Tänään näytti olevan ensimmäinen varsinainen syyspäivä, mikäli ilman "tuoksua" on uskominen. Jo nyt. Tätä se nopeasti kypsyvä kesä teetti. Eipä siinä sinällään mitään. Tervetuloa viileys vain minun puolestani . Olenkin jollain lailla aina ollut tavalla tai toisella syysihminen. Pimenevät ja viilenevät illat ovat upeita minun mielestäni. Kaikki tuntuu tietyllä tavalla voimistuvan. Ymmärtänette varmaan mitä tarkoitan? Jos ette, niin minkä minä sitten sille voin. Yhtäkaikki syksyksi kääntyvät ilmanalat käynnistävät allekirjoittaneella ne akut, joita kesällä on täysin rinnoin ladattu. Olenkin pitänyt kesäkuukausina eräänlaista luomistaukoa, lukuunottamatta muutamia, viimeistelyä vailla olleita teoksia. Nyt on taas aika kehitellä uusia ja vanhoja kuvioita ja suunnitelmia tulevalle niin privaatisti kuin taiteen kentilläkin.
Jatkoa seuraa...
________________________________________________________________________
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti