Luin jostain artikkelin, jossa kerrottiin, että kansainvälistynyt taidemaailma lennättää muutamia huippujaan näyttelyistä ja biennaaleista toiseen, mutta suurin osa taiteiliojoista ja itse taiteesta on aivan jossain muualla.. Nykypäivän instituutionalinen kuvataide siis pyörii paljon muutaman "tähden" ja heidän ympärilleen viritetyn tähtikultin ympärillä muutamissa maailman ykkösnäyttelyissä. Mitä sitten lienevätkään ne?
Samaan aikaan taide on muuttunut eräiden lausumien mukaan ainoastaan puhtaaksi bisneksen ja taloudellisen arvon välineeksi. No varmasti sellaisiakin toki löytyy, eihän siinä mitään, mutta voidaanko muutamien "rock-tähtien" johdosta lintata koko laaja taiteen käsite tuon toteamuksen alle. Mielestäni ei voi. Toiset taasen kaipaavat kuvataiteilta selkeämpää yhteiskuntakriittisyyttä. Erityisesti juuri tietynlaista ja oikeaan kohteeseen suuntautuvaa kriittisyyttä. Suhteellisen yksioikoinen ajatuskuvio mielestäni tuokin, taiteeseen mahtuu kaikensorttiset näkemykset varsin suvereenisti. Tuollaisten kriitikkojen mukaan kuvataiteetkin ovat myyneet itsensä ja alkaneet mielistellä suurta yleisöä viihteellistämällä koko taiteen käsitteen. Osittain totta kyllä siis tuokin, mutta eikö molempien puolien tietynlainen totuusarvo kaikessa "jakomielisyydessään" tee juuri taiteesta käsitteenä sitä mitä se on. Taide - ota siitä sitten selvää! :-)
Sitäpaitsi, jos taide on ammatti siinä missä mikä tahansa muukin ammatti, miksi sillä ei saisi sitten saada elantoansa tai palkkaansa, mutta nämä nyt taitavatkin olla sitten niitä mystisperäisiä henkimaailman asioita, joista lopultakaan ei minkäälaista järkevää tolkkua saa. Ainoa asia mitä minä nk. taidemaailmasta tiedän, on se että se on pohjimmiltaan äärimmäisen tekopyhä ja kaksinaismoralistinen. Itse taidehan käsitteenä sisältää itseensä mitä vain ja kaiken siltä väliltä
"Ei ole epäilystäkään siitä että nerous säilyy kauneutta pitemmin. Se selittää sen miksi me näemme niin suurta vaivaa sivistääksemme itseämme. Elämän villissä kamppailussa haluamme omata jotain mikä kestää, joten täytämme mielemme roskalla ja faktoilla sillä typerällä toivolla säilyttää paikkamme. Läpikotaisin asioihin perehtynyt ihminen - se on nykyaikainen ihanne. Sen ihmisen mieli on kamala asia. Se on kuin koristetavarakauppa, täynnä hirviöitä ja pölyä, ja kaikki hinnoitettu yli oikean arvonsa". (Oscar Wilde)
Itse tuumailen, että jos kerran taide on myynyt itsensä eniten tarjoaville ja alkanut mielistellä suurta yleisöä (?) niin viattomasti kysyn museotyöntekijän reunahuomautuksena, että missä se sitten oikein luuraa? Suuri yleisö meinaan? Ei sitä niin hirveaän usein gallerioissa ja museoissa näy. Ja se "eliitti" sitten, jolle näitä taidetapahtumia myös järjestetään, on valmis panemaan kaiken lihoiksi heti ensimmäisen kireän paikan tullen. Useasti lisäksi pelkkä huhupuhe ankeista ajoista riittää! Se siitäkin alan arvostuksesta. Juhlapuheissa on mukavaa olla kulturelli ja kulmantakana kirjoittaa nimi kulttuuriamme koskevaan säästö tai lakkautuslistalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti