Aina välillä sitä kuulee toreilla ja turuilla väitteen että taiteilijaväestö olisi hieman pösilöä. No miten lienee? Porukkaa on aika moneen junaan, ja toiset ovat jääneet asemalle. Tänään tapasin kuitenkin aika liki ko. määreen täyttävän tyypin. Juttu oli kuin suoraan absurdin teatterin helmistä tai Daniil Harmsin tuotannosta. Alla siis tämänpäiväinen keskustelu tyylillisesti hieman muokattuna. Jotenkin näin se kuitenkin meni.
- Hyvää päivää. Minulla olisi sellainen taidetapaaminen taideihmisen kanssa.
- Jaahas, kenestäköhän mahtaa olla kysymys. Meiltä löytyy heitä useampia.
- En valitettavasti muista, mutta kello yhdeltätoista olisi aika.
- Vai niin. Olkaa hyvä ja käykää peremmälle, etsivä löytää.
- Voisitteko ilmoittaa, että olen saapunut.
- Kyllä vain, kunhan tietäisin kenelle.
- En nyt valitettavasti muista. Olen taiteilija Tötterström. ( Nimi muutettu viattomien suojelemiseksi :-)
- Hyvä on. Minä ilmoitan. Viereinen ovi ja siitä sisään kiitos. Kyselkää sieltä sitten lisää.
- Kiitos näkemiin.
- Näkemiin kiitos.
Huokaus! No palveluammatti on aina palveluammatti! Toivottavasti löysi etsimänsä taideihmisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti