Hae tästä blogista

22. syyskuuta 2011

Taiteesta ja elämästä a´la OW

Oscar Wilde oli irlantilainen dandy ja kirjailija, jonka siteerauksista on tullut eräänsorttista kansanhuvia.
Ominaista Wilden sanonnoille tuntuu olevan se, että ne tuntuvat istuvan oikeastaan asiaan kuin asiaan, vaikka viitaisivatkin sen viereen. Kenties juuri tämä seikka tekeekin Wildestä jatkuvasti tuoreen ja ajanhermolla olevan.

Suhtautuminen sitaatteihin on yleensä ihmisten keskuudessa kaksijakoista. Toiset inhoavat sydämensä pohjasta moisia "henkisen einesravinnon" ilmauksia ja toiset löytävät niistä jotain yleispätevää ja parhaimmillaan ajatonta. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään, ja Wilde onkin tarjonnut allekirjoittaneelle suurta hupia aikojen saatossa.

Seuraavassa joitakin Wilden toteamuksia taiteesta ja elämästä
  • Taideteos ei ikinä laita esille näkemyksiä. Näkemykset kuuluvat ihmisille jotka eivät ole taiteilijoita.
  • Taide on ainoa vakava asia maailmassa. Ja taiteilija on ainoa henkilö, joka ei ole koskaan vakavissaan.
  • Taiteilijan täytyy opettaa kriitikkoa.
  • Taidetta ei voi opettaa yliopistoissa. Taiteilijan muovaa se mitä ihminen katsoo, ei se mitä hän kuuntelee.
  • Täydellisintä taidetta on se mikä kuvastaa ihmistä hänen äärettömässä moninaisuudessaan.
  • Useimmat ihmiset ovat toisia ihmisiä. Heidän ajatuksensa ovat jonkun toisen mielipiteitä, heidän elämänsä jäljittelyä, heidän intohimonsa sitaatti.
  • Unelmoija on sellainen joka voi löytää tiensä vain kuutamon tienoilla ja rangaistukseksi hän näkee aamunkoiton ennen kuin muu maailma näkee.
  • Vain suuret tyylin mestarit voivat ikinä onnistua olemaan tuntemattomia.
  • Vain mielikuvitukseton keksii. Todellinen taiteilija tunnetaan siitä mitä hän varastaa.
  • Vain huutokauppias voi yhtäläisesti ja tasapuolisesti ihailla kaikkia taiteen suuntia.
  • Todellinen elämäsi on niin usein sellaista jossa et ole mukana.
  • Tavalliset rikkaudet voidaan varastaa, oikeita rikkauksia ei voida. Sielussasi on äärettömän tärkeitä asioita joita ei voida ottaa sinulta pois.
  • Tanssisalongissa näin ainoan järkevän taidekritisismin muodon. Pianon päällä oli lappu jossa luki: älä ammu pianistia, hän tekee parhaansa.
  • Ovatko Hamletin selittäjät todella hulluja vai teeskentelevätkö he vain?
  • Olen niin älykäs etten joskus en ymmärrä sanaakaan siitä mitä sanon.
  • Näytelmä oli yliveto mutta yleisö oli fiasko.
  • Nero oppii luonteestaan, omasta luonteestaan. Lahjakkuus oppii taiteesta.
  • Mauttomuus on se miten muut käyttäytyvät ja valheet ovat muiden totuuksia.
  • Kun on 46-vuotias täytyy olla varmaankin saituri; aikaa on vain välttämättömille asioille.
  • Kuka minä olen peukaloimaan mestariteosta?
  • Kaikki taide on moraalitonta.
  • Kaikkihan me olemme katuojassa mutta jotkut meistä katsovat tähtiin.
  • Huono taide on paljon huonompi vaihtoehto kuin ei taidetta lainkaan.
  • Ei ole mitään aihetta näyttää eloisuuttaan maailmalle. Maailma ei ymmärrä asioita.
  • Taide peilaa todellisuudessa yleisöään, ei elämää. Risteävät mielipiteet teoksesta osoittavat, että se on uusi, mutkikas ja merkittävä. Arvostelijoiden riidellessä taiteilija on sovussa itsensä kanssa. Voimme antaa anteeksi jollekulle, joka on tehnyt jotakin hyödyllistä, kunhan hän ei ihastele tekojaan. Ainoa puolustus hyödyttömän asian tekemiselle on tekijän sitä kohtaan osoittama suunnaton ihailu.
  • Kaikki taide on samalla sekä pinnallista että symbolista. Ne, jotka menevät pinnan alle, menevät sinne omalla vastuullaan. Ne, jotka tutkivat symboleja, tekevät sen omalla vastuullaan.
  • Taiteilija ei halua todistaa mitään. Todetkin asiat voi todistaa. Taiteilijalla ei ole eettistä sympatiaa. Taiteilijan eettinen sympatia on tyylin anteeksiantamatonta teennäisyyttä. Taiteilija ei koskaan ole sairaalloinen. Taiteilija voi ilmaista kaiken.
















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti