Aina joskus tulee pohdiskeltua tuota maalaamista ja itse sen lopputuotetta eli maalausta. siitä on aikojen saatossa halki maailmanhistorian sanottu yhtä jos toistakin, niin miksi ei vielä muutama rivi jo olemassaolevien lisäksi.
Maalaus koostuu asioiden sisäisestä "atmosfääristä" ulkoisesti esitettynä. Mittakaavassa, joka on yksinomaan mielen luomaa. Tämä mittakaava koostuu sekä maalauksen visuaalisesti että tunnetasolla luettavista inhimillissistä kerroksista.
On totaalisen mahdotonta lopultakaan tehdä eroa abstraktin ja esittävän teoksen välille, koska "ei esittävää" -taidetta ei ole olemassakaan. Ei esittävä lähenee enemmän tyhjää ideaa, joka on enemmänkin elämään liittyvä filosofinen aspekti kuin maalaustaiteen määre.
Maalaamisessa, kuten ei taiteessa yleensäkään ole ongelmia ja ratkaisuja, tekijällä niitä voi olla enemmän kuin kuuppansa kestää. Taiteessa on suunnittelua ja ankaruutta kylläkin. Maalaus on kuitenkin perustaltaan hengen tuote, esineenä kangasta ja maalia, ei muuta. Maalaukset ovat reaktioita ympäristöön ja ympäristön asettamiin arvoituksiin. Kuva on vain eräs todellisuuden vaihtoehto, tai vaihtoehdon esitys, joka kaiken huipuksi maalaa "itse itsensä".
Ikävää ilmoittaa tämä kaikille avantgardisteille. Maalaustaide on tänään sitä samaa mitä se on ollut vuosituhansia ennen tätä hetkeä. Kaikki hahmotus yleensä katoaa ja tuhoutuu. Sen jälkeen kehyksenä esiintyy vain historiat ja sovinnaisuus. Ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan.
Syntyä jostakin ja jotakin vastaan? Monimutkainen aika tuottaa monimutkaisia maalauksia! Yksinkertainen aika yksinkertaisia. Muotoja tai muodottomuutta - yhtäkaikki hyvin todellista. Ei nykyisin kenenkään taiteilijan tarvinne taistella ollakseen nk. oma itsensä, vaan toivottavasti heidän takanaan on pyrkimys johonkin hieman suurempaan kuin omaan itseensä. Omasta itsestä ei lopultakaan ole yhtään mihinkään, vaikka yleisö sitä rakastaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti