Kysymyksiä / Vastauksia

Mitä on taide?  Taide on jotain joka sisältää tekijänsä oman maailman ja "atmosfäärin". Jotain hyvin persoonallista ja silti yleispätevää suhteessa kulttuurin yleiseen kontekstiin. Jotain stimuloivaa aisteille ja mielelle, muotoseikoista viis.

Miten taiteen käsite määritellään?  Kukin tekee sen ymmärryksensä mukaan. Se mikä koetaan kiinnostavaksi kulloinkin on sitten ko. taiteen määrittely. Liekö syy taiteilijoissa, esteetikoissa vai yleisössä itsessään? Taiteen käsitteen määrittely on jätetty tyystin taiteen kentän toimijoille, jotka pohtivat asioiden tärkeysjärjestyksiä tai ajankohtaisuuksia, joita sitten tarjoilevat "kuluttajille" sopivina annoksina.Toisaalta eri asia on pitäisikö tuota käsitettä tänä päivänä ihan niin kauheasti vatvoakaan?
Tämän päivän nykytaide on vapaata, verrattuna aikaisempiin ns. klassisiin taidesuuntauksiin. Taiteilijalla on vapaus tehdä haluamaansa taidetta haluamallaan tavalla ja teoksen mahdollisesta kyseenalaisuudesta huolimatta aina jostain löytynee taho, joka katsoo sen esille tuomisen arvoiseksi, koska sen on tuottanut instituution hyväksymä ja "aateloima" tyyppi.

Missä on taiteen ja ei taiteen raja? Museoissa ja mummonmökeissä. Ammattilaisissa ja harrastajissa. Kuraattoreissa ja yleisössä. Teorioissa ja ihmisten mielissä. Huomauttaisin vielä että nämä roolit voivat vielä sekoittua keskenäänkin.

Mikä on taiteen ja todellisuuden suhde?  Taide on osa todellisuutta. Teos on sitä parempi mitä selkeämmin siinä toteutuu oma yksillöllinen todellisuutensa. Taideteos ei heijasta mitään, vaan on. Valheet ovat yhtä tosia kuin totuudetkin.

Taiteen funktio yksilön ja yhteisön kannalta, Ja mikä asema taiteella on kulttuurimme kokonaisuudessa? Yksilöille funktio voi olla virikkeellinen, terapeuttinen, sisustuksellinen tai sitten, yhä vieläkin tänä päivänä, silkkaa snobbailun halua. Vastaus riippuu paljolti siitä onko kyseessä yksilö joka A) tekee taidetta vai vain B) vastaanottaa ja "kuluttaa" taidetta. Yhteisön kannalta taiteen tehtäviä voivat olla kommentit sen kulloisestakin oletetusta tilasta tai sitten taiteen funktio voi olla valistuksellinen. Tosin silloin se lähestyy jo propagandaa. Taiteen asema kulttuurimme kokonaisuudessa on mielestäni kuin madonreikä avaruudessa, kulkuväylä jonnekin muualle.
Taiteen asema kulttuurimme kokonaisuudessa on melko itsestäänselvä, taiteetonta kulttuuria ei ole olemassakaan, kyse on enemmänkin määrittelyongelma.

Yleisesti ottaen nykytaiteen ristiriitaisuus ja monimuotoisuus puhuttelee. Taidetta ei voi rajata vain miellyttävään ja harmoniseen. Taiteen ei välttämättä tarvitse miellyttää, ja "rumakin" voi olla kaunis muutaman kymmenen vuoden päästä tai jopa aikaisemmin. Taiteilijakin voi saada arvostusta vieläpä elinaikanaan. Erilaisuus on rikkaus ei uhka.

Toisaalta taiteen merkitys arkipäivässä on yleisesti pienentynyt, ehkä menettänyt merkityksensä tyystin, koska yhteiskunnassamme ei  mielihyvän vuoksi ole aikaa pysähtyä nautiskelemaan tahi pohtimaan jotain niin joutavaa kuin taiteteoksen sisältöä tai tarkoitusta. Taiteilija on friikki teknikoiden valtakunnassa. Toisaalta voitaisiin kysyä että mitä helvetin väliä ns. taiteella oikeastaan tulisikaan olla yhteiskunnallisesti. Propaganda ei minusta edelleenkään ole taidetta, vaan silkkaa mieltä kolonialisoivaa sontaa. Sonta on sontaa vaikka sen mihin kuorruttaisi. Toisaalta enää tänä päivänä ei yhteiskunnassa tarvita enään mitään taidetta, tiedotusvälineet ja mainosmediat ovat kaapanneet kyseisen homman itselleen jo vuosia sitten. Mitä jää jäljelle taiteesta?

Miten esittäminen, representaatio eroaa ilmaisusta, ekspressiosta? Ei ole olemassakaan ns. ei-esittävää taidetta. Kaikki taide esittää jotain. Representaation ja ekspression ero on kuin apollonisen ja dionyysisen ero muinaisissa kulttuureissa. Nykyajan eräänä suurena ongelmana on manipulatiivinen ja alati liikkuva mielikuvavirta, jossa yksilön mielikuvat ovat kertakäyttöistä tavaraa, joka kulutetaan ja viskataan sitten tarpeettomana pois. Tässä virrassa ei todellista kommunikaatiota pääse syntymään vaan asiat jäävät ikäänkuin "kellumaan" inhimillisen todellisuuskuvan pinnalle. Hyvä maalaustaide, sellaisena kuin minä sen käsitän, välittää sanomisensa suoremmin ja ilman efektejä, jolloin tilanne on inhimillisesti vuorovaikutteisempi ja avoimempi.

Miten mahtipontinen eroaa mahtavasta? Ensimmäiseksi tulee mieleen eri maanosat. U.S.A versus Eurooppa. Tämä oli vain vertaus, en todellakaan omaa mitään vastahankaa mitään maanosaa kohtaan. Toisin sanoen mahtipontinen on minun mielessäni yleensä jotain määrällistä siinä missä mahtava on taas jotain laadullista määrettä ilmaiseva termi.

Mitä hyötyä on esteettisestä kasvatuksesta? Kulttuuritoimijoille yleisön kiinnostus on itsestäänselvästi pyrittävä turvaamaan tulevaisuudessa. Ei kulttuurisen ymmärryksen lisääminen kenellekään pahasta ole, vaikka joskus se tuntuukin toivottomalta tehtävältä nykyisessä mediavirrassa.
Nykytaide hakee rajojaan eikä epäile kokeilla hyvän maun rajoja missään suhteessa. Taiteilijat toimivat esimerkiksi lain vastaisesti ja kokeilevat, kuinka pitkälle voivat mennä – mikä on hyväksyttyä ja mikä ei?  Onko olemassa hyvää tai pahaa? Ainakin on olemassa hyvää ja huonoa! Entä onko jotain, mitä ei saisi taiteessa kuvata? Mikä on soveliasta, mikä loukkaavaa? Nykytaiteen eturistiriidat ovat tänä päivänä selkeästi esillä mm. erilaisten kuraattoreiden kautta, jotka nostavat tiettyjä itselleen tärkeitä asioita esille ns. yleispätevinä. Entä pitäisikö esille päästää vain ne teokset, joista saa rahaa? Kysymys sponsoroinnista. Hyvää vai pahaa? Esteettinen kasvatus auttaa vastaanottajaa pitämään puolensa. Toivottavasti edes hieman.

Pitäisikö taidetta sensuroida ja minkä verran?  Taidetta ei ole tarpeen sensuroida, etenkään minkään instanssin toimista...Ihmiset tekevät sen automaattisesti, mikäli ovat aikeissa tehdä niin. Taiteen julkisella sensuroimisella tehdään pelkkiä uusia legendoja ja myyttejä ns. rankoista taiteilijoista, mikä mielestäni tekee itse taiteelle silkkaa vahinkoa.

Nykytaiteen monet teokset pyrkivät olemaan voimakkaasti ravistelevia  aiheensa tai tekotapansa välityksellä.  Taiteen tekemiseen tulee päteä samat lait ja, mikäli tällaisia tarvitaan, niin moraalisäännöt kuin muuhunkin elämään. Taide ei välttämättä ole kliseisesti ajateltuna aina "rauhan" puolella, mutta ei myöskään oikeuta vahingoittamaan ketään elävää olentoa. Taiteilijalla on vastuu teoksestaan sekä motiiveistaan. Hänen velvollisuutenaan on myös kertoa ne, mikäli hän haluaa tuoda taidettaan julkisesti esille.      

Aiheita, ovat ne sitten mitä hyvänsä on turha sensuroida. Mikä tahansa voi loukata jotakuta, ja Suomessakin eri uskontojen ja kulttuurien määräyksiä alkaa olla lukemattoman rajaton määrä. Ns.vaikuttamisen keinot alkavat olla taiteilijoillakin vähissä! Jokaisella vastaanottajalla on mahdollisuus itse valita, meneekö taidenäyttelyyn, avaako radion, hankkiiko television, katsooko väkivaltaa tai pornoa ja niin edelleen. Pelkät hyvät asiat ovat liian kapea ja yksipuolinen kuva tai käsitys taiteesta. Taiteeseen liittyvät kokemukset eivät aina ole miellyttäviä. Siitä huolimatta kyseinen asia ei välttämättä vaikuta teosten laatuun, mitä sillä useasti sitten tarkoitetaankaan.