Työhuoneella 3.3.2011

Paras tapa selvitä näyttelyntekemistä seuraavasta alakulosta, ainakin minulle henkilökohtaisesti,  on ruveta mahdollisimman pikaisesti jälleen työntouhuun. Tällä hetkellä se oli suhteellisen helppoa, koska seuraavan nättelyn tekeminen painaa jo lähihorisontissa. Motivaatiossa siis löytyy! Kunhan galleria Tiedon näyttely päättyy niin seuraavana päivänä onkin suunta kohden Nokian taidetaloa, jonne pitäisi jälleen kerran vanhalla kunnon "sissimeiningillä" kasata sekä näyttely että pitää samantien myös avajaiset.

Tuolla toimintatavalla on oikeasti puolensa. Se pakottaa tiivistämään pystytystä ja jättää sen hedelmättömän teosten kanniskelun huoneesta toiseen. Toisaalta itse myöskin materiaalini pohjimmiltaan tunnen, joten näin ollen myös pystyn tiivistämään näyttelyni niin, että ehdin noin toimiakin. En osaa sanoa olisiko jollain muulla enemmän hankaluuksia noiden teosteni kanssa, mutta...eipä se minulle sinänsä tähän mennessä ole kuulunut miten joku muu työni haluaisi ripustaa. Enkä väitä, että muiden pitäisi täten toimia, kukin tyylillään.


Asiaan siis. Päivä työhuoneella oli tänään ihan hedelmällinen ja pitkä. Fiilis oli mukavalla tavalla rento ja uskoisin, että muutama uusi työkin vielä Nokialle ehtii valmistumaan. Onhan tässä vielä tilaisuuksia valmistella niitä, joten usko on luja. Mielenkiintoista muuten on ( tai no, ainakin minusta on), että olen näemmä ottanut tavaksi tehdä joitain pienimuotoisia töitä vielä näyttelypystytystä edeltävänä iltana. Nytkin tietoon valmistui kaksi kappaletta tuollaisia teoksia. Vesivärimaalaus Pienen miehen pitkä varjo ja mustemaalaus Jazz and Blues. Tämä tapa sai alkunsa viime vuoden Olennot -näyttelystä galleria Rongassa. Lopuksi muutama kuva TIETO gallerian näyttelystä.

To be continued...