Intelligence without ambition is a bird without wings. (Salvador Dali)
A hunch is creativity trying to tell you something. (Frank Capra)
And I found that when I built my own place and just shut the door, the creativity was endless. (Billy Sherwood)
Business is difficult. But it could be approached two ways: Seriously, or with the same way you're doing your job, with entertainment aspect, with pleasure, with fun. And we decided to try to make it as fun that we do our creativity. (Guy Laliberte)
---->
Luovuus? Luo uus tai luovus. Mitä hittoa ja ihmettä!
Luovuuden käsitteestä voidaan ylisesti todeta että: luovuus on arvolatautunut ja suhteellinen käsite. Luovuuden käsitteeseen on liittynyt vahvasti mystisyys ja romanttisuus. Perinteisesti luovuuden käsitettä on tarkasteltu kolmesta näkökulmasta: 1) tekijän luovuutena, jolloin kyseessä on siis yksilön jokin erityinen ominaisuus. 2) luovana prosessina ja 3) luovana tuotteena, eli jonain uutena, ainutkertaisena ja innovatiivisena tuotteena tai palveluna..
Luovuus on paljon puhuttu aihe, niinkuin sen nyt tässäkin taas näkee, mutta oikeasti aika vähän tutkittu alue ihmisen elämässä. Käsitteenä luovuus on edelleenkin hämärä ja moniselitteinen, kuten edellä tuli mainittua. Ei ole olemassa vallitsevaa yksimielisyyttä luovuuden määrittelystä, testaus- ja mittausmenetelmistä, luovuuden oletetusta suhteestaa älyyn eikä luovuuden edellyttämistä ns. persoonallisuuspiirteistä. Ehkä puhe siitä mistä puute?
Lapset ovat synnynnäisesti luovia, kun heidän annetaan sitä olla. Tosin he itse tuskin edes tuntevat koko käsitettä. Eivät he kaipaa johdatusta tai ohjausta asioiden toteuttamiseksi. Ongelmaksi luovuus muuttuu vasta ajan myötä. Aikuiseksi kasvaminen alkaa tehdä tuhojaan monella saralla, jopa koulutus osallistuu tähän omilla, yleensä kaupallisilla "luovuusteorioillaan", joilla pitäisi olla päämäärällisesti siis kaupallisen hyödyntämisen ydin. Taiteilijat taas...no enpä sanokaan mitään. Kuka luo kuka ei, mutta yhtäkaikki siinäkin toiminnassa on vissi- ja selkeä päämäärä. Jokainen nimittäin, myös minä, odottaa tilaisuuttaan saavuttaa kuuluisuutta taide- ja galleriamaailmassa ja saada uutta yleisöä, jotta voisi elää työllään. Kohtuullinen toivomus minusta. Ainoa mitä tarvitsee tehdä on vannoa kuuliaisuutta ja tottelevaisuutta isännilleen, aivan kuten tavallisessakin työelämässä, jossa tunnetusti täytyy tietää myös se, milloin ei sovi olla luova. Kysymys kuuluukin seuraavasti: kun taiteilija luo ns. tyylin, niin onko sillä enää mitään tekemistä luovuuden kanssa? Mielestäni luovuudelle on tiukalla tavalla määriteltynä ominaista se, että se kaihtaa määrityksiä itsestään. Elävää luovuutta et häkkiin saa. Silloin kun siitä saadaan ote on se jo kuollut. Taiteissa tämä merkitsee luultavasti ns. töidensä tuotteistamista, jotta siitä osaisi kukaan sanoa mitään merkittävää. Ja mikäli ei itse osaa, niin voi aina toistaa sen mitä joku muu viisas on suustaan päästänyt.
Vaan entä jos luovuus ei kyselekään ideointia? On vain eräänlainen aivojen hermoratojen ja impulssien kaaos, joka järjestäytyy vuorovaikutuksessa keskenään. Tämä kaaoksen ja järjestyksen vuorovaikutus aivoissa ilmenee mm. leikin, kokeilun, yrittämisen ja "pelaamisen" kautta. Joskus tämä on joidenkin mielestä turhan rajua eikä muutenkaan sopivaa, joten sitä pyritään hillitsemään. Luovuus on hyväksyttävää muilla kuin taiteilijoilla ja lapsilla ainoastaan mikäli se perustuu eräänlaiseen vanhaan strategiseen ajatteluun, jonka voidaan sanoa noudattavan seuraavaa kaavaa: voita, valloita ja dominoi.
Charles Baudelaire, eräs suosikkirunoilijoitani muuten, totesikin aikoinaan, että kiinnostavinta (tärkeintä) on pelin viehätys, mutta entä jos on samantekevää voittaako vai häviää? Itse olen koettanut muistaa ko. ajatuksen ytimen läpi elämäni, toki erilaisella menestyksellä tilanteista riippuen.
Ihmisen tulisi yleensäkin kyseenalaistaa asioita. Mielettömiltä tuntuvien ideoiden tuottamisen pitäisi olla normaalia arkipäiväistä toimintaa. Osa ideoista sitten on käyttökelpoisia, osa taas hylätään. Nykyisessä suomalaisessda työelämässä tämä hylkääminen lienee tavanomaisempaa kuin niiden toteuttaminen. Asia voi johtua paljolti tästä pyhästä suomalaisesta hierarkia ja auktoriteettiuskosta, jolloin vahvistusta ( ja vastuuta) täytyy aina pyytää "ylemmiltään". Ideointi ja luovuus ovat tulevaisuutta ja tärkeitä voimavaroja ihan itseämme ajatellen. Turha sitäkään asiaa on yksistään mainosmaakareille ja tulevaisuuskomiteoille jättää, vaikka luovia persoonia ovatkin.
Aina voi tehdä jotain!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti