivottavasti löysi etsimänsä taideihmisen.
13. syyskuuta 2011
Voimaa taiteesta!
Äkillinen nettihaku sanaparille "voimaa taiteesta" tuotti noin 367 000 tulosta. Kysymys herääkin, että miksi minä aina toisinaan tunnen itseni niin voimattomaksi ja riittämättömäksi sen edessä ja kanssa. Taiteen siis?
Ehkä kyse on yksinkertaisesti siitä, että taiteen ja inspiraation muusat, mikäli sellaisista nyt voi tänäpäivänä edes puhua, ovat niin kovasti (miltei kaiken) vaativia. Jos siitä voimaa saa, pitää siihen myös panostaa. Taiteen nauttimis- ja vastaanottokokemusten voimaa tuottavista elementeistä en sinänsä uskalla sanoa mitään yleistä. Pedakogien hommaa se, mutta epäilisin sen vaihtelevan kuten minkä tahansa muunkin asian.
Jälkikirjoitus: Vaikka kuinka olisi päivätyössään tylsyyden syövereissä ja kyllästymisen ääripisteessä, taide voi todellakin voimauttaa. Tänään kello 17 jälkeen painuin työhuoneelleni tarkoituksenani vetää vain muutama pensselinveto puolivalmiille kankaille, mutta teinkin useampaa teosta samanaikaisesti ja kun tunnin päästä poistuin kohti kotiani olin uskomattoman latautunut ja täynnä energiaa. Jälleen kerran tiedän, että näiden hetkien vuoksi elän!
Jälkikirjoitus: Vaikka kuinka olisi päivätyössään tylsyyden syövereissä ja kyllästymisen ääripisteessä, taide voi todellakin voimauttaa. Tänään kello 17 jälkeen painuin työhuoneelleni tarkoituksenani vetää vain muutama pensselinveto puolivalmiille kankaille, mutta teinkin useampaa teosta samanaikaisesti ja kun tunnin päästä poistuin kohti kotiani olin uskomattoman latautunut ja täynnä energiaa. Jälleen kerran tiedän, että näiden hetkien vuoksi elän!
11. syyskuuta 2011
10. syyskuuta 2011
Syyskuun maalaus
 |
| Eläimellinen vetovoima | Animal Magnetism Öljy kankaalle 2011 | Oil on Canvas 2011 Koko 60 x 60 cm | Size 60 x 60 cm |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)