Kerro minulle runotar…miehestä, joka harhaili kauan hävitettyään…pyhän… ja joka näki monien…ja tutustui ihmisten…
Näillä sanoilla kertoen alkoi tieni taiteen parissa konkreettisesti vuonna 1984, jolloin maailmaani jysähtivät saksalaiset uusekspressionistit, ja erään näyttelyvierailun seurauksena Brysselin Palais des Beaux-Arts museossa löysin itsestäni pienen, mutta sitäkin kirkkaamman kipinän ja halun ilmaista itseäni maalaamalla. Olennaista tuossa vaiheessa minulle oli se valtaisa tunneskaala, joka asioita maalatessa mielessä liikkui. Taide vaikutti kuin terapia nuoreen joustavaan mieleen. Maalasin, maalasin ja maalasin halki pihisevien pikivesien tietynlaiseen uupumuksen asti.
Syksyllä 1986 lähdin Joensuun yliopistoon opiskelemaan kulttuurintutkimusta, ja kiinnostukseni levisi myös laajemmalle kulttuurin kentillä; kirjallisuuteen, teatteriin ja musiikkiin. Yritin jopa jättää maalaamisen kokonaan, mutta eihän kerran löytynyt kipinä ja kaipuu ilmaisuun enää suostunut sammumaan. Ensimmäisen varsinaisen yksityisnäyttelyni pidin vuonna 1994, jonka jälkeen paluuta taiteesta ei enää ollut.
Henkilökohtaisesti maalaaminen on aina tuottanut iloa ja tyydytystä, myös vaikeina aikoina, jolloin usko tähän maailmaan on ollut rajustikin koetuksella. Maalaamisen iloa tuottava luonne onkin eräs olennainen motiivi tehdä sitä, lyhyesti ja yksinkertaisesti. Juuri tästä syystä olenkin kulkenut polkujani useasti täysin mieleni ja mielenkiintojeni mukaisesti, sen kummemmin välittämättä ajan trendeistä tai muodeista. Olennaista on että olen voinut valita, mitä olen tehnyt.
Maalaaminen ja piirtäminen ovat henkilökohtaisesti enemmänkin intohimo ja kokonainen elämäntapa kuin vain pelkkä työ. Henkilökohtaisesti taide ja taideteos heijastavat aina omaa sisäistä olemustaan, muotoaan sekä laatuansa, joka parhaimmillaan täydentää meitä ihmisolentoina.
Maalausteni ilmaisukieli ja teosten tekniikat vaihtelevat voimakkaina ja värikylläisinä hehkuvasta figuratiivisesta öljymaalauksesta voimakaskontrastiseen mustemaalaukseen. Öljyillä olen maalannut "urani" alusta asti, musteet tulivat mukaan kuvioihin vuoden 2005 loppupuolella. Tämä siksi, että muutin kesällä 2005 Turusta Tampereelle , enkä omistanut tuolloin työhuonetta. Öljyjen tuoksu ja hidas kuivuminen ( lue: perheen vastustus) esti minua maalamasta kotonani, joten musteet olivat luonteva vaihtoehto. Lisäksi niiden kokeileminen oli varsin luontevaa tuolloin omaamani japanilaiseen kulttuuriin kohdistuvan kiinnostukseni johdosta. Lisäksi olin harjoittanut japanilaisia taistelulajeja, joten musteet ja kalligrafia vain täydensivät harjoitteitani.
Teoksissani realismi kietoutuu fantasiaan säilyttäen kuitenkin kokoaikaisen kosketuksen todellisuuteen. Teokset fokusoituvat ”ihmisen tilaan” ja inhimillisyyden mahdollisuuksiin puhtaasti yhä monimutkaistuvassa maailmassa kohteenaan elämän intohimo, hohto, elämänvoima ja tietoisuus.
Aiheet töihini ovat kimmahtaneet erilaisista arkielämän tapahtumasarjoista, valintatilanteista sekä yleisistä toimintamalleista, jotka muovaavat ja määrittävät käyttäytymistämme ja reaalimaailmassa. Teokseni ovat niiden tekniikoista riippumatta usein radikaalin yksinkertaistettuja ja voimakkaita, joista kaikenlainen turha painolasti on minimoitu ja poistettu. Jäljelle jäävät ainoastaan perimmäiset asiat niin maalaustaiteellisesti kuin sisällöllisestikin, jotka ovat esteettisesti yksinkertaisia ja selkeitä, kuten teosten muotokieli sekä värimaailman puhtaus.
Maalauksissani en kuitenkaan hae pelkkää formaalia tasoa. Teoksen pinta syntyy maalauksen sisäisistä jännitteistä. Teoksissani olen kiinnostunut kuvaamaan erilaisia tapoja kokea ja olla jossakin perusinhimillisessä kaikille tutussa tilassa kuin toisintamaan realistisesti jo olemassa olevia paikkoja ja interiöörejä. Maalausteni hahmot ovatkin yleensä kuvattu suhteessa ympäristöön, vaikka se voi olla pelkkä ympäröivän todellisuuden mielikuva.
Maalauksissa olen yksinkertaistanut valitsemiani muotoja ja hahmoja ja käyttänyt niitä teosten sommitelmissa suhteellisen säästeliäästi. Teosteni dynamiikka muodostuukin pääasiallisesti sisäisen ja ulkoisen maailman välille, tunnetun ja tuntemattoman välille, tiedostamattoman ja tunnetun väliselle dynamiikalle.
Inspiraationi tulee suoraan elämästä, ideoista, vuorovaikutuksesta ja kamppailun hetkistä tiedon ja tyhjyyden välissä.
Luominen on henkinen tapahtuma. Se on yksi tapa vastata elämän esittämiin kysymyksiin. Uskon että jokaisella taiteilijalla on tarve jakaa oma yksityinen maailmansa. Niin minullakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti