Niin kävi nytkin. En tiedä sitten onko mieleni sellainen, että vaikka tietynlainen laiskuus tuntuisi valtaavan aina välillä alaa tuossa työskentelyrytmissä, niin siitä huolimatta se (mieli) alkaa hakea kuin itsestään erilaisia ratkaisumalleja erlaisiin kuvallishahmotelmallisiin ongelmiin. Olipa taas hienosti sanottu, mutta ymmärtänette asian. Kun mieltä ärsyttää tarpeeksi niin jossain vaiheessa se kyllä reagoi, se on varma. No Marcel Duchamp toteaisi tuohon, että ei ole ratkaisua, koska ei ole ongelmaakaan. Tietyllä tavalla totta myös muillekin taiteilijoille kuin M.D:lle itselleen, jonka taiteessa ei kyllä jäänyt mitään sijaan sellaiselle asialle kuin maku.
Taidehan on persoonallisuuskysymys. Ongelmattomalla taiteilijalla ei ole ongelmiakaan, kompleksisella taas ei muuta löydykään. Itse olen näemmä asettunut elämänkulussani siihen tilanteeseen, että arvostan tietynlaista keveyttä ja helppoutta. Tarinoita voi kertoa kuvallisesti, mutta mitään maailmanselityksiä maalauksista taitaa oikeasti, aikuisten oikeasti, olla turha hakea. hahmotelmia, ehdotelmia sen sijaan kyllä. Koko asiahan perustuu kommunikaatioon, ja kaikenlisäksi vieläpä aika epäsuoraan sellaiseen. Tietysti toivon, että tuo kutsu kommunikaatioon näkyy teoksissani.
Homma siis etenee, vaan ei valmistu. Tosin hyvin lähellä jo ollaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti