Jälleen hyvä päivä työhuoneella. Uskomattoman toimelias, tehokas ja aikaansaapa. En tiedä sitten onko todellakin niin, että tulevien näyttelyiden dead linet pistävät tiivistämään ilmaisuja ja työskentelemään tehokkaammin. Jotkut näin väittävät ja saataahan siinä toki totuuden siemenkin olla. Oli miten oli. Nyt menee hyvin.
Jos aikaa on käytettäväksi loputtomat määrät per maalaus niin sitä ei kenties koskaan mitään valmista sitten mahdollisesti tulekaan. Olen huomannut, että voisin "hieroa ja hinkata" samaa kangasta niin kauan että se kuluu puhki, mikäli niikseen tulee. Tuollaisina hetkinä olisi aina hyvä olla joku työhuoneella joka sanoisi, että tsot tsot, annapas kuule olla! No yhtäkaikki, olen innoissani ja odotan taas, että pakolliset leipätyöpäivät ( vaikka totuuden nimessä, ei niissäkään todella mitään valittamisen aihetta ole) on lusittu niin että pääsee takaisin intohimojensa äärelle.
Muuten! Edellisissä kirjoituksissani pyytämät teoksen nimeämiset tuottivat vain yhden ehdotuksen, joten työstä tuli sitten nimeltään "Kuutioitu elämä" ( Cubed Life). Että sillälailla, kiitos Hannu.
Lisää seuraa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti